Katseiden alla. Kuva: Väki Films Oy

1

Georgialais-turkkilainen Crossing (2024) on kaunis ja lohdullinenkin elokuva moninaisuuden hyväksymisestä ja sen vaikeudesta.

Lia on juuri eläköitynyt georgialaisopettaja. Lian sisarentytär Tekla on ollut omanlaisensa ja perheen hylkimä. Sitten Tekla katosi eikä häneen enää saanut yhteyttä. Lia lupasi sisarensa kuolinvuoteella etsiä Teklan, joka on huhujen mukaan Istanbulissa.

Hakumatkalle lähtee mukaan naapurin liukas ja hieman vetelä poika Achi, joka lähinnä haaveilee paremmasta elämästä Turkissa.

Matkan varrella sekä Liasta että Achista löytyy uusia puolia. He tapaavat monenlaisia ihmisiä ja kokevat uusia asioita kaupungissa, joka tässä elokuvassa on kaikkea muuta kuin kaunis matkailukohde. Silti Istanbul on siinä ihan itsensä, sillä se on niin monta asiaa.

Elokuvan ohjaaja Levan Akın on ruotsalainen, jonka perheellä on juuria ja taustaa Georgiassa ja Turkissa.

Crossing Yle Areenassa 21.9.2026 asti.

2

Sibiry Konate tuli läheisten ja tuttujen silmissä auttajaksi, kun hän muutti Burkina Fasosta Eurooppaan. Kotimaasta tulleissa puheluissa pyydetään syystä tai toisesta usein rahaa.

Konate on tanssija ja koreografi ja asuu nyt Suomessa, missä taiteella on vaikea elää. Töitä on tehtävä muuallakin kuin tanssisalissa.

Sibiry haluaa auttaa ihmisiä synnyinmaassaan, mutta niin, että apu toisi todellisia muutoksia kotikylän asukkaille. Jotain, minkä avulla ihmiset voisivat vaikuttaa toimeentuloonsa, säilyttää arvokkuutensa. Hän päättää ostaa bussin, jotta esimerkiksi kylän naiset pääsevät markkinoille myymään tuotteitaan. Bussista olisi moneksi.

Bussin kanssa kaikki menee alusta asti huonosti, mutta tilalle tulee uusi hanke.

Osa elokuvasta on kuvattu Suomessa, osa Burkina Fasossa, mikä konkretisoi päähenkilön ajatuksia ja kokemuksia. Se avaa katsojalle monia asioita myös meistä eurooppalaisista.

Katseiden alla (2026) on kauniisti ja oivaltavasti kuvattu ja leikattu. Tekijät Jenni Kivistö ja Jussi Rastas eivät ole pelänneet pitkiä kuvia, hiljaisuutta, pysähtyneisyyttä, verkkaista puhetta. Tämä kaikki on katsojan eduksi: kuin itsestään asioita alkaa miettiä uudelta kulmalta, kun ajatuksille jää tilaa.

Elokuva on tervetullut poikkeus siihen, minkälaisia ohjelmia maahan muuttaneista usein tehdään.

Katseiden alla Yle Areenassa.

3

Lucy Steedsin romaani Provencen polttava valo (suom. Päivi Rekiaro; Docendo, 2026) alkaa hitaasti ja verkkaisesti. Se vie lukijansa 1920-luvun Provenceen.

Nuori ja kokematon lontoolaistoimittaja Joseph rohkaistuu lähettämään haastattelupyynnön kuuluisalle taidemaalarille Edouard Tartuffelle, Tatalle. Vastauskirjettä saa odottaa ja siinä on vain yksi sana: ”Tulkaa”.

Tatan luona Joseph tajuaa, että Tata kutsui hänet malliksi, ei haastattelun vuoksi.

Tata ei ole miellyttävä ihminen; ystävälliset sanat toimittajanplantulle ovat harvassa. Mutta Jospeh on innoissaan, niin myös hänen työnantajansa, joka saa mielenkiintoisia kuvauksia taiteen tekemisestä suoraan suuren taiteilijan ateljeesta.

Talossa asuu myös Tatan erikoinen sisarentytär Ettie. Jospehille selviää nopeasti, että Tata voi tehdä taidetta, koska Ettie on hänen elämässään. Ilman Ettietä ei olisi värien ja valon mestaria Tataa.

Joseph jää taloon pidemmäksi aikaa. Romaani on houkutteleva sekoitus taidetta, ihmissuhteita, salaisuuksia ja ihmismielen mutkia. Se on myös kertomus ajasta, jolloin nainen oli vaikkapa äiti, kodinhoitaja tai huora, mutta ei missään nimessä taiteilija.

Provencen polttava valo on saanut runsaasti kansainvälistä huomiota ja vuolaita kiitoksia – eikä ihme.

4

Lukiessani Elisa Savolaisen Palestiina-tutkija Hilma Granqvistista (1890–1972) kertovaa kirjaa Kerro heille oliivipuista (Gummerus, 2026) tutustuin myös hänen valtavaan kuva-arkistoonsa. Se on kultakaivos vanhoista valokuvista ja Palestiinasta kiinnostuneille.

Granqvistia ei eläessään pidetty Suomen miesvaltaisissa akateemisissa piireissä arvossa, välit erityisesti Helsingin yliopiston kanssa olivat jäiset.

Granqvist teki kenttätutkimusta Palestiinassa 1900-luvun alkupuolella. Häneltä jäänyt laaja arkisto on jaettu Åbo Akademin ja Lontoossa sijaitsevan Palestine Exploration Fund-rahaston kesken.

Lue romaanin arvio täältä.

5

Ehdottomasti parasta juuri nyt ovat kylmenevät uintivedet: kohta alkaa talviuintikausi!

Jos vain luonnonvettä on lähellä ja mahdollisuus pulahdella talvellakin, nyt on hyvä aika totuttautua vähitellen viilenevään veteen; siitä on hyvä jatkaa läpi talven. Aloitin talviuinnin kahdeksan vuotta sitten ja mieleni olisi paljon surkeampi ilman sitä.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua