Kreetta Onkeli. Kuvat: Sabrina Bqain / Otava
KIRJAT | Kreetta Onkelin romaanissa hyödyttömyys johtaa hyödyllisiin kohtaamisiin ja tapahtumiin. Näin aitoa ja monipuolista kuvausta nykynuorison arjesta saa harvemmin lukea.
”Kirjaa mainostetaan nuortenkirjana, mutta suosittelen tätä myös aikuisille luettavaksi.”
ARVOSTELU

Kreetta Onkeli: Hyödyttömät päivämme
- Otava, 2026.
- 251 sivua.
Kahden nuoren pojan kesä kuluu kulkiessa ratikalla Helsingin eri kaupunginosiin. Samalla he arvioivat niiden sijaintia ja mahdollisuuksia.
Liki on liki kaikessa hyvä ja asuu äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Likin isä on näkymätön yhteiskunnan tukipilari, joka lähti kymmenen vuotta sitten eikä ole hoitanut velvollisuuksiaan isänä tai aviomiehenä. Likillä on puolisisaruksia, joita hän ei ole koskaan nähnyt. Isäpuolena on Kauri, jolla oli poika, joka on julkkis.
Okke on saanut nimensä siitä, että myötäilee kaikkea ja asuu Reunalla. Hän miettii yksinhuoltajaäitiään, joka elää televisiosarjoilla ja vaatteita vaihtamalla. Ruoka noudetaan seurakunnan ruoanjakelupisteestä.
Okkekin menetti isänsä jo nuorena, tämä vain lähti eikä ole tullut koskaan katsomaan poikaansa.
Molemmat pojat ovat hyviä koulussa ja haluavat ja aikovat aloittaa lukion.
Poikien ongelmat alkavat, kun koripallovalmentaja heittää heidät joukkueesta; vähän yli 160 cm ei enää riittänyt.
Kierrellessään kaupunkia pojat tapaavat ratikassa vanhan rouvan Edith Nen, joka on muistisairas, mutta myös hyvää seuraa juttuineen, joita riittää. Hän on leski, aviomies Oskari on kuollut eikä heillä ollut lapsia. Edith tarjoaa pojille retkien aikana välipaloja, joita liki rahattomat pojat tarvitsevat.
Edith asuu Ruoholahdessa isossa asunnossa, johon pojat vievät Edithin päivän päätteeksi, siivoavat vähän ja keskustelevat. Päivät kuluvat vanhan rouvan kustannuksella Linnanmäellä ja muualla kaupungilla.
Vanhan rouvan tavattuaan pojat alkavat miettiä myös omaa elämäänsä. Vanhemmat kyllä välittävät, enimmäkseen, mutta jokin varmuus kaikesta puuttuu. Pojilla on huoli äideistään, vaikka äidit enimmäkseen tietävät missä mennään.
* *
Kreetta Onkeli tietää mistä kirjoittaa, tämän ajan ja aikuisten ongelmat ovat hiljaisten poikien ajatuksissa. Ongelmat siirtyvät vanhempien kautta lapsille, ja parisuhteiden moninaisuus tai olemattomuus saa aikaan itsenäisiä lapsia ja nuoria. Lasten turvattomuus taas tulee ulkopuolisilta ongelmaisilta.
Hyödyttömät päivämme (Otava, 2026) kertoo todellisuudesta, jota joutuvat kokemaan kaikki lapsista vanhuksiin ja työllisistä työttömiin. Kirjaa mainostetaan nuortenkirjana, mutta suosittelen tätä myös aikuisille luettavaksi. Näin aitoa ja monipuolista kuvausta nykynuorison arjesta saa harvemmin lukea. Fiktion kautta pääsee tutustumaan elämään, kaikille tuttuun, mutta myös yllättävään hyvine ja huonoine kohtaamisineen.
Hyödyttömät päivämme on hyvä nimi kirjalle, jossa hyödyttömyys johtaa hyödyllisiin kohtaamisiin ja tapahtumiin, joissa ihminen – niin nuori, aikuinen kuin vanhuskin – kohtaa huonojakin vaihtoehtoja.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Markku Soikkeli on kirjoittanut teoksen sodasta ja kaunokirjallisuudesta – sota-aihe raflaa enemmän kuin rauha
KIRJAT | Markku Soikkelin Sota kaunokirjallisuudessa on luettelomaisuutta välttävä näkemyksellinen kokonaisesitys maailmankirjallisuuden sotakirjoista.
Oliko Jean Sibelius aito natsi vai hyväuskoinen myötäilijä? Uutuuskirja kertoo päivästä, jolloin Ainolan jättiläiseen iski morkkis
KIRJAT | Antti Vihisen tietokirja riisuu turhia sankarimyyttejä ja osoittaa, että parhaatkin ovat vietävissä, kun vedetään oikeista naruista.
Uraauurtava nainen Palestiinassa – arviossa Elisa Savolaisen Kerro heille oliivipuista
KIRJAT | Esikoisromaani kertoo kansakoulunopettaja Hilma Granqvistista, joka matkustaa 1920-luvulla Palestiinaan ja ryhtyy tutkimaan maan asukkaiden arkea.
Rauhallista eloa mökissä ja sen ympäristössä – arviossa Sirpa Kähkösen Marius
KIRJAT | Sirpa Kähkönen osaa kirjoittaa herkästi ja hauskasti tapahtumista, jotka ovat muistoina merkityksellisiä. Muistelun moninaisuuden Kähkönen taitaa täydellisesti.




