Veljesrakkautta ja raskasta rokkia – arviossa Kotiteollisuus-elämäkerta Rakkautta ja raakaa ajoa

Janne Flinkkilä. Kuvat: Like / Sabrina Bqain

Upean Pedro-elämäkerran (Otava, 2024; lue arvio) ylöskirjannut Janne Flinkkilä sukeltaa kirjassaan Kotiteollisuus – Rakkautta ja raakaa ajoa (Like, 2026) lappeenrantalaiseen raskaan rockin ikiliikkujaan. Vuodesta 1991 ensin ilman nimeä, sitten nimellä Hullu Ukko ja Kotiteollisuus ja lopulta pelkällä Kotiteollisuus-nimellä toiminut lapsuuskaverien yhtye osui metallivaikutteisella rockillaan suomalaisen raskaamman rockin kulta-aikaan 2000-luvun alussa ja on tähän mennessä julkaissut jo 18 albumia, kiertänyt vuosikymmeniä ja tehnyt yhtyeestään jäsentensä työpaikan.

Kotiteollisuuden raskaaseen kaavaan on alusta asti kuulunut hurtti huumori, äijäilevä piruilu ja vahvasti käyneet juomakeitokset musiikkihommien polttoaineena. Ydintrion eli laulaja-kitaristi Jouni Hynysen, basisti Janne Hongiston ja rumpali Jari Sinkkosen keskinäinen yhteys tekee Kotiteollisuudesta sen mitä se on, vaikka oma vahva roolinsa on ollut myös muun muassa yhtyeen hovituottaja Mikko Karmilalla sekä myöhemmässä vaiheessa keikkakitaristista yhtyeen jäseneksi asti kiinnitetyn Miitri Aaltosen ideasyötteellä. Monesti Kotiteollisuus on näyttäytynyt julkisesti keulahahmonsa Jouni Hynysen Hynys-roolin kautta, mutta Flinkkilä on ymmärtänyt käsitellä yhtyettä nimenomaan bändinä, jonka jokainen jäsen on yhtä tärkeä kokonaisuudelle.

Kotiteollisuudesta dokumentin tehnyt Sami Parkkinen tajuaa herroihin tutustuessaan yhtyeen sisäisen yhteyden:

”Pikkuhiljaa tajusin heidän veljeytensä: he soittavat sen takia että saavat olla yhdessä. Se oli jopa kadehdittavan lämmin kaveriporukka. Mietin, että olisipa itselläkin samanlaisia kavereita, joiden kanssa voisi vaan tehdä kivoja juttuja ja saada siitä vielä rahaa.”

Kotiteollisuus erosi raskaamman rockin ja metallikansan joukosta myös huumorillaan ja silmäkulmassa vahvasti loistaneella pilkkeellään. Vaikka soitettiin karvanaamaisten äijien raskasta rockia, niin itseään ei otettu liian vakavasti tai nostettu jalustalle. Suomen Live Nationin nykyinen puheenjohtaja, 2000-luvun alussa Ylen toimittajana toiminut Tomi Saarinen tiivistää yhtyeen livesoittoa ja luonnetta osuvasti:

”Bändillä oli jumalaton kitaravalli ja musiikki oli täynnä turpiinlyöntiä, mutta huumori teki siitä lähestyttävän. Koska Kotiteollisuus nauroi itselleen, se pystyi nauramaan myös yleisölle niin, ettei se tuntunut loukkaavalta.”

Flinkkilän kirjassa bändi hämmästelee itsekin useammassa käänteessä, kuinka ihmeessä he ylipäätään ovat hengissä. Sen verran väkevää suorittamista viinanjuonnin saralla on kuulunut yhtyeen tekemiseen, että monen paikat olisivat jo pettäneet. Kovin kaukana se ei ole ollut toki Kotiteollisuuden herroillakaan.

Flinkkilä tiivistää, että muutenkin raskaan keikoilla kiertämisen ”työkuormaa raskautti rajusti se, että kaikkeen Kotiteollisuuden toimintaan oli alusta asti liittynyt alkoholi. Olisi lääketieteellinen ihme, ellei se alkaisi vähitellen tuottaa elimistössä tuhoa. Niinhän se alkoikin.”

Flinkkilä tiivistää kirjassa Kotiteollisuuden kaavaa: biisien tekemistä, levyn äänittämistä, keikkoja, humalaa, krapulaa, närästystä, huonoa bussihuumoria, lisää uusia biisejä, lisää levyjä, lisää keikkoja.

Viinan kanssa läträäminen ja siihen liittyvä hommien puolivillainen suorittaminen ja jurriääliömäisyys sekä julkisuuteen asti päässeet mauttomat kännissä ladatut lausunnot ovat aina vieraannuttaneet itseäni Kotiteollisuuden touhuista, vaikka yhtye on kieltämättä onnistunut huumorillaan luomaan myös onnistuneita tempauksia. Flinkkilä ei kirjassaan viisaasti lähde heruttelemaan kaikilla viinapeikon lataamilla ylilyönneillä muttei kaunistelekaan asian raadollisempia puolia. Hynynenkin toteaakin: ”Alkaa tuntua siltä, että viina saa pian jäädä. Mutta miten tässä nyt ilmankaan osaa olla?”

Kotiteollisuus. Kuva: Ville Malja

* *

Viimeistään Kotiteollisuus-kirjallaan Janne Flinkkilä sitoo harteilleen suomalaisen musiikkikentän elämäkertakirjurin mestariviitan. Pedro-elämäkerran kohde oli urallaan sen verran mestarillinen ja monessa mukana, että kiinnostavaa historiaa oli valtavasti ja ihmisillä oli paljon tarinoita jaettavana. Toki Flinkkilä myös onnistui sen paketoimisessa erinomaisesti.

Kotiteollisuuden kanssa Flinkkilä on hypännyt ytimeen osallistumalla yhtyeen arkeen ja bussihuumoriin ja antanut äänen niille keille se kuuluu. Rakkautta ja raakaa ajoa ei ole sanavalmiin Hynysen ja toimittajan vuoropuhelua vaan hienhajuinen ja yllättävänkin lämminhenkinen bändielämäkerta sympaattisista lappeenrantalaisista pojista, joista tuli bändi.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua