Yksi tarina terveydenhoidon kriisistä – arviossa ensi-iltaelokuva Hetki ennen valoa

Laura Birn on Inka. Kuva: Cata Portin

Nykyään tiedämme valitettavan paljon terveydenhoidon kriiseistä ja puutteista. Viime vuosien valtiolliset päätökset aiheuttavat ongelmia niin terveydenhoitoa tarvitseville ihmisille kuin hoitohenkilökunnallekin.

Klaus Härön Hetki ennen valoa -elokuvassa kohtaavat sairaanhoitajien ongelmat työssä ja kotona. Lisäksi näemme kuinka terveydenhoitoa johtavat kaupungit, kunnat ja valtio määräävät ja määrittelevät terveydenhoidon työntekijöiden arkipäivää.

Terveydenhoitohenkilökunta koostuu enimmäkseen naisista, joista monilla on lapsia ja perhe.Viime aikojen ongelmia esitellään Härön elokuvassa tositapahtumien pohjalta. Tapahtumista kerrottiin muutama vuosi sitten sanomalehdissä.

* *

Inka (Laura Birn) on sairaanhoitaja ja yksinhuoltaja. Hänellä on kova työmoraali ja osittain työkiireisiin liittyviä haasteita 7-vuotiaan poikansa aamujen ja koulunjälkeisen hoidon järjestämisessä. Onneksi on hyvä naapuri ja kekseliäs poika.

Inka kohtaa työssään juuri synnyttäneen Lenin (Oona Airola) ja tämän miehen Karin (Jussi Vatanen). Heidän pojallaan ilmenee sydänvika, jota hoidetaan heti ja monin tavoin.

Samaan aikaan sairaanhoitajat ilmaisevat halunsa parantaa työolosuhteitaan: saada parempaa palkkaa ja enemmän työtovereita.

Leni on järkyttynyt lapsensa sairaudesta ja pelkää tämän kuolevan. Hän tukeutuu Inkaan, jonka näkee ja uskoo olevan pelastava, taitava hoitaja. Leni ei luota siihen, että muut hoitajat osaisivat hoitaa hänen lastaan.

Lakon uhalla ja työolosuhteiden parantamisella ei ole Lenin mielestä merkitystä, kun hänen lapsensa henki on kyseessä. Karilla on entisestä liitosta jo lapsia ja hyvät välit entiseen vaimoon.

Inkalle aiheuttaa päänvaivaa eri paikkakunnalla asuva äiti, joka vaatii tätä ja lastenlastaan takaisin lähelleen, Inkan entiseen kotikaupunkiin.

Elokuvassa on mukana Suomen näyttelijöiden parhaimmisto: edellä mainittujen lisäksi muun muassa Mari Rantasila, Sari Siikander, Kaarina Hazard ja Merja Larivaara.

Oona Airola. Kuva: Robert Nordström

* *

Katsojan ahdistus syntyy pohdinnasta mitä tekisi, jos olisi itse samassa tilanteessa.

Kyse on suuresta sairaalasta pääkaupungissa. Voiko potilaita siirtää lakon ajaksi muihin kaupunkeihin tai jopa muihin maihin? Onko kysymyksessä vain yhden sairaalan lakko? Toteutetaanko vaatimukset, jos lakkoillaan?

Elokuvassa on pallotellaan onnistuneesti yhteiskunnallisten asioiden ja ihmisten tekemisiä. Mukaan mahtuu paljon asioita, jotka saavat miettimään.

Näyttelijöistä Laura Birn tekee jälleen loistavan muotokuvan kärsimyksestä. Inka ei osaa eikä voi valita tärkeistä asioista sitä tärkeämpää.

Oona Airolan esittämä draamakuningatar on uskottava. Hahmo kertoo paljon parisuhteiden ja ihmissuhteiden kirjosta, siitä kuinka pitäisi osata olla silloinkin kun asiat koskettavat läheistä.

Sari Siikanderin ymmärtävän johtavan hoitajan ilmeiden monipuolisuus kertoo kaiken. Hän on umpihumanisti.

Mari Rantasila on hoitajan ammatistaan ylpeä nainen, joka haluaa yhteiskunnankin tunnustavan ammattikunnan arvon.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua