Kuva: The Valkyrians
LEVYT | Puhtaimmillaan genremusiikki voi kuulostaa ulkopuolisen korviin siltä kuin bändi soittaisi yhtä ja samaa biisiä. Onko Valkyriansiin Monsterpiece-albumi puuduttavaa sisäsiittoista ska-humppaa vai jotakin muuta?
Historia. Eräs jamaikalaisen musiikin diasporista on Englannissa 1960-luvun lopulla syntynyt skinhead-ska, jota myös early-reggaeksi kutsutaan. Toisin kuin Suomen vinkkelistä voisi ajatella skinien alku oli monikulttuurinen ja osin jopa rasismin vastainen. ”Hippireggaeta” se ei kuitenkaan ollut vaan laulujen aiheet korostivat työväenluokkaista ylpeyttä ja työttömyyden alhoa.
Lauluissa mainitaan usein rocksteadya kuuntelevat rudeboyt, jotka olivat skenen koviksia. Jamaikalla Bob Marleykin oli rudeboy ennen rastafariksi ryhtymistä. Bobin kutsumanimeksi ja levymerkiksi jäi Tuff Gong, ”kova jätkä”.
1980-luvun uuden aallon myötä ska koki englannissa toisen tulemisen.
* *
Vuosituhannen vaihteessa syntynyt ja skan retrotyyleillä laukkaava The Valkyrians on genren kotimainen edustaja. Nyt julkaistu Monsterpiece-albumi (Stupido, 2022) on 20-vuotisjuhlajulkaisu ja bändin viides. The Valkyrians on koko historiansa keikkaillut ahkerasti Suomen rajojen ulkopuolella.
Kuultuani Jukka Kiviniemen tuottaneen albumin ja soittavan nykyään yhtyeessä bassoa sekä Janne Haaviston miksanneen levyn ja hoitaneen perkussiot odotukseni virittyivät korkealle, kuuluvathan he rytmimuusikoiden eturiviin. Lisäksi Sami Saaren stemmalaulantaa kuullaan Make a Wish -kappaleen tukena korkealta ja kovaa, ja hyvä niin.
Yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Juha ”Gladiator” Laine menehtyi juuri ennen levyn tekemistä. Nykyään Valkyrians-kitaristeja on kaksi: Seppo ”Skenga” Paarma ja Jaakko ”Mr. Wasp” Teittinen.
* *
Levyn käynnistää todellinen ska-anthem Hey Rudy Hey, jota seuraa videonakin julkaistu Mr. Train. Laulaja Jussi ”Angster” Erosen jimmysomervillemainen falsetti yhdistettynä tarttuviin popsävelmiin, kuten Windy Day, Beautiful Day ja jo mainittuun Make a Wish, kouraisee syvältä ja vie miellyttävällä tavalla kokonaisuutta puhdasoppisten genrerajojen ulkopuolelle.
Monsterpiece on varhaisreggaelle tyypillinen tyylien keitos. Esimerkiksi Cayoodlen groove ja tuimasti kauhuelokuvaelementtejä lainaava levyn nimikappale tekevät kuuntelukokemuksesta raikkaan.
Monsterpiece on vastaansanomattoman mielikuvituksellinen keitos pitkän linjan bändiltä. Loppunostona mainittakoon albumin hieno kauhuaiheinen kansitaide, joka on Mikko ”Vilunki3000” Viljakaisen käsialaa.
Petri Aarnio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ville Ahosen sumuisen pelkistetty paluu – arviossa Viimeaikaisia lauluja
LEVYT | Vuosikymmenen poissa valokeilasta viettänyt laulaja-lauluntekijä kuiskailee ja heleilee aiempaa positiivisemmin.
Pelastuslautta keskellä tummia vesiä – arviossa Aavakaiku-duon Uumen
LEVYT | Uumen on Aavakaiku-duon improvisoinnin pohjalta syntynyt kolmen kappaleen kokonaisuus.
Raukean särön mestarit ovat täällä taas – arviossa Dinosaur Jr.:n There Near
LEVYT | Säröusvan keskeltä loistava lämmin ja turvallinen valo leimaa Dinosaur Jr.:n uutta albumia.
The Strokesin ja tuottaja Rick Rubinin ratkaisut hämmentävät epätasaisella Reality Awaits -albumilla
Tämä ”Ote” näkyy nostotekstinä sekä somejaoiaLEVYT | The Strokesin uudet kappaleet täyttävät parhaimmillaan indiediskojen tanssilattioita mutta saavat pahimmilla hetkillään miettimään, ovatko ne jotain sisäpiiri-ironiaa.
ssa että artikkeleiden koostenäkymässä. Jakokuvaksi menee oletuksena artikkelikuva.