GöteborgsOperans Danskompani: Wild Poetry. Kuva: Lennart Sjöberg
TANSSI | Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin valloitti yksi vieraileva ulkomainen ryhmä, Göteborgin oopperan tanssiryhmä. Ryhmän mukana pääsi kuitenkin neljään erilaiseen maailmaan, neljän koreografin teoksen myötä.
”Kuopio Tanssii ja Soin gaalaesitys oli puuduttava, mutta Göteborgin oopperan tanssiryhmä näytti festivaalilla huikean taitonsa neljässä eri teoksessa.”
Kuopio Tanssii ja Soi 11.–12.6.2026.
Kuopio Tanssii ja Soi 57. vuottaan. Taiteellisen johtajan Kenneth Kvarnströmin toisena, ja viimeisenä, johtovuotena Kuopion valloitti yksi vieraileva ulkomainen ryhmä, Göteborgin oopperan tanssiryhmä. Ryhmän mukana pääsi kuitenkin neljään erilaiseen maailmaan, neljän koreografin teoksen myötä. Kahden illan intensiivisen katsomiskokemuksen täydensi festivaaliin kuuluva perinteinen gaala.
Gaalassa nähtiin kahdeksan esitystä tai oikeastaan katkelmia nykytanssikokonaisuuksista, Atte Kilpisen Kreutzersonaatista jopa kaksi katkelmaa. Kilpisen teoksen olen nähnyt kokonaisuudessaan, ja gaalaan valitut irralliset pätkät ilman teoksen vaikuttavaa valosuunnittelua jäivät kauniista liikunnasta huolimatta todellakin irrallisiksi.
Myös Tommi Kitin 26 vuotta vanhan koreografian Spiraali näin viime syksynä (lue arvio). Sampo Lassilan ja Ville Hukkisen upeasta livemusiikista huolimatta Eero Vesterisen ja Unna Kitin tanssi ei Kuopion Musiikkikeskuksen lavalla onnistunut koskettamaan minua viime syksyn tavoin. Gaalaan duetto tuntui liian pitkältä.
Myös Tero Saarisen koreografia, Oskari Kymäläisen ja David Scarantinon duetto Armature, tuntui venyvän äärimmäisyyksiin. Saariselle ominainen liikekieli jäi nyt kahden tanssijan puuduttavaksi lattiatason painiksi.
DaDa Fam oli kiinnostava leikkaus kokoillan teoksesta. Kuvan näköistä kohtausta ei kyllä nähty. Kuva: Kuvan näköistä kohtausta ei kyllä nähty.
Gaalan kiinnostavin anti tuli ulkomailta; koreografi Mateo Mirditan DaDa Fam oli niin ikään kokoillan teoksesta napattu osa, mutta nähtävästi uudelleenrakennettu kokonaisuus teoskatkelman sijaan. Ainakin tämä viiden tanssijan napakasti tanssittu, lukuisia kehollisia yksityiskohtia ja aksentteja vilisevä numero toimi itsenäisenä osana hienosti.
Nuoret Arsi Niskanen ja Kia Leppänen tanssivat oman, viime vuonna Tanssioppilaitokset On Stage -kokonaisuudessa menestyneen duettonsa, ja Kuopiosta kotoisin oleva, monipuolista tanssijan uraa tekevä Sofia Ruija oman soolonsa. Ruija palkittiin Gaalassa myös Tanssin nuori tekijä -palkinnolla.
Gaalan viimeinen esitys, Ballet Finlandin RISE kärsi jo ymmärrettävästi sen yleisönosan kärsimättömyydestä, jolla oli lippu illan seuraavaan esitykseen. Neljä tanssijaa pujotteli sujuvasti yhteisessä kasassa Suomen kansallisbaletin tanssijan Emrecan Tanisin vuonna 2020 tehdyn teoksen versiossa.
Gaalan suurin haaste lienee aina ohjelmistosuunnittelussa; ketä on saatavilla, millaisilla numeroilla ja kustannuksilla. Taitavista tanssijoista huolimatta tämän vuoden nykytanssiin keskittyvä kokonaisuus oli puuduttava, eivätkä juontaja Sami Sykön ja Kenneth Kvarnströmin hassuttelut nostattaneet sen enempää tunnelmaa. Väliajalla sentään puhuttivat Sykön ja Kvarnströmin auki jääneet mikit. Kuuluiko puhe Sofia Ruijan numeroon vai ei? Jotenkin jutut eivät sopineet Ruijan dramaattiseen ja hypnoottiseen esitykseen.
* *
Ryhmätyö ja ryhmien kuljettaminen Wild Poetryssa oli ihailtavaa. Kuva: Lennart Sjöberg
Göteborgin hurja tykitys
Göteborgin oopperan tanssiryhmän tanssijat ovat äärimmäisen taitavia, hurmaavia ja kovakuntoisia esiintyjiä. Ryhmän monipuolisuutta korosti neljän erilaisen esityksen tykittäminen peräkkäin: Hofesh Shechterin Wild Poetry ja Sharon Eyalin ima (10.–11.6.) sekä Botis Sevan We Made a Mess! ja Marcos Moraun Cold Song (12.–13.6.) Osa tanssijoista tanssi iltojen molemmissa teoksissa.
Ryhmä esittää näitä vajaan tunnin kestoisia teoksia tavallisestikin tuplailloissa, mutta Kuopiossa sekä tanssijat että yleisö saivat ”väliajalla” pakollista ulkoilmaliikuntaa, kun toinen teos esitettiin Olvi Areenalla ja toinen Kuopion Kaupunginteatterissa. Onneksi välimatka ei ollut pitkä.
Näin ensimmäisenä Wild Poetryn ja nautin erityisesti Hofesh Shechterin tavasta liikuttaa suurta ryhmää (16 tanssijaa). Joukkoa kuljetettiin mielenkiintoisesti ja sattumanvaraisen näköisesti pienemmissä muuttuvissa kokoonpanoissa, ja tilaa käytettiin monipuolisesti. 45 minuutin mittainen teos on runsaudensarvi, jossa tapahtuu koko ajan niin paljon, että yhdellä katsomiskerralla sitä on vaikea jäsentää. Leikkisyys, energisyys, vauhti ja upean terävä liikkeen aksentointi jäävät mieleen.
Imassa oli runsaasti kasaliikuntaa. Katsomiskokemus tuntui lopulta kipuna myös omassa kehossa. Kuva: Tilo Stengel
Saman illan Sharon Eyalin iman jälkeen mielessä on lähinnä hämmennys, joka syntyy siitä toteamuksesta, että tanssijat esittävät nämä kaksi fyysisesti vaativaa teosta peräkkäin heittäytyen samalla täysin erilaiseen vahvaan ilmaisuun.
Ima on liikkeellisesti minimalistinen ja siitä piirtyy muistiin teoksessa toistuvia visuaalisia kuvia, joissa tanssijat kiertyvät toistensa ympärille. Baletin viides asento, demi-plié ja 97 % teoksen kestosta puolivarpailla alkaa jossain vaiheessa tuntua kipuna jo omassakin kehossa. ”Ima” tarkoittaa hepreaksi äitiä, ja teoksen kerrotaan olevan Eyalille hyvin henkilökohtainen. Huokaan helpotuksesta, ettei oma äitiys ole jättänyt itselleni teoksesta kumpuavaa tuskaa ja kipua.
Göteborgin oopperan tanssiryhmä on huikean energinen ja taitava esiintyjäjoukko. Kuva: Tilo Stengel
We Made a Mess! -teoksessa ryhmä heittäytyy jälleen hurjaan liikkeeseen ja runsaaseen liikemateriaaliin. Koreografi Botis Seva yhdistää nykytanssiin hiphopia, ja tässä viime helmikuussa ensi-iltansa saaneessa teoksessa käytetään myös puhetta sekä takaseinällä olevaa jättiscreeniä, joka itselleni jäi turhaksi. Mutta ryhmän loppumaton virtaava energia ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Harvoin näkee visuaalisesti näin tehokkaita liikekohtauksia, joiden voimaa ei tarvitse vahvistaa esimerkiksi valoilla tai äänillä.
Teoksen tematiikka kumpuaa Sevan kasvuympäristöstä ja brittiläisen koulumaailman valtarakenteista. Ahdistus, pelko tulevaisuudesta ja yksilö ympäristön musertavassa otteessa heitetään liikkeen kautta kasvoille niin, että rintakehässä tuntuu. Vaikka sanallinen toisto ”I am trying my best, my best is never good enough” ei mitenkään kohtaa tanssijoiden loistavan suorituksen kanssa, se kuristaa kurkkua. Kun teos päättyy, yleisö hengittää hetken syvään ennen kiitollisia aplodeja.
Cold Songissa käytettiin lavastetta riemastuttavan kekseliäillä tavoilla. Kuva: Tilo Stengel
Marcos Moraun Cold Song rakentaa taas täysin uudenlaisen maailman. Käsiohjelmassa mainittu ”salaperäinen laatikko” on lattea kuvaus jättimäiselle rakennelmalle, jonka valokansi nousee kattoon, josta tanssijat ilmestyvät, johon he katoavat, ja joka muuttuu vaikkapa flyygeliksi. Myönnän, että mietin, onko sirkus jo onnistunut aivopesemään minut, kun riemastun laatikkorakennelmasta ilmestyvistä käsistä ja jaloista, jotka tuntuvat laajentavan ja pirstovan yhden kehon kummallisiin mittasuhteisiin ja lukuisiin raajoihin.
Myös tämä yhdeksän tanssijan teos on tämän kevään Göteborgin oopperan tanssiryhmän tuotantoa. Absurdi ja yllättävä esitys kuvastaa itselleni taiteilijan luomisprosessia, kaaosta, sattumaa, ja jonkin ytimen löytämistä. Cold Songin viimeiseen kuvaan saakka: huuups, tälläinen tästä nyt tuli!
Merja Koskiniemi
* *
Gaala
Kuopion Musiikkikeskus 12.6.2026.
- Juontaja Sami Sykkö
- Raekallio Corp.: Spiraali
- Sofia Ruija: Formula, velvet whispers
- Atte Kilpinen: Kreutzersonaatti (2.osaa)
- Mateo Mirdita: DaDa Fam
- Koskelan Tanssi: Hallusinaatio
- Tero Saarinen Company: Armature
- Ballet Finland: RISE
Wild Poetry
Olvi Areena 11.6.2026.
- Göteborgin oopperan tanssiryhmä
- Koreografia ja sävellys Hofesh Shechter
- Valosuunnittelu Tom Visset
- Pukusuunnittelu Osnat Kelner Kedem
ima
Kuopion Kaupunginteatteri 11.6.2026.
- Göteborgin oopperan tanssiryhmä
- Koreografia Sharon Eyal
- Sävellys/äänisuunnittelu Josef Laimon
- Valosuunnittelu Alon Cohen
- Pukusuunnittelu Maria Grazia Chiuri
We Made a Mess!
Olvi Areena 12.6.2026.
- Göteborgin oopperan tanssiryhmä
- Koreografia Botis Seva
- Sävellys/äänisuunnittelu Torben Sylvest
- Valosuunnittelu Tom Visser
- Pukusuunnittelu Ryan Dawson Laight
Cold Song
Kuopion Kaupunginteatteri 12.6.2026
- Göteborgin oopperan tanssiryhmä
- Koreografia Marcos Morau
- Sävellys/äänisuunnittelu Ben Meerwein, Alex Röser Vatiché
- Valosuunnittelu David Stokholm
- Pukusuunnittelu Silvia Delagneau
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kolme matkaa pääkaupunkiseudulle, osa 3: Kanadalainen People Watching ja sirkuksen ja tanssin liikkeen olematon raja
TANSSI | Kolmannella matkallaan Helsinkiin Merja Koskiniemi pohtii tanssin ja sirkuksen liikekielen ohutta eroa.
Kolme matkaa pääkaupunkiseudulle, osa 2: Kinetic Orchestra ja koreografin valta ja pelko teoksessa Bolero
TANSSI | Toisella matkallaan pääkaupunkiseudulle kriitikko hyppäsi omasta menneisyydestään nykypäivään seuratessaan Kinetic Orchestran Boleroa.
Kolme matkaa pääkaupunkiseudulle, osa 1: Wilma-Emilia Kuosa Company ja jazztanssin ilta
TANSSI | Merja Koskiniemi näki Helsingissä kuukauden sisään kolme esitystä. Ensimmäisessä Wilma-Emilia Kuosa Companyn jazztanssin illassa hän sukelsi syvälle menneisyyteensä.
Sirkus lumosi Nelli Kujansivun jo neljävuotiaana – jalkajonglööri työskentelee nyt Tukholmassa ja kiertää Eurooppaa
HENKILÖ | Vakavan onnettomuuden kautta oman päälajinsa löytänyt Nelli Kujansivu asuu ja työskentelee tällä hetkellä Tukholmassa ja kiertää myös muualla Euroopassa.