Kuva: Aki Roukala
LEVYT | Maustetyttöjen apaattisuus tuntuu ennestään vahvistuvan Agentsilla maustetuissa omissa hiteissä, eikä pelkkä lauluraita puolestaan riitä tekemään agenttiklassikoista jotain ihan muuta.
”Onko päästy siihen mitä on tavoiteltu vai jäikö homma sittenkin kesken?”
Millaisen ilmeen Maustetytöt ovat saaneet luotua Agents-klassikoihin? Entä kuinka Agents-soundi istuu Karjalaisten siskosten kasarisykkivään melankoliadiskopoppiin?
Neljän kappaleen EP:lle on valittu kaksi Agentsin takavuosien hittiä, joissa lauluvastuu annetaan Anna ja Kaisa Karjalaiselle. Salattu suru vakuutti Topi Sorsakosken laulamana vaivattomalla haikeudellaan ja kuulaalla kitaroinnillaan. Kirjeessä Sorsakosken laulun huimaava vibrato ja soiton pelkistetty kohtalokkuus löivät komeasti kättä. Minkälaisen leimaan kappaleisiin lyövät Maustetytöt?
Salattu suru onnistuu kohtalaisesti. Maustetyttöjen haikea ja tunnistettava laulu sopii ihan hyvin Esa Pulliaisen kuulaan kitaroinnin kylkeen. Olisin silti toivonut sellaista suodatinta, joka vetäisi vanhat iskelmät ihan kunnolla sinne Maustetyttöjen kasariläiskähtelevään melankoliadiskoon. Kirjeessä on edelleen parasta alkuperäisestä versiosta tutut kuulaat kitarakuviot ja eteerisen unelias mutta pienesti kohtalokas maisema.
Maustetytöiltä agenttiasuun on puettu hitit Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään sekä Tein kai lottorivini väärin. Ensin mainitun upea melodia on edelleen keskiössä, ja Agents-elementit jäävätkin aika pieneen rooliin.
Lotto-hitti länkyttää menemään samaa tahtia kuin alkuperäisversiossa. Vinosti kaartavat syntetisaattorimausteet ja kitaran ujellutus onnistuvat uusina elementteinä herättämään lähinnä hämmästelyä, jopa ärtymystä. Ikään kuin olisi vain pitänyt yrittää keksiä jotain, ilman visiota siitä millä välineillä ja kuvioilla kappale saataisiin kuulostamaan Agentsilta tai osiensa summalta.
Maustetyttöjen apaattisuus tuntuu ennestään vahvistuvan Agentsilla maustetuissa omissa hiteissä, eikä pelkkä lauluraita puolestaan riitä tekemään agenttiklassikoista jotain ihan muuta. Ajatus tulkita toisen vahvaa soundia on kiinnostava, mutta toteutuksessa on aivan liian vähän rohkeutta. Biisit olisi pitänyt uskaltaa pukea toisenlaisiin vaatteisiin, eikä vain kääntää kaulusta ja asettaa hattu vinoon.
Onko syynä liiallinen kunnioitus olemassa olevien hittien soundimaailmaan? Puuttuuko kunnianhimoa vai näkemystä? Onko päästy siihen mitä on tavoiteltu vai jäikö homma sittenkin kesken?
Levyn kappaleet jäävät liian lähelle kappaleiden alkuperäisiä versioita ja ovat liikaa niiden vahvuuksien varassa. Pelkkä helisevä särökaiku tai laiskasti läiskivät lyömät eivät nosta Maustetytöt-kappaleiden versioita originaalien tasalle, saati ohi. Eikä Karjalaisten eleettömän kaunis laulu millään tasolla haasta Sorsakosken tulkintojen karismaa ja klassikkopatinaa. Harmi.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sweatmasterin hikilinko pyörii jälleen ihan tosissaan – arviossa More!
LEVYT | Turkulaisen garagerock-kolmikon pitkä tauko ei ole tehnyt Sweatmasterin musiikista nostalgista pakkopullaa. More! sykkii ja jyrää komeasti.
Kun maailma on outo, Liisa Akimof tekee siitä musiikkia – arviossa Miten asiat oikeesti on?
LEVYT | Liisa Akimof iskee kiinni nykyhetkeen tarkasti, ilkikurisesti ja täysin omalla äänellään.
Avomielisiä ja aitoja tarinoita elämästä ja pohjalaisuudesta – arviossa Juha Lagströmin Punainen pohjalainen
LEVYT | Juha Lagströmin albumi on tekijänsä mukaan raakaa iskelmää. Muusikko tunnetaan parhaiten Elonkerjuu-yhtyeen entisenä laulusolistina.
Ylva Harun vaivattomasti hymyävä ja pienesti kaunis levykokonaisuus – arviossa Kuiskaa mulle
LEVYT | Folkrockin, popin ja americanan maisemissa liikkuva Kuiskaa mulle luottaa livesoittoon ja sen luomaan pienieleiseen lämpöön.