Kuva: Tuomas Hakkarainen
LEVYT | Pitkän linjan kotimainen laulaja-lauluntekijä Mikael H tekee onnistuneen paluun Optimisti-albumin heleällä folkpopilla.
”Optimistilta löytyy heleän folkpop-kaavan ohella niin tumman haikeita sävyjä kuin positiivista kaarta ja pääosin toimivia polveiluja.”
Kepeästä haikeaan ulottuvaa suomenkielistä folkpoppia soittava Mikael H eli Mikael Hakkarainen ei ole mikään uusi nimi suomalaisella musiikkikartalla. Englannin kielellä The/Some Siberians -yhtyeensä kanssa Hakkarainen julkaisi mainion Back From Serbia -levyn vuonna 2006 ja The President Of Venice Beachin vuonna 2012. Mikael H -nimen alla ilmestyi Music From Serbia -albumi jo vuonna 2004. Toisen folktaitajan John McGregorin kanssa muodostettu Kaspar keräsi yhtä lailla kiittäviä arvioita vuoden 2009 levytyksellään. Näiden lisäksi Hakkaraista on kuultu Astrid Swanin yhtyeessä.
Optimisti on Hakkaraisen ensimmäinen suomenkielinen albumi, mutta musiikillisesti palikat ovat tuttuja. Heleästi soivasta ja otevaihdokset kuuluville jättävästä akustisvoittoisesta folkpopista on edelleen pitkälti kyse. Maestron veli Tuomas Hakkarainen on jälleen mukana lyömissä. Levyllä kuullaan myös Jaakko Lampelaa rummuissa, Tuure Saarista bassossa ja Risto Antero Tiittulaa sähköviulussa. Syvä laakso -kappaleessa kuullaan hienoa laulustemmaa Tiiu Helinältä ja koskettimia Emil Sanalta.
Näppäilevä avauskappale Kaaos korostaa, ettei kielenvaihdos ole torpedoinut Hakkaraisen laulun intiimiä herkkyyttä. Pikemminkin suomenkielinen laulu lisää ennestään tunnetta ja runollisten kielikuvien soljuvuutta. Kuulaan kitaranäppäilyn, lopun pienten kaiutusten ja haikeasti huohottavan laulupohdiskelun riisuttu ilme toimii hienosti ja saa höristämään korvia. Ollaan heti ytimessä.
Banjolla nikkaroiva Vuoret astelee monta astetta positiivisemmin, vaaniskellen säkeillään veikeästi ja kaartaen kerrollaan hymyillen. Hiukan isompi bändisoittosovitus nostaa kappaletta mukavasti loppua kohden. Tiiu Helinän kanssa stemmailu Syvässä laaksossa tapahtuu toimivan töksähdellen, öisesti hiippaillen. Laulut syleilevät toisiaan ja viulu tuo heleällä soololla lisäväriä.
Vaikka Palaset alkaa tumman jykevästi, löytää sekin nopeasti leppeän folkahtavan askeleen ja tunnelmallisen heleän patinan. Uhkailevammat väliosat ja pohdiskelevat säkeet eivät löydä ihan loppuun asti yhteyttä, vaikka kappale tasapainossa seisookin.
Kuvat on yksi levyn ennakkoon kuulluista singlevalinnoista ja on heleän vaivihkaisella ilmeellään hyvä valinta levyn mainoskasvoiksi. Intiimiys välittyy, sovitukselliset rakenteet stemmoineen ja soittovärityksineen tuovat juuri sopivasti kasvatusta ja haastamista pelkistetylle ja pinnassa pohdiskelevalle laululle.
Tie on selkeästi optimistisempi ja bändisoivampi pophitti, jossa on viulun alleviivaamien folksävyjen ohella valoisaa potkua. ”Se on tie ja se perille vie, jos juokset kovaa voit kadottaa suunnan” -kerto tarjoaa koko albumin tarttuvinta sanallista korvamatoa.
Funkisti potkivalla bassolla käynnistyvä Älä nyt kuulostaa kepeämmän laidan Absoluuttiselta Nollapisteeltä progepolveilevilla käänteillään ja rikkaasti poukkoilevilla sovituksillaan. Hauska lisämauste levyn värikarttaan!
Helmensukeltaja yhdistelee myös tummemmin vaaniskelevia sävyjä heleästi kaartavan säkeen hymyyn, mutta onnistuu siinä Palasia paremmin. Mollissa huohottava ja hillitysti väreilevä Aina kun katson on yksi levyn kohokohdista vaivihkaa isompiin kaariin kasvavine sooloineen. Levyn päättävä Pienin mahdollinen ulottuu yli kuuden minuutin matkallaan pelkistetyn humisevasta näppäilystä vain hiukan rikkaampaan tapettiin ja jää junnailemaan hiukan liikaa samoihin ympyröihin.
Optimistilta löytyy heleän folkpop-kaavan ohella niin tumman haikeita sävyjä kuin positiivista kaarta ja pääosin toimivia polveiluja. Vaihto suomen kieleen tuo lisää rikkautta kielellisiin kuviin. Mikael H tekee onnistuneen uuden tulemisen suomalaisen folkpopin kartalle.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Särömaalailua reippaan kepeästi tähtitaivaan alla – arviossa Taikayö Camping
LEVYT | Suomenkielistä indiepoppia soittava helsinkiläisyhtye luottaa kolmen kitaran särön ja heleämmän puolen yhteistyöhön.
Kohtalokasta jyrää kuulaissa maisemissa – arviossa Minkin debyytti Nyt oon zen
LEVYT | Viisihenkinen Minkki-yhtye on löytänyt jo debyytillään rupisen jyrän ja tumman melodisuuden välisen tasapainon.
Raastepöytä on katettu ja kattilat täynnä puuroa – arviossa Jari Raasteen debyyttialbumi Fresh!
LEVYT | Petri Alangon johtama soulyhtye Jari Raaste heruttaa juurevasti juuri sopivan karvaisella otteella sekä torvilla ja taustalauluilla marinoiden.
Kari Ikosen trion musiikillinen matka vieraisiin kulttuureihin – arviossa Wishamaliin albumi Al-Barh
LEVYT | Wishamalii sekoittaa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan etnosoundiin ripaukselliseen länsimusiikkia.