Kuva: Kimmo Ylönen, piirros Daniel Clowes

1

Kohtasin Daniel Clowesin sarjakuvat vuonna 2002. Kaveri kirjavinkkasi kaverinsa kääntäneen ja kustantaneen hienon amerikkalaisen teoksen ja antoi osoitteen, mistä sen voisi tilata. Syvän kumarruksen ansaitsevan kulttuuriteon takana oli levy-yhtiö Bad Vugumin pääjehu Kari Heikonen ja sittemmin putiikin kaiken uustuotannon alustaksi vakiintunut rinnakkainen BV2 Productions.

Yhdysvalloissa kahden nuoren naisen kasvutarina ilmestyi osiin jaettuna Clowesin juttuja julkaisseessa, Fantagraphicsin kustantamassa Eightball-lehdessä vuosina 1993–1997. Ennen suomennosta siitä oli ehditty tehdä elokuvakin. Clowes ja ohjaaja Terry Zwigoff olivat Oscar-ehdokkaana parhaan sovitetun käsikirjoituksen kategoriassa.

Tarinassa eletään ysärin loppupuolta nimeämättömässä amerikkalaisessa kaupungissa. Bestikset Enid ja Rebecca kuluttavat aikaa aikuisuuden kynnyksellä. High school on rämmitty läpi ja jossain huomisten tuolla puolen piileskelee hahmoaan hakeva tulevaisuus. Nokkavien neitojen yläviistosta putoava ironinen katse poimii väärät kengät ja tyhmät kampaukset erehtymättömällä varmuudella kahvilasta ja telkkarista. Kotikaupunki ja kaikki kaduntallaajat ovat nokkelasti sanallistetun inhon kohteena. Kertomuksessa kuvatun kesän aikana yhteys alkaa pätkiä ja polut lähtevät vääjäämättä eri suuntiin.

Oman omituisen, kummitusmaailmallisen, tunnelman luo mustavalkoisen sarjan sävytys hailakan vihertävän sinisellä värillä. Yhtä lailla öiden kuin aurinkoisten päivienkin tapahtumat kuvataan kuin päälle unohtuneen television kalseassa valossa.

2

Vuonna 2011 isompi kustantaja Like sitoi kovien kansien väliin edellisenä vuonna ilmestyneen kirjan Wilson. Suomennoksen teki Petri Stenman.

Wilson on Clowesin ensimmäinen suoraan sarjakuvaromaanin muotoon tehty teos. Se on kuitenkin rakennettu tasan yhden sivun ja kuuden tai seitsemän ruudun mittaisista kappaleista. Muoto muistuttaa jonkin nyrjähtäneen sanomalehden sunnuntaisia sarjakuvasivuja nippuun nidottuna. Piirros ja väritys vaihtuvat sivulta toiselle siirryttäessä. Kaikki kirjan teksti on puhekuplissa ja näyttää siltä, kuin päähenkilö puhuisi mietteensä ääneen myös yksin ollessaan.

Wilson on moniulotteinen jokamies, joka kaipaa ystävyyttä, läheisyyttä, kosketusta ja rakkautta, mutta on lähes pakonomaisesti luotaantyöntävä. Sanomalehtistrippien tapaan myös useimmat Wilsonin sivut päättyvät viimeisen ruudun jymypaukkuun. Hyvin osuvat iskut saattavat naurattaa tai itkettää. Joskus ne kääntävät alavatsan sykkyrälle. Monesti ne kampittavat päähenkilöä aiempien ruutujen perusteella sympanneen lukijan julistamaan Wilsonin umpimulkuksi mieheksi.

Clowes virkkaa laajoja ketjusilmukoita. Sivujen välillä aika tekee eri mittaisia harppauksia. Tekijä tuntee ehkä koko tarinan, mutta näyttää lukijalle valitsemansa avainkohdat. Yllätyksiä tapahtuu ja tasoja sitoo yhteen muun muassa pitkään mukana roikkuva koiranpaskalaatikko.

3

Kolmas suomennettu näyte Clowesin tuotannosta löytyi sattumalta antikvariaatin alelaarista nimelliseen hintaan. Tästä minulle ei kertonut kukaan. 28-sivuisen vihkosen kustansi Huuda Huuda vuonna 2012. Kääntäjä oli taas Kari Heikonen.

Alun perin Eightball-lehdessä vuonna 1996 ilmestyneen novellin päähenkilö on typistänyt nimekseen Epps. Elämänmittaista katkeraa kalkkia nielevä, teennäiseksi mainittu taiteilijatyyppi saa maistaa menestystä, kun hän töidensä kautta popularisoi vanhan ajan rasistisen karikatyyrikuvaston.

Avovaimonsa kanssa vaikeilevan Eppsin ottaa lelupojakseen trubaduurikeikkaa heittävän gynekologin laiminlyöty rouva. Salaparia seuraa kuplettilekurin pakkomielteinen fani. Gynekologin asiakastuoliin asettuu tunnettu muusikko, jonka alapäästä otetut lähikuvat Epps vuotaa pornolehdelle. Eikä siinä vielä kaikki. Tekstiä on paljon ja kuvat kertovat vielä paljon enemmän.

Tässä kirjassa tarinaa kuljettaa kertoja, joka omien sanojensa mukaan voi vaikuttaa vain säähän, maanjäristyksiin, pyörremyrskyihin ynnä muuhun semmoiseen. Ihmisolentojen toimia jumalhahmo voi vain tarkkailla ja arvostella yhdessä lukijan kanssa. Kenties molempien tekee lopulta mieli ottaa etäisyyttä tähän sontiaisten lajiin.

4

The Death-Ray täytyy lukea alkukielellä. Tarina ilmestyi alun perin Eightball-lehden viimeisessä numerossa vuonna 2004. Minun hyllyssäni seisoo kanadalaisen Drawn & Quarterly -kustantamon vuonna 2011 julkaisema järkäle, joka tuli mukaan Tukholman vanhassa kaupungissa sijaitsevan Comics Heaven -sarjakuvakaupan hyllystä.

Tarinan alussa päähenkilö Andy poimii koirankakan, kertaa mennyttä elämää ja kohtaa miehen, joka viskaa karkkipaperin kadulle. Andy komentaa miestä poimimaan roskan. Tämä kysyy mitä Andy aikoo asialle tehdä. Tai-mitä-kysymys johtaa isompaan kysymykseen; miten parastaan yrittävä yksilö pärjää neljälle miljardille paskiaiselle? (Olipa meitä siihen aikaan vielä vähän.)

Andyllä on kokemusta kamppailusta pahan kaikkialla rehottavia voimia vastaan. Isovanhempien luona asunut koulukiusattu poika maistoi seitsemäntoistavuotiaana tupakkaa ja sai tovin kestävät yli-inhimilliset voimat. Taustalla vaikutti isävainajan lapselleen antama hormonihoito. Voimia täydensi isän jäämistöstä löytynyt leikkikalun näköinen sädepyssy, joka hajotti kohteen olemattomiin. Salaisen henkilöllisyyden turvin Andy taisteli oikeuden puolesta, jonka rajoja auttoi asettelemaan myös hankala paras kaveri Louie.

Rimpuilevasta supersankarista ainakin pintatasolla kertova kirja kulkee edestakaisin keski-ikäisen Andyn nykypäivän ja nuoruuden välillä. Kertojat ovat monilukuiset. Ruutuja on kaikenkokoisia. Joillakin sivuilla pikkuruiset neliöt muistuttavat auki kerittyä filminauhaa. Toisaalla reunaviivat taipuvat aalloiksi tai jäävät kokonaan pois. Välillä silmille rävähtää yli koko aukeaman ulottuva toiminta. Väritys vaihtaa tyyliä tavan takaa. Viittauksia löytyy kautta sarjakuvahistorian Hämähäkkimiehestä Tenaviin.

Hienosta kirjasta ja Clowesin tuotannosta on kirjoittanut Kulttuuritoimitukseen myös Ville Pirinen.

5

Clowesin uusin kirja on Fantagraphicsin 2023 julkaisema Monica. Kääntämättä jäänyttä kirjaa ei tänä valistuneena aikana tarvitse enää lähteä meren takaa hakemaan. Minä ostin omani Turun sarjakuvakaupan Oulun-toimipisteestä.

106 sivua paksu järkäle sulattaa muotoon kaikissa edellisissä kirjoissa kehittyneet ja koetellut sarjakuvakerronnan konstit ja paljon muuta. Tällä kertaa ruutujako, piirros ja väritys pysyvät valitussa kuosissa kautta kirjan. Sen sijaan sivut ruutujen alla on sävytetty eri lailla ikääntyneen paperin tavoin, eikä värien järjestys varmaankaan ole sattumanvarainen.

Kerronta ottaa vauhtia lyhyestä sotakohtauksesta vettä valuvassa Vietnamin viidakossa ja päättyy maailmanloppuun yhdeksännessä luvussa. Nimihenkilö Monica syntyy vasta toisessa luvussa, eikä muutenkaan ole mukana kaikissa kappaleissa, mutta hänen elämäänsä kirjassa läpikäydään. Tarinat sijoittuvat kronologisesti toinen toisensa perään, mutta lukija hoksaa jatkuvasti yksityiskohtia, jotka asettuvat aikajanalle väärin. Ajan kulku kuvautuu kuin useiden inhimillisesti toimivien, epäluotettavien aivojen suodattamana.

Kirjassa muun muassa kommunikoidaan kuolleen kanssa radion välityksellä, vieraillaan pahuuden voimien valtaamassa pikkukaupungissa ja muutetaan yhteen uskonnollisen kultin kanssa. Kirjan ”todellisuus” on yhtä lailla tulkinnanvarainen kuin tämä meidän kokemamme.

Tekijältä on turha odottaa kaiken niputtavaa selitystä. Monica on tarinankerrontaa edistyneille ja vaatii lukutaitoa sekä kuvan, että sanan saralla. Palkinto vaikuttaa ehtymättömältä. Hyvä taide saa hihkumaan riemusta.

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua