Kuva: Liu Chen-hsiang
TANSSI | Kolmentoista tanssijan teos pohjautuu tunnettuun tarinankertojaan, joka osasi taidokkaasti muuntaa ääntään eläytyessään tarinoidensa eri hahmoihin.
”Värit muistuttavat Taipein perinteisten kauppakujien neonvaloja ja myyntikojujen värikästä valaistusta.”
ARVOSTELU
Cloud Gate Dance Theatre of Taiwan: 13 Tongues
- Koreografia: Cheng Tsung-lung
- Esitykset: Helsingin Tanssin talo 27.–30.8.2026
Pilviporttitanssin on sanottu olevan vanhin kiinalainen tanssi. Kukaan ei tiedä millaista se tarkalleen ottaen oli joskus tuhansia vuosia sitten. Vuonna 1973 tanssikoreografi Lin Hwai-min nimesi perustamansa ryhmän tanssin mukaan. Cloud Gate Dance Theatresta tuli Taiwanin ensimmäinen nykytanssiryhmä.
Linin eläköidyttyä ryhmän taiteellisena johtajana jatkoi Cheng Tsung-lung. Hän yhdisti modernin tanssin perinteisiin kiinalaisiin tanssi-, liike- ja kertomustraditioihin. Linin koreografioissa kiinalainen perinne ja tämän ajan globaalin digitaalisen ajan vaikutteet sulautuvat yhteen.
Taiwan ei kokenut manner-Kiinan tavoin kulttuurivallankumousta, joten maassa säilyi suora yhteys vanhoihin kiinalaisiin kulttuurimuotoihin. Cloud Gaten tanssijat opiskelevat nykytanssin ja baletin lisäksi meditaatiota, muinaista syvään hengitykseen perustuvaa qi gongia ja perinteisiä kiinalaisia kamppailulajeja. Nämä kaikki näkyvät tanssijoiden liikekielessä. Moderni, lattiakosketuksen kautta hyppyihin ja piruetteihin pyrkivä nykytanssikieli vaihtuu kuin Tsui Harkin Once Upon a Time in China -elokuvan krediittijakson taistelulajiharjoitukseksi maadoittaen painon pallean seudulle. Kolmetoista tanssijaa ovat, kuten usein itäaasialaiset nykytanssijat, teknisesti huikean korkeatasoisia.
* *
Esitys alkaa pimeässä kellon soitolla. Yksi tanssija liikkuu esiintymislavan etuosassa soittaen kelloa. Pian esirippu nousee ja kymmenen tanssijaa liikkuu rivissä näyttämön poikki. Kolmetoista tanssijaa vaihtelevat liikekieltä, välillä ryhmässä identtisesti liikkuen, välillä yhden tai kahden omaan liikekieleensä puhjeten. Loppupuolella kukin vuorollaan jähmettyy yhteisestä liikkeestä paikalleen.
Esityksen nimi, 13 Tongues eli ”13 kieltä”, viittaa legendaariseen tarinankertojaan, jonka Chengin äiti oli kohdannut 1960-luvulla Taipein perinteisessä kaupunginosassa Wanhuassa, joka tunnetaan myös nimellä Monga. Tunnettua tarinankertojaa alettiin kutsua nimellä ”13 kieltä”, koska hän osasi taidokkaasti muuntaa ääntään eläytyessään tarinoidensa eri hahmoihin, muuntuen vanhasta nuoreksi tai miehestä naiseksi. Tämä on tanssiesityksen perusta.
Cheng itse myi perheensä kanssa lapsena tavaraa Mongan perinteisellä kauppakujalla ja imi vaikutteita tanssiinsa. Lavalla on kolmetoista tanssijaa, jotka muuntavat liikekieltään eri hahmoja esittäessään. Välillä joku on taolainen shamaani, joka kanavoi henkiä ruumiillaan.
Kuva: Liu Chen-hsiang
* *
Alussa tanssijat ovat pukeutuneet mustiin asuihin, joiden liehuvissa seläkkeissä näkyy vaikutteita perinteisistä kiinalaisista vaatteista. Puolivälissä yksi tanssijoista ilmestyy lavalle neonvärisessä laikukkaassa asussa. Muut kantavat häntä, hän tuntuu komentelevan ja hallitsevan muita, jotka palvovat häntä alistuen alustaksi tepastella heidän selässään. Onko hän joku jumaluus? Kenties historiallinen tyrannimainen hallitsija dynastia-ajoilta?
Lopussa kaikki tanssijat ovat pukeutuneet neonlaikkuisiin asuihin, ja neonvärit valuvat taustan videoseinältä näyttämölle luoden miltei katsojaa pyörryttävän värimassan, jossa tilakin tuntuu liikkuvan tanssijoiden jalkojen alla. Värit muistuttavat Taipein perinteisten kauppakujien neonvaloja ja myyntikojujen värikästä valaistusta. Sellaista, joka on tuttua vaikkapa taiwanilaiselokuvasta Vasenkätinen tyttö (lue arvio).
Tanssijat kirkuvat joskus, välillä he laulavat taolaista meditaatiolaulua. Musiikki vaihtelee koko esityksen ajan perinteisestä nykyvaikutteiseen, välillä jopa klubisävyjä vaimeasti tykyttävään rytmiin.
Taustaprojisoinneissa on kiinalaisia kirjoitusmerkkejä ja kiinalaiselle kulttuurille ominaista voimakkaan punaista väriä. Välillä valtava karppi, itäaasialaisessa kulttuurissa resilienssin symboli, ui kankaalle ja lavalle päätyessään säikäyttää tanssijat pakoon. Karppi jää viimeisenä, esityksen lopussa, uimaan laskeutuneelle esiripulle.
Eija Niskanen
Cloud Gate Dance Theatre of Taiwan: 13 Tongues
- Koreografia: Cheng Tsung-lung
- Musiikki: Lim Giong
- Taiteellinen suunnittelu: Ho Chia-hsing
- Valosuunnittelu: Shen Po-hung
- Projisointien suunnittelu: Ethan Wang
- Pukusuunnittelu: Lin Bing-hao
Esitykset Tanssin talossa Helsingin juhlaviikoilla 27.–30.8.2026. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pori Dance Company ja Moon Bloom elokuun auringonlaskussa
TANSSI | Pori Dance Companyn uusin teos esitettiin Yyterin hiekkarannalla. Aurinko, meri, hiekka ja tuuli hoitivat Moon Bloomin visuaalisuuden kuin ohjelmoituna.
Kenneth Kvarnströmin kausi Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla päättyi korkeatasoiseen nykytanssiin
TANSSI | Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin valloitti yksi vieraileva ulkomainen ryhmä, Göteborgin oopperan tanssiryhmä. Ryhmän mukana pääsi kuitenkin neljään erilaiseen maailmaan, neljän koreografin teoksen myötä.
Kolme matkaa pääkaupunkiseudulle, osa 3: Kanadalainen People Watching ja sirkuksen ja tanssin liikkeen olematon raja
TANSSI | Kolmannella matkallaan Helsinkiin Merja Koskiniemi pohtii tanssin ja sirkuksen liikekielen ohutta eroa.
Kolme matkaa pääkaupunkiseudulle, osa 2: Kinetic Orchestra ja koreografin valta ja pelko teoksessa Bolero
TANSSI | Toisella matkallaan pääkaupunkiseudulle kriitikko hyppäsi omasta menneisyydestään nykypäivään seuratessaan Kinetic Orchestran Boleroa.