Kuva: Cinema Mondo
ELOKUVA | Vasenkätinen tyttö on ihmisläheinen kuvaus perheestä vailla tippaakaan sentimentaalista imelyyttä.
”Yksi teema elokuvassa on yhteydenpuute ja sen etsintä.”
ARVOSTELU

Vasenkätinen tyttö
- Ohjaus: Shih-Ching Tsou
- Pääosissa: Nina Ye, Janel Tsai, Shih-Yuan Ma.
- Ensi-ilta: 27.2.2026
Yksinhuoltajaäiti palaa kahden tyttärensä, parikymppisen I-Annin ja pikkuisen I-Jingin kanssa Taipeihin ja alkaa pyörittää nuudelikojua vilkkaalla kauppakujalla. I-Ann heittää keikkaa betelpähkinäkojulla, joka pähkinöiden lisäksi tarjoaa flirtinsekaista läheisyyttä lähettipojille. I-Jing pyörii kiireisten aikuisten jaloissa ja yrittää viihdyttää itseään.
Shih-Ching Tsou aloitti uransa muun muassa Florida Projectin tuottajana. Hänen ensimmäinen ohjauksensa, Vasenkätinen tyttö on käsikirjoitettu Sean Bakerin (Anora) kanssa. Ohjaaja tavoittaa Taipein neonvaloiset kujat elokuvassa, joka ei laahaa missään vaiheessa.
Elokuva tuntuu olevan liikkeessä monella tasolla: I-Annin skootterin kyydissä huristellessa, I-Jingin juostessa pitkin mutkaisia kauppakujia. Usein lähikuvilla toimiva kuvakerronta luo dynaamisuutta kohtauksiin. Sitäkin hämmästyttävämpää on tietää, että elokuva kuvattiin iPhonella. Kuvauskaluston ei tarvitse olla kummoista, kun työryhmällä on idea ja ajatus siitä, mitä kuvalta halutaan.
* *
Samalla tavalla tarinaa kuljetetaan ajassa eteenpäin. Tsou jättää välistä kaikki turhat selittävät välikohtaukset ja siirtymäjaksot ajassa ja loikkaa usein suoralla leikkauksessa viikkoja, kenties kuukausia eteenpäin. Kaiken tämän tuloksena Vasenkätinen tyttö tuntuu dynaamiselta, niin kuin taustalla kuhiseva Taipei neonvaloineen ja öisine kujineen.
Samalla Vasenkätinen tyttö on ihmisläheinen kuvaus perheestä vailla tippaakaan sentimentaalista imelyyttä. Chengin perhe on monella tasolla vaillinainen ja rikki: äiti on eronnut kelvottomasta miehestään, mutta joutuu huolehtimaan tästä, kun mies joutuu sairaalaan. Porukalla on isovanhemmat, mutta ei ihan pullantuoksuiset. Isoäiti salakuljettaa siirtolaisia rajan yli, eikä ole aina ihan oikeudenmukainen jälkikasvuaan kohtaan.
Isoisä taas aiheuttaa I-Jingille trauman paheksumalla tämän vasenkätisyyttä. Vaari on sukupolvea, jonka mielestä vasenkätinen lapsi on pakotettava oikeakätiseksi. Isoisän mukaan vasen käsi tekee paholaisen työtä. Tästä I-JIng saa päähänsä erottaa omat tekonsa niin, että pahat teot tekee vasen käsi, ei suinkaan I-JIng itse. Siitä aiheutuu taas lisää riesaa ja pahaa mieltäkin.
Nina Ye I-Jingin roolissa on ilmiömäinen luonnonlahjakkuus. Hän vetää vilkkaan, hiukan pikkuvanhan ja näpsäkän omatoimisen pikkutytön roolin täydellisesti. Muukaan näyttelijäkaarti ei jää jälkeen.

Kuva: Cinema Mondo
* *
Yksi teema elokuvassa on yhteydenpuute ja sen etsintä. Jokainen tuntuu olevan kiireinen puuhatessaan omiaan ja pikku I-Jing onnistuu livahtamaan niin perheeltään kuin päiväkodistaan omiin touhuihinsa. Äiti koettaa ratkoa rahahuoliaan nuudelipaikan vuokrien ollessa pahasti rästissä ja virittelee siinä välissä suhdetta kujalla tavaraa kaupittelevaan mieheen. I-Ann saattaa itsensä betelpähkinäpaikan pomon ja tämän vaimon väliin.
Toinen teema on luokkaerot: I-Annin entiset koulukaverit tuntuvat elävän toisenlaista, huolettomampaa elämää yliopistopiireineen, kun I-Ann ei voi muuta kuin yrittää selviytyä katutasolla.
Kaikista koettelemuksista huolimatta Vasenkätisestä tytöstä ei puutu huumoria. Omalaatuiset ja räväkästi tehdyt juonenkäänteet pitävät siitä huolen ja asiaa auttavat myös näpsäkät suomennostekstit. Loppupuolella saadaan aikaiseksi kunnon sukujuhlakatastrofi, kun isoäidin kuusikymppisillä alkaa paljastua sitä sun tätä perheen historiasta, muutakin kuin kaupoista näpistettyä rihkamaa.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.




