Uraauurtava nainen Palestiinassa – arviossa Elisa Savolaisen Kerro heille oliivipuista

Elisa Savolainen. Kuvat: Liisa Valonen / Gummerus

Kansakoulunopettaja Hilma Granqvist Helsingistä saapuu Palestiinaan vuonna 1925 tekemään tutkimusta Vanhan testamentin naisia käsittelevää väitöskirjaansa varten. Hän asettuu Artasin kylään Betlehemin kyljessä ja tajuaa, että väitöksen aihe on väärä ja yhdentekevä. Annetun aiheen sijaan Granqvist haluaa tutkia ja dokumentoida palestiinalaisten arkea, ihmisten työtä ja lepoa, iloja ja suruja.

Hilma saa nopeasti kyläläisten luottamuksen vuokraemäntänsä avulla. Elsassilaisten lähetyssaarnaajien tytär Louise Baldensberger on kasvanut Artasissa ja hänellä on kylässä arvostettu asema. Hilma Granqvistia aletaan nopeasti kutsua arabialaisittain ”sitt Halimeksi”, Halime-rouvaksi, ja hänet hyväksytään kylän naisten piiriin.

Hilma kulkee kaikkialla kameran ja muistilehtiön kanssa. Ensimmäisellä matkallaan hän keskittyy tutkimaan avioliittoa, sen merkitystä yksilölle ja yhteisölle. Materiaalia kertyy, mutta väitöskirjan ohjaaja Helsingin yliopistossa ei hyväksy aiheen vaihtamista.

Hilma Granqvistin tutkimus on uraauurtavaa, mutta Helsingin miehiset yliopistopiirit pitävät sitä hölynpölynä. Lisäksi hän on nainen ja kaiken kukkuraksi ruotsinkielinen.

Pitkistä akateemisista väännöistä kertovat osat ovat melkoista luettavaa, suorastaan pöyristyttävää. Kansainvälisesti Granqvist saa kyllä tunnustusta.

Kerro heille oliivipuista (Gummerus, 2026) on Elisa Savolaisen esikoisromaani. Siitä välittyy kirjoittamisen ja kertomisen ilo sekä tutkimusmatkalaisen innostus. Lukija voi itsekin kuvitella olevansa sata vuotta sitten Jerusalemissa ja Jordanjoen Länsirannalla, kun Savolainen kertoo, miltä siellä näyttää ja mitä tapahtuu.

Artasin kylässä on pieni museo Hilma Granqvistin työn muistoksi ja kunniaksi. Käydessäni siellä vuosituhannen alussa museon vapaaehtoistyöntekijä kertoi, että kertomukset sitt Halimesta elävät Artasissa edelleen.

* *

Elämäkertaromaanien ongelma on niiden eettisyys ja luotettavuus. Onko kirjailijalla oikeus luoda todelliselle historian henkilölle fiktiivinen luonne, tavat ja mielipiteet, rakentaa hänelle elämäntarina? Mikä kertomuksessa on totta? Ennen muuta emme voi tietää, hyväksyisikö Hilma Grönqvist kaiken hänestä tässä romaanissa kerrotun.

Jälkisanojen mukaan teos on fiktiota, jonka lähteinä on käytetty Granqvistin teoksia ja arkistomateriaalia, jota ei kuitenkaan eritellä. Kirjeet ja päiväkirjamerkinnät voisivat vahvistaa ainakin osan kerrotusta, mutta se jää epäselväksi.

Romaanina Kerro heille oliivipuista on kaunis teos voimakkaan naisen halusta elää omanlaistaan elämää aikana, jolloin se ei ollut lainkaan suotavaa. Hilma Granqvist oli omalta kannaltaan valitettavan paljon aikaansa edellä.

Romaani valottaa proosan keinoin myös Palestiinan historiaa. Sitä vasten voi tarkastella tätäkin päivää – ja pohtia paljonko historiallisesta Palestiinasta enää on palestiinalaisten itsensä hallussa, ja miten tähän on tultu.

Leena Reikko

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua