Kuvataiteilija Teemu Keisteri haluaa olla välittämättä muiden mielipiteistä, eikä kammoa kaupallisuutta – ”Olisi pahin painajaiseni olla keskinkertainen”

Teemu Keisterin akryylimaalaukset Tampere-talossa ovat värien ja assosioinnin juhlaa. Kuvat: Eli Harju

Eli Harju, teksti ja kuvat

Tampere-talon kesän iso vetonaula on Keith Haringin (1958–1990) julistetaide. Haring kokosi tunnusomaisen sarjakuvahenkisen tyylinsä katutaiteesta ja hiphopista, ja hänelle oli tärkeämpää tutkia useita aiheita kuin suunnitella jokainen yksittäinen teos tarkkaan.

Julistenäyttelyn rinnalle on tuotu taiteilijoita, jotka ihailevat Haringia ja jatkavat omalla tavallaan tämän jalanjäljissä. Talvipuutarhassa on nähtävillä Teemu Keisterin ja Nikolo Kerimovin vahvavärisiä, ajatuksia ruokkivia teoksia.

Teemu Keisteri kertoo fiilistelleensä Haringia ja erityisesti tämän asennetta taiteen tekemiseen viitisen vuotta.

– Hän ei välittänyt muista, vaan teki mitä itse halusi. Sellainen rohkeus seurata omaa syvintä halua katoaa usein muodissa ja taiteessa. Onhan sen säilyttäminen tietysti vaikeaa, vaikutteita saa pakostikin.

Keisterin ja Kerimovin näyttely tehtiin rennosti, hyvällä meiningillä. He olivat tavanneet jo opiskeluaikoina Lahden muotoiluinstituutissa ja tulivat sattumalta myös isiksi samoihin aikoihin viime vuonna. Töitä tehtiin isyyden ehdoilla.

Suurin osa Keisterin teoksista syntyi vain viikkoja ennen näyttelyn avautumista.

– Siinä oli vähän sitä Keith Haringin tyyliä. Ei suunniteltu liikaa, vaan ideat saivat tulla jostain tajunnan syvyyksistä.

Etualalla Teemu Keisterin neonvaloteos, taaempana Nikolo Kerimovin ryijy.

Keisteri pääsi tapaamaan Keith Haring Foundationin johtajaa ollessaan vaimonsa kanssa New Yorkissa vuonna 2019. Koko juttu järjestyi melkein vahingossa.

– Laitoin sähköpostia ihan läpällä, mutta hän vastasikin, että we would love to have you here! Se pomo käy vieläkin tykkäilemässä kaikkea somekanavillani niin, että pää meinaa räjähtää.

Ei koskaan keskinkertainen

Tampere-talossa on esillä Keisterin maalauksia ja neonvalotaidetta. Niiden lisäksi hän tekee musiikkia, performansseja, dj-keikkoja ja videotaidetta.

Asenteen lisäksi Haringin ja Keisterin muotokielessä on nähtävissä samaa. Keisteri tunnetaan värikkäästä ja selkeästä tyylistään, jossa on yleensä enemmän kuin ripaus huumoria. Myös Haring suosi kirkkaita värejä, selkeitä ääriviivoja ja pelkistettyjä hahmoja.

Sorsapuistosalissa nähtävät Keith Haringin julisteet ovat myös häpeilemättömän kirkasvärisiä.

Keisterin mielestä hänen omissa töissään tärkeintä on aina ilon tuominen ihmisille.

– Rakastan 1980- ja 1990-lukua, niissä on sellaista lämpöä ja huolettomuutta. Ehkä se johtuu siitä, että oli itse silloin lapsi ja nuori. Niissä on jotain nostalgiaa ja tunnetta, että mikään ei ole niin vakavaa. Sitä haluaisin tuoda muillekin, ja positiivisesti hämmentää kaikkia, olivatpa he sitten ihan missä tahansa kuplassa tai skenessä. Olisi pahin painajaiseni olla keskinkertainen ja kaikille ”ihan ookoo”.

Teemu Keisteristä ei voi puhua mainitsematta Ukkelia, värikästä ja estotonta hahmoa, joka on seikkaillut hänen töissään jo vuodesta 2008. Tampere-talossa Ukkelista nähdään niin etu- kuin takapuoli, maalattuna ja neonvaloista sommiteltuna. Maalaukset ovat suurimpia tähän asti.

– Halusin tehdä isoimmat Ukkeli-taulut ikinä, jotta niistä tuleva ilo olisi mahdollisimman voimakas. Olen tehnyt monta vuotta töitä yksin työhuoneella, ja ihmiset ovat nähneet niitä vain digitaalisina Instagramissa. Se on ihan eri fiilis, kun seisoo livenä teoksen edessä.

Tämä Ukkeli-näyttely on myös pitempi kuin edelliset. Aiemmat ovat kestäneet muutamia viikkoja, mutta Tampere-talolla teokset ovat nähtävillä lähes kaksi kuukautta, elokuun puoliväliin asti. Näyttelyyn on vapaa pääsy ja Keisteri itse toivoo, että siellä kävisivät mahdollisimman monenlaiset ihmiset.

– Haluaisin, että siellä ei käy pelkästään jengiä, joka yleensä menee taidemuseoihin, vaan ihan kaikenlaisia ihmisiä.

Rakas kaupallisuus, vielä rakkaampi Ukkeli

Keith Haring ei kavahtanut kaupallisia yhteistöitä ja perusti vuonna 1986 oman kauppansa Pop Shopin myydäkseen suunnittelemiaan t-paitoja, leluja, magneetteja ja laukkuja. Hänestä taiteen kuului olla vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa, ja teosten muuttaminen tuotteiksi oli tapa tehdä ne saavutettaviksi laajemmalle joukolle ihmisiä. Pop Shop toimii nykyään verkossa.

Myöskään Keisterin mielestä taiteen ja kaupallisuuden välillä ei ole välttämättä ristiriitaa. Ukkeliaiheet koristavatkin jo monenlaista kangaskassia, puseroa ja postikorttia. Tänä kesänä syntyi pieni kesämallisto yhteistyönä R-Collectionin kanssa.

– Tavallaan rakastan kaupallisuutta. Se tuo mukaan kepeyttä.

Keisteri on kuitenkin tarkka siitä, mihin lähtee mukaan. Esimerkiksi yhteistyö R-Collectionin kanssa sopi hänelle, koska vaatteet oli tehty mahdollisimman suurelta osin Suomessa. Pikamuodissa hänen kädenjälkeään ei tulla näkemään.

– Sillä tavalla Ukkeli on minulle pyhä. En tekisi printtiä mihinkään markan t-paitaan, joka heitetään pois yhden käyttökerran jälkeen.

Teemu Keisterin Ukkelista on moneksi, mutta ei pikamuodin kasvoksi.

Palo ei lopu

Saavutettavan taiteen idealle uskollisena Haring herätti huomiota myös katutaiteellaan. Hän piirsi teoksiaan metrotunnelien tyhjiin mainostauluihin, jotta mahdollisimman moni ihminen näkisi hänen töitään.

Ukkeli taas on kaikkien nähtävillä Instagramissa. Ensimmäisten kuvien lataaminen tuntui Keisteristä aikanaan turhalta, mutta vuosien mittaan sovelluksesta on tullut erinomainen kanava työskentelylle ja teosmyynnille.

– Jos näen vaikka ulkomailla taidemessuilla teoksen, joka on vähän samanlainen kuin Ukkeli, voin laittaa taiteilijalle viestiä Instagramissa saman tien. Tai jos teen taulua ja laitan siitä juttua Instagramiin, heti käy kuhina, että tuleeko tämä myyntiin.

Toisaalta Keisteri on huomannut, että syvällisemmät aiheet eivät välttämättä menesty sosiaalisessa mediassa yhtä hyvin.

– Taiteessa on monesti niin paljon enemmän sisältöä kuin sellaisessa influencer-meiningissä, ja ihmiset kaipaavat Instagramista mahdollisimman kevyttä meininkiä.

Ukkelin hahmo alkaa tulla jo teini-ikään, mutta Keisteri ei ole kyllästynyt siihen. Hänellä olisi vieläkin paloa maalata koko yö.

– Kävin juuri viemässä taulun ostajille, jotka olivat monta vuotta halunneet Ukkelin kotiinsa. Vien usein taulut itse, ja olin jo unohtanut, millaista se on: he odottivat ovella kamera valmiina ja ihan riemuissaan. Se, että ihmiset saavat siitä niin paljon iloa, on parasta Ukkelissa. Vaikka se kuulostaakin vähän naiivilta, että ”iloa ihmisille”, mutta siitä siinä oikeasti on kysymys.

Keisteri & Kerimov avoinna Tampere-talon Talvipuutarhassa 15.8.2021 asti. Näyttelyyn on vapaa pääsy.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua