Näkymä Leena Luostarisen näyttelystä. Kuva: HAM / Maija Toivanen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Helmi Järviluoma on lukenut Yael van der Woudenia ja käynyt Helsingin Taidemuseo HAMissa sekä Tampereen Työväen Teatterissa.
1
Käräjät-näytelmän äärelle halki tuulen ja tuiskun Tampereen Työväen Teatteriin? Kyllä. Näytelmän jälkeen suuren ja täyteen ahdetun näyttämön katsojat valuivat alas portaita vaikuttuneina. ”Ikinä en ole teatterissa näin paljon itkenyt”, nuori nainen sanoi toiselle.
Alun hämmennyksen jälkeen esitys otti nopeasti nyrkkeihinsä, eikä päästänyt irti. Syvällistä, koskettavaa, upeaa taidetta, jota yleisö seurasi katseen rävähtämättä ja itki kyyneleensä hiljaa.
Sirkku Peltola on kirjoittanut näytelmän taidokkaasti Markus Nummen kirjan pohjalta. Sanojaan tarkasti asettelevien kyläläisten ja laittomia sikiönlähdetyksiä Tarvajoelle tutkimaan tulleen nuoren etsivän dialogit saivat minut hyreksimään: ”Juuri noin!”
Kirjassa ja näytelmässä ollaan antiikin näytelmien tapaan perimmäisten kysymysten äärellä. Pulaan joutuneet päätyivät rikkomaan lakia, ja joutuivat puolustamaan tekojaan julman, miehisen ja ymmärtämättömän esivallan sekä hyväosaisen raiskaajan hybriksen edessä. Heräsi tunteita, heräsi ajatuksia.
Näyttelijäsuoritukset ovat tasaisen erinomaisia. Petra Poutasen harmoni, laulu ja yhdessä Kyösti Kallion kanssa rakennettu äänitaide kannattelee kokijaa läpi näytelmän. Jos joku vielä miettii, uskaltaako näin rankkaa näytelmää lähteä ollenkaan kokemaan, sanon, että liput pitää varata heti. Aivan äskettäin vakavasti traumatisoituneet pois lukien.
Lue Maarit Saarelaisen kritiikki näytelmästä täältä.

Verneri Lilja ja Sari Mällinen Käräjät-näytelmässä. Kuva: Tampereen Työväen Teatteri
2
Tykästyin Leena Luostarisen taiteeseen 1980-luvulla. Helsingin Taidemuseo HAMissa Tennispalatsissa saa nyt värihoitoa marraskuun valjuuteen. Luostarisen (1949–2013) töiden näyttelyn nimi, laatusana Sopeutumaton, sopisi moneen muuhunkin taiteilijaan. Nyt nimellä perustellaan Luostarisen mieltymystä kaukomaihin ja Toisiin kulttuureihin.
Näyttelyarkkitehtuurissa on haluttu noudattaa temppelin ideaa. Vietinkin näyttelyssä pari tuntia kaikessa rauhassa imien itseeni valoa, värejä, hämärää, maalausten taiturillista materiaalisuutta, taiteen ikuisia ajatuksia.
Kuuntelin näyttelyn äänioppaan avulla, ja se kannatti. Viggo Wallensköld, Eeva Lietonen ja Metropoliitta Arseni tulkitsevat teoksia herkästi ja ymmärtävästi.
Taiteilijat sen kummemmin kuin monet muutkaan meistä eivät enää halua kasvattaa hiilijalanjälkiään. Siksi onkin hyvä matkailla Luostarisen taiteen vierihoidossa Egyptistä Balille ja Kiinaan. Luostarisen tavaramerkiksi ovat muodostuneet uljaat, vapautta uhkuvat kissaeläimet, mutta näyttelyssä on hienoja töitä myös esimerkiksi joutsenista, käärmeistä ja kivistä – esimerkiksi Pariisista löytyneestä kivi- ja vesipuutarhasta. Luostarisen pitkäaikainen rakkaus ja sittemmin ystävyys tunisialaisen Alin kanssa näkyy monissa maalauksissa; luonnosvitriinissä kauniita ovat rakastuneen taiteilijan nukkuvasta miehestä tekemät luonnokset. Lapsuuteni rintta- eri ruutuhyppelyruudukko saa iäisyyteen kohottautuvat mittasuhteet.
Ei unohdeta Leenaa!

Leena Luostarinen: Yö-leopardi II, 1981–1982. HAM Helsingin taidemuseo. Kuva: HAM / Sonja Hyytiäinen
3
Lukupiirit ovat elämäni valo. Toinen täyttää ensi vuonna kaksikymmentä vuotta, ja kutsun sitä Joensuun lukupiiriksi. Se aloitti nimikkeellä Nainen, metsä, raja, mikä oli leikkimielinen viite silloisen Joensuun yliopiston strategiseen painopistealueeseen Venäjä, metsä ja raja.
Vähitellen lukupiiri on liudentunut ja laajentunut kaiken kirjallisuuden nieleväksi. Kodeista ja päivällispatojen ääreltä siirryttiin ensin kulttuuriravintola Sointulan kabinettiin ja sitten kirjastoon ja Zoomiin. Mutta edelleen lukupiirissä elähdyttävät osallistujien erilaiset, yllättävät kirjalliset maut ja valinnat. (Lue lisää lukupiiristä täältä.)
Joensuun lukupiirissä luemme sekä kotimaista että kaiken maailman kirjallisuutta, myös tietokirjoja. Viimeksi luimme hollantilais-israelilaisen Yael van der Woudenin esikoisromaanin Paljon vartija (The Safekeep; suom. Marianna Kurtto; Gummerus 2026). Huh huh! En ihmettele, että pinnan alla kytevää salaisuutta kirjan loppupuolelle saakka piilotteleva kirja on saanut palkintoja ja ehdokkuuksia yllin kyllin. Minusta kirja voisi myös mennen tullen voittaa ”Vuoden kiihottavin ja taitavimmin kirjoitettu seksikohtaus” -palkinnon.
Kuulun myös helsinkiläis- ja professorivoittoiseen, pitkään toimineeseen lukupiiriin. Tämä piiri kokoontuu edelleen kodeissa ruoan ja pitkien, polveilevien keskustelujen äärelle. Koska olen junalla liikkeellä, joudun usein lähtemään kesken kaiken, kuten nyt vaikkapa silloin, kun olimme keskustelleet jo kahdeksan ja puoli tuntia Haruki Murakamin eepoksesta Kaupunki ja sen epävakaa muuri (Tammi, 2024). Kirjaa ei pidetty Murakamin parhaana, mutta sen teemoista kumpusi mitä kiihkein ja antoisin keskustelu.
Reilun viikon päästä perusteellisen ruodinnan saa Bernhard Schlinkin Jälkeläinen (WSOY, 2026; lue arvio). Kirjan olen tietysti jo lukenut, sillä tähän lukupiiriin ei muuten olisi asiaa. Schlink tekee sen taas: samaan aikaan koruttoman, koskettavan ja yhteiskunnallisesti painavan kirjan. Miten hän sen tekee? Hm. Tätä pitää vielä puida isolla porukalla marraskuisessa Oulunkylässä.
Helmi Järviluoma
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (17.11.2026): Praha, perunalätyt, Kuningattariksi kasvatetut, Politiikkaradio
Anne Välinoro tutustuu Habsburgien suvun prinsessoihin, syö tsekkiläisen aterian ja kuuntelee korva kuumana Politiikkaradiota.
Parasta juuri nyt (16.11.2026): Turun marraskuinen Kulttuuriranta!
Kari Heino on käynyt Turussa Taiteen talolla, Aboa Vetus Ars Novassa ja nykytaiteen museossa WAMissa.
Parasta juuri nyt (12.11.2026): Nouse luonto, Jumppatytöt, Emma Ainala, Kuuttaren puutarha, Noidat
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista. Anna Elina Isoaron listalla on musisointia luonnon puolesta, nimetöntä runoutta ja surrealistisia öljymaalauksia.
Parasta juuri nyt (11.11.2026): Ultrapyöräily, Balatro, uutuusluettelot, KeePass, Lastenkirjatreffit
Mikko Saari on seurannut ultrapyöräilyä, vaihtanut salasanamanageria ja pelannut Balatroa.




