Echoes-sarjan Michelle Monaghan. Kuva: Netflix
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Elina Talvio on miettynyt nokipoikia ja Vesa-Matti Loiria sekä katsellut Netflix-sarjoja.
1
Netflixistä on löytynyt pari kivaa sarjaa. Manifest kertoo lennosta, joka nousee vuonna 2013 ja laskeutuu vuonna 2018. Matkustajat eivät sitä tiedä, he luulevat aikaa kuluneen vain pari tuntia.
Viiden vuoden aikana muut maassa ovat surreet kadonneita läheisiään ja jatkaneet elämäänsä. Lennosta seuraa kohtalonyhteys: Osa matkustajista alkaa kuulla ääniä tai tuntevat toistensa tunteita.
2
Echoes kertoo aikuisista identtisistä kaksosista, joista toinen pyörittää hevostilaa ja toinen viettää makeaa elämää Los Angelesissa. Molempia esittää Michelle Monaghan. Toinen siskoksista katoaa, ja se vaikuttaa molempiin. En paljasta enempää, jotta yllätys ei mene pilalle.
3
Toimittajan työssä on parasta, että törmää asioihin, joita ei ole ennen tiennyt. Nyt sellainen asia on nokipojat.
Pieniä poikia myytiin nokikolarin apulaisina, ja heitä käytettiin putsaamaan piippuja ennen kuin nuohoojilla oli lyijypainoharja. Pojat vetivät nokea hengitysteihinsä, olivat nälkiintyneitä ja likaisia. Nuohoojan intresseissä oli pitää työtoverinsa laihana, jotta poika mahtuisi piippuun.
Luettavana on nyt Lisa Tetznerin romaani Musta veljeskunta (1940). Päässä soi ”pieni nokipoika vaan uunin piippuun katoaa…” Hauskasta lastenlaulusta tuli kertaheitolla järkyttävä.
4
Yle Areenassa on nähtävillä Jussi-Pekka Rantasen luotsaama muisteluohjelma Vesa-Matti Loirista. Rantanen on mies paikallaan tässä tehtävässä, löytää oikeat sanat ja liikuttuu itsekin, kun vieraat sanovat jotain kaunista Loirista.
Rantanen kertoo Kulttuuritoimitukselle, että ei varsinaisesti tuntenut Loirin uraa kovin hyvin, mutta arkistomateriaalissa uiminen auttoi ottamaan aiheen haltuun. Hän on aiemmin tehnyt ohjelman Pave Maijasesta, Mikko Alatalosta ja Aira Samulinista.
– Edesmenneestä taiteilijasta on toki erilaista tehdä ohjelmaa kuin elävästä. Kuollutta ihmistä muistellaan ja tunneskaalaan liittyy enemmän surua, haikeutta ja kaipausta iloisten muistojen lisäksi. Elävän taiteilijan kanssa juhlistetaan hienoa uraa ja sen eri vaiheita – vaikeita hetkiä kaihtamatta, Rantanen sanoo.
– Ehkä muisto-ohjelma muistuttaa parhaimmillaan irlantilaisia hautajaisia – kuten eräs tuottaja asian ilmaisi – kun taas tribuuttiohjelma syntymäpäiviä.
Rantasella on vahva kulttuuritoimittajan tausta. Hän kirjoitti aikanaan gradunsa elokuvatutkimuksesta ja on Ylellä toiminut kulttuurin parissa toimittajana monessa kokoonpanossa.
Vesa-Matti Loiri – taiteilija Yle Areenassa.
Elina Talvio
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (28.1.2026): Olipa kerran televisio, Suomen nuijituin nainen, Kulturhuset Fiini, Porin taidemuseo, Pikkukaupungin poliisi
Marjatta Honkasalo on lukenut Juha Hurmeen kirjaa Anni Polvasta ja uppoutunut suomalaisen television historiaan.
Parasta juuri nyt (26.1.2026): Nuori Sorjonen, Liverpoolin mafia, Kukkia Algernonille, Erehdysekspertti, printtimedia
Kirsi Haapamatti on kestänyt alkuvuotta kuuntelemalla Nuoren Sorjosen elämästä, katselemalla Liverpoolin mafiaa sekä lukemalla paperilehtiä.
Parasta juuri nyt (20.1.2026): Pohjoismainen design, Koskibaari, Seitoja ja seidan palvontaa, Kohti, tšekkiläinen elokuva
Anne Välinoro on ajatellut istuvansa saunajakkaralle, käynyt jalluglögillä Siurossa ja nähnyt yksinäisyyden kameran linssin läpi.
Parasta juuri nyt (19.1.2026): Brigitte Bardot, Muumit, Mr. Bean, Hector, UMK
Aila-Liisa Laurila on katsonut Brigitte Bardot’n hautajaiset, hämmästellyt Muumi-tuotteiden määrää ja Mr. Beanin toilailuja sekä Hectorin juhlaa ja kevään UMK:ta.