Miiko Toiviaisen hurmaava läsnäolo: ”Teatterin tekemisessä tarvitaan itsetuntemusta ja Itseluottamusta”

Hetki Kepeä elämäni -esityksestä. Kuva: Timo Suutarinen

Maarit Saarelainen

Tapaan näyttelijä Miiko Toiviaisen Tampereen Laikun lavalla Teatterikesän avajaisten jälkeen. Toiviainen on juuri pitänyt koskettavan puheen kulttuurin ja erityisesti teatterin merkityksestä yhteiskunnalle.

Avajaisyleisössä yksi jos toinenkin nieleskelee palaa kurkustaan. Toiviainen tuntuu sanoittavan meidän kaikkien ajatuksia.

Suomen ainoa kansainvälinen teatterifestivaali alkoi, ja saman tien saatiin kylmä suihku uusista rajoituksista. Alla muutama katkelma Miiko Toiviaisen avajaispuheesta:

”On outoa olla tässä, teatterifestivaalin kynnyksellä ja pitää teille puhetta teatterista. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta teatteria ei ole ollut olemassa viime kuukausina.

Riippumatta teatteritalojen tunnollisuudesta ja huolellisista turvallisuusjärjestelyistä, huolimatta siitä ettei yksikään tartuntaketju ole jäljitettävissä teatteritiloihin, alamme ajettiin käytännössä katsoen alas marraskuussa 2020. Siitä on yhdeksän kuukautta. Moni on ollut työttömänä ja monta on estetty harjoittamasta ammattiaan tuplaten sen verran, eli maaliskuusta 2020. Muissa maissa hyvin toimivat järjestelyt koronapasseineen ja pikatesteineen eivät meidän maassamme ole päässeet jossittelutasoa pidemmälle.

Tämän hetken asenneilmapiirissä, ahdistuneisuuden syöksykierteessä, pitäisi olla kristallinkirkasta, että juuri teatteria tarvitaan. Rokotteiden, kasvomaskien ja käsidesin ohella se on konkreettinen parannuskeino. Se ei vähennä virusmäärää hengitysilmasta, mutta se auttaa meitä eteenpäin, saa meidät jaksamaan, tuo meille kärsivällisyyttä, lisää meidän ymmärrystämme, antaa elämällemme merkitystä ja muistuttaa meitä yhteydestämme toisiin ihmisiin.”

Miiko Toiviainen Laikun Lavalla. Kuva: Carolin Büttner

Näyttelijä on aina katseen alaisena

Kiinnostuin Miiko Toiviaisesta hänen moneen suuntaan yltävän näyttelijäntyönsä vuoksi. Näyttelijäntyö on tietysti lähtökohtaisesti katseen alaisena olemista, mutta siinä on aina oltava mukana myös halu kertoa itse tarinoita. On kiinnostavaa, että sama henkilö esittää festivaaleilla sekä monologin että on musikaalin pääroolissa.

Teatterikesässä nähty monologiesitys Kepeä elämäni on Veikko Sinisalo -lausuntakilpailun voittaneen Toiviaisen Kajaanin Runoviikolle 2019 tilattu omaelämäkerrallinen kantaesitys, joka on sittemmin kiertänyt ympäri Suomea. Helmikuussa 2020 Kepeä elämäni nimettiin Valtakunnallisen Monologikilpailun voittajaksi.

Tällä hetkellä Toiviainen esittää seremoniamestarin roolia Turun Kaupunginteatterin Cabaret-esityksessä. Klassikkomusikaali on ohjaaja-koreografi Jakob Höglundin ja liki 30-henkisen ensemblen suurtyö, joka valittiin tämän vuoden Tampereen Teatterikesän pääohjelmistoon.

Toiviainen istuu vastapäätä ja on heti läsnä. Ehkä hänen salaisuutensa on juuri tämä, läsnäolo ja avoimuus. Yksityiselämänsä Toiviainen haluaa pitää itsellään. Haastattelussa keskitymme asioihin, jotka liittyvät hänen työhönsä.

* *

Millaista on esittää omaelämäkerrallista monologia ja toisaalta näytellä musikaalin jättiensemblessa? Mikä niitä yhdistää ja mikä erottaa?

– Voidaan ajatella, että molemmissa kyseenalaistetaan ja tehdään näkyväksi sukupuolirooleja. Omasta positiostani käsin yleisösuhteissa ja lavaolemisessa on paljon samankaltaisuuksia, vaikka volyymi vaihteleekin. Molemmissa esityksissä ajattelen, että katsomossa istuu rakkaita ystäviä, joiden kanssa ollaan samalla puolella. Molemmissa olen pyytänyt, että esityksen alussa yleisövaloa nostetaan, jotta saan nähdä kenen kanssa illan jaan.

– Myös Cabaret’n Seremoniamestarin tärkein vastanäyttelijä on yleisö, joka on yleensä suurempi kuin Kepeässä elämässäni. Cabaret’ssa olen enemmän osa kokonaisuutta. Saan valtavasti voimaa ja energiaa kanssanäyttelijöistä ja orkesterista.

Miten tarina kerrotaan niin, että yleisö uskoo, toivoo, lähtee leikkiin mukaan?

– Teatterin tekemisessä tarvitaan itsetuntemusta ja Itseluottamusta. Näyttelijäntyö on opittua tekniikkaa ja taitoa, mutta niiden lisäksi näyttämölle tuodaan aina tahtomattaankin omat kokemukset, maailmankuva ja eletty elämä.

– Kepeä elämäni on minulle tärkeä esitys, monella tapaa. Se on yhden transihmisen näkökulma, kertomus erään yksilön matkasta ja suhteesta omaan transtaustaansa. Halusin oman kulmani kautta tuoda valoa ja toivoa sukupuoli-identiteetistä käytävään keskusteluun. Ja oli mahtavaa, että sain mukaani huikean työryhmän – ohjaaja Riikka Oksanen, dramaturgi Aino Pennanen ja säveltäjä Eeva Kontu – joita ilman esitys ei olisi voinut syntyä.

KUVA: Miiko Toiviainen on näytellyt muun muassa Helsingin Kaupunginteatterissa, Teatteri Takomossa, Samppalinnan Kesäteatterissa, Teatteri Takomossa, Teatteri Vanhassa Jukossa ja NAMT-musikaalifestivaaleilla New Yorkissa. Kuva: Ilkka Saastamoinen

* *

Cabaret-musikaaliin oli avoimet haut, mutta vain ensemble-rooleihin. Tästä huolimatta Toiviainen kertoi teatterille havittelevansa nimenomaan Seremoniamestarin roolia ja toi koe-esiintymiseen vain kyseisen roolin kappaleita.

– Kun minulle sitten ilmoitettiin, että olen saanut roolin, se oli enemmän kuin toiveiden täyttymys. Seremoniamestarin rooli on unelmatyö. Se on rakkain roolini. Sain muokata roolin spiikkejä itseni näköiseksi yhdessä ohjaaja Jakob Höglundin kanssa, niin että ne vastaavat omaa maailmankuvaani ja ajatusta Cabaret-musikaalista nykypäivänä tehtynä.

– Musikaalin ensemble on loistava. Se on läsnä halki koko esityksen, ja jokaisen tekijän kädenjälki näkyy lopputuloksessa. Jakob on uskomattoman hyvä ohjaaja, jolla on sekä näkemystä että taitoa. Cabaret on viihdyttävä musikaali, mutta siinä on kirkastettu äärimmilleen sen painava yhteiskunnallinen viesti. Se on 1930-luvulta saakka kantava varoitus nykyhetkeen, ettemme ummistaisi silmiämme lähestyvältä uhalta ennen kuin on liian myöhäistä.

Miikon syksy 2021

Toiviainen kertoo, että syksyllä on tulossa monia uusia, mielenkiintoisia töitä. Erityisen innokkaana hän odottaa Lou Salomé -näytelmää KOM-teatterissa, johon hänet on tuoreeltaan kiinnitetty.

Ja tietysti hän toivoo, että pandemiatilanne helpottuisi ja hän, kuten kaikki muutkin, pääsisivät harjoittamaan omaa ammattiaan, tekemään lisää teatteria, pitkän tauon jälkeen.

Maarit Saarelainen

Lue arviot Tampereen Teatterikesän esityksistä Kepeä elämäni ja Cabaret.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua