Säveltäjä Asta Hyvärinen. Kuva: Maarit Kytöharju
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”En erottele mitään ääniä musiikin ulkopuolelle, vaan lähestyn kaikkia ääniä täsmälleen samalla tavalla”, kertoo säveltäjä Asta Hyvärinen, jonka musiikissa voi soida vaikka polkupyörän istuimen putki.
Kikka Holmberg, teksti
Säveltäjä Asta Hyvärisen musiikkiura käynnistyi lapsuuskodin vintiltä löytyneen mandoliinin sävelin.
– Ihan nuorena soitin useampiakin soittimia. Kiinnostuin rummuista ja soitin myös kitaraa ja bassoa. Myöhemmin tuli tehtyä paikallisten porukoiden kanssa tanssikeikkojakin, mutta kyllästyin todella nopeasti sellaiseen muusikon työhön, Hyvärinen muistelee.
Sittemmin Hyvärinen pääsi Oulunkylän Pop & Jazz -musiikkiopistoon opiskelemaan lyömäsoittimia ja teoria-aineita. Soitinvalikoimaan tulivat mukaan mallet-soittimet, ja Hyvärinen hankki ksylorimban. Oulunkylän lisäksi Hyvärinen opiskeli Turun konservatoriossa ja Turun yliopiston musiikkitieteen laitoksella.
Opiskeluaikoina myös säveltäminen käynnistyi. Aluksi Hyvärinen teki kappaleita kymmenhenkiselle Mix Ensemble -yhtyeelle, joka koostui jousikvartetista, kolmesta puhallinsoittajasta, kitarasta, bassosta, rummuista ja ksylorimbasta.
– Se oli minulle käytännön sävellyskoulu. Paria ensimmäistä kappaletta kirjoitin useita kertoja uudestaan, ja kun ne eivät harjoituksissa kuulostaneet siltä miltä olisi pitänyt, kirjoitin taas uusiksi. Muusikoilta sai heti suoraa palautetta, miten kannattaa tehdä jatkossa, säveltäjä kiittelee.
Vuoden 1990 kesällä Hyvärinen kävi Darmstadtissa kuuntelemassa muun muassa Brian Ferneyhoughin luentoja. Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilla hän vieraili useana kesänä ja tutustui siellä muun muassa Helmut Lachenmanniin. Lachenmannin ja Ferneyhough’n kursseille Hyvärinen osallistui myös Ranskassa Centre Acanthesissa, Villeneuve-lès-Avignonissa, ja Lachenmannin kanssa hän oli etäyhteyksissä muutaman vuoden ajan. Suomessa Hyvärinen opiskeli yksityisesti Tapio Nevanlinnan ja useiden muiden säveltäjien oppilaana.
– Kävin noilla kursseilla aika myöhään verrattuna moniin muihin. En ollut alun perin edes ajatellut ryhtyväni säveltäjäksi, vaan ajattelin olevani muusikko, minkä takia vähän niin kuin siirsin säveltämisen aloittamista. Mitä myöhemmäksi sitä siirsi, sitä korkeampi kynnys oli aloittaa. Mutta sitten kun tarpeeksi usein aamulla herätessä päässäni soi musiikki, josta tiesin, ettei se ollut kenenkään muun tekemää, päätin rohkaistua ja aloittaa, kuvailee Hyvärinen säveltäjänuransa alkuvaiheita.
1990-luvulta alkaen Hyvärinen saavutti menestystä myös sävellyskilpailuissa.
– Ensimmäisen kerran teokseni palkittiin vuonna 1994, ja kolme vuotta myöhemmin olin finalistina Uussävel-kilpailussa. Kilpailu sai laajaa näkyvyyttä ja sen jälkeen urani lähti ihan toisille raiteille. Tilaustöitä alkoi tulla välillä kasapäin. Sitä ennen en ollut tarjonnut kappaleitani melkein minnekään.
Asta Hyvärisen uusinta musiikkia on mahdollisuus kuulla WeW! x Tampering -konserteissa Turun Sibelius-museossa 15.9.2026 ja Tampereen Kulttuuritalo Laikussa 23.9.2026.
* *
Myös kuvataide on lähellä Asta Hyvärisen sydäntä.
– Olisin voinut olla myös kuvataiteilija. Väreillä, sanoilla ja muodoilla on minuun sellainen vaikutus, että ne alkavat soida päässä. Kun saan teosidean, joka on syntynyt esimerkiksi sanasta tai lyhyestä lauseesta, minulle riittää, että kirjoitan sen lauseen tai sanan ylös. Siinä on kaikki, mitä tarvitsen, jotta tiedän, mitä rupean tekemään kappaletta aloittaessani.
– Saatan myös piirrellä jotain, minkä sitten siirrän suoraan musiikiksi. Silloin, kun piirsin paljon, tein sitä usein niin, että kuullessani jonkun kappaleen se lävähti kuvana päähäni. Tämä asia toimii siis molempiin suuntiin.
Päinvastoin kuin monet säveltäjät, jotka saavat inspiraation luonnosta, Hyvärinen on inspiroitunut paikoista, joissa ei ole koskaan käynyt.
– Jollain tavoin minulle on hedelmällisempää kuvitella paikkoja mielessäni kuin kokea niitä konkreettisesti. Hyviä esimerkkejä tästä ovat lähes puolituntinen Erg/Hamâda perkussiosolistille ja orkesterille sekä tietenkin VOYAGER 2077 -ooppera. Ensin mainittu liittyy Saharan autiomaahan, jossa en ole koskaan käynyt, ja jälkimmäinen kaukaiseen avaruuteen.
Luonnostelua. Kuva: Asta Hyvärinen
* *
Hyvärinen ei erottele mitään ääniä musiikin ulkopuolelle, vaan lähestyy kaikkia ääniä täsmälleen samalla tavalla.
– Sitä tarkoittaa käyttämäni termi kokonaistonaliteetti. Minulle sävelillä ei ole mitään erityisarvoa, vaan kappaleeni sisältävät useimmiten kaikenlaisia ääniä, oli ne sitten sävelletty mille tahansa soittimelle tai kokoonpanolle. Kokonaistonaliteetti ei ole tekniikka, kuten jotkut tonaaliset järjestelmät tai esimerkiksi dodekafonia, vaan kyse on kaikenlaisten äänten suhdeverkostosta, Hyvärinen selvittää.
Soittimien soittotavat saattavat Hyvärisen teoksissa poiketa tavanomaisesta. Uusimpana esimerkkinä siitä on kitarataiteilija Patrik Kleemolalle vuonna 2025 tehty Textures & Epilogues. Siinä käytetään nimenomaan teosta varten tehtyä slide-putkea, jonka säveltäjä valmisti polkupyörän istuimen putkesta.
– Slide on yleensä lasia tai sileä metalliputki, mutta halusin sliden, joka tuottaa paljon ääntä itsessään myös ilman kielten näppäilyä, vaikka toki sitäkin kappaleessa tehdään. Slidea käytetään kappaleessa monin eri tavoin ja se myös vaihtuu kesken soiton kädestä toiseen.
– Toinen varsin erikoinen kappale on pikkurummulle tehty sovitus Lachenmannin soolosellokappaleesta Pression (1969). Re-Pression-versiossa (2022) jäljitellään alkuperäisen kappaleen epätavanomaisilla soittotavoilla tuotettuja sellon ääniä mahdollisimman tarkasti pikkurummulla. Tämä vaatii luonnollisesti huomattavan määrän tavallisesta poikkeavia rummun käsittelytapoja, joista mainittakoon rummun kalvoon kiinnitetyt muoviset ja puiset listan kappaleet, jotka mahdollistavat rummun soittamisen sellon jousella, Hyvärinen kertoo.
Elektroniikkaan Hyvärinen alkoi perehtyä hankittuaan ensimmäisen tietokoneen vuonna 2009. Sitä ennen hän myös kirjoitti partituurit käsin.
– Käytettyäni muutaman kuukauden ajan notaatio-ohjelmaa hommasin ProToolsin ja lisäohjelmia. Aloin tutustua ohjelmistoihin ja kokeilla ihan omin päin, mitä niillä saisi aikaan. Kun oli mennyt parisen vuotta, kysyin defunensemblen taiteelliselta johtajalta Sami Klemolalta, olisiko defunensemble kiinnostunut, jos säveltäisin kokeeksi kappaleen.
Pelkästään defunensemblelle elektroakustisia töitä on nyt syntynyt neljä.
* *
Alitajunnan työskentely on Hyvärisen mukaan säveltäessä kaikkein tehokkain ja hedelmällisin väline.
– Kun aloitan uutta sävellystä, käytännössä vain makoilen ja ihmettelen. Näyttää siltä, etten tee mitään, mutta se on kuitenkin ehkä juuri se tärkein vaihe työssäni. En oikeastaan koskaan sävellä soittimen ääressä. Voin toki kokeilla soittimella joitain asioita, joista en tiedä, ovatko ne mahdollisia toteuttaa. Selloa olen lainannut useampaankin kertaan tätä tarkoitusta varten. Itse sävellystapahtuma tapahtuu kuitenkin päässä.
– Kun ajoittain käy niin, että työ ei etene, menen kokonaan pois työkoneelta. Useimmiten menen sängylle makaamaan ja olen puolihorroksessa siellä, ja jonkun ajan päästä sitten ping, takaisin töihin! Hyvärinen nauraa.
Hyvärinen luonnehtiikin työskentelyprosessiaan surrealistis-kubistiseksi.
– Se liittyy tähän alitajunnan virtaan eli siihen, millä tavalla annan näiden sävellysten syntyä sen sijaan, että pakottaisin itseni johonkin. Kyllä minä tietysti välillä itseäni myös johdattelen., hän sanoo.
– Surrealismi vaikuttaa enemmän sävellysten muotorakenteeseen. Jos taas katsotaan, minkälaisia ovat kubistiset hahmot, niin esimerkiksi Picassolla ihmishahmo näyttäytyy yhtä aikaa eri kanteilta niin kuin sitä katsoisi monesta suunnasta yhtä aikaa. Kappaleissani puolestaan soi joku ääni tai sävel niin, että siinä on yhtä aikaa kuuluvilla yhden sävelen eri aspekteja. Yhden sävelen erilaisia kvaliteetteja voi olla soittamassa useampia soittimia tai sitten joku yksi sävel tai ääni soi hyvin monella eri tavalla peräjälkeen.
– Se, kuinka nämä ideat ilmenevät eri teoksissa vaihtelee paljonkin. Suurin yksittäinen ero 1990 -luvulla ja 2000-luvulla syntyneiden sävellysten prosessoinneissa on se, että en enää pakota itseäni noudattamaan alkuperäistä suunnitelmaa. 1990-luvulla seurasin alkuperäisiä suunnitelmia millintarkasti, mutta 2000-luvulla syntyneet sävellykset ovat muotoutuneet hyvin eri tavalla, vaikka tietty soinnillinen estetiikka niitä varmasti yhdistää.
Tilaustöiden lisäksi Hyvärisellä on tekeillä tieteisooppera VOYAGER 2077, joka tulee olemaan Hyvärisen suurin yksittäinen elektroakustinen työ. Kuva: Maarit Kytöharju
* *
Hyvärinen on tuottelias säveltäjä ja tällekin syksylle riittää kantaesityksiä. Syyskuussa on luvassa kolmannen jousikvarteton toinen osa, joka kuullaan What ever Worksin ja Tampering ry:n yhteisprojektina Turun Sibelius-museossa (15.9.) ja Tampereen Kulttuuritalo Laikussa (23.9.). WeW-nykymusiikkifestivaalilla Sibelius-museossa kuullaan marraskuussa Suomen-kantaesityksenä Two-Fifty, pm -kappale klarinetille ja sellolle vuodelta 2017.
Tänä vuonna on syntynyt myös glissandohuiluteos, jonka kantaesitys kuullaan marraskuussa Berliinissä.
– Marraskuussa 2024 olin Glasgow’ssa Pohjoismaisilla musiikkipäivillä. Äänitin Glasgow’n päärautatieasemalla lyhyen pätkän, ja kun alkuvuodesta kävin läpi tiedostojani, äänite osui korvaani. Se on hieman yli minuutin mittainen jakso, ja ajattelin tehdä siitä lyhyen fixed media -kappaleen. Olin tehnyt siitä reilun kuusiminuuttisen kappaleen, kun yhtäkkiä sain päähäni, että glissandohuilu sopisi äänimateriaalin kanssa yhteen.
Hyvärinen esitteli ideansa glissandohuilutaituri Erik Drescherille, joka innostui asiasta.
– Päädyinkin tekemään siihen hieman lisä-äänityksiä, joita muokkasin tietokoneella. Lopulta kokonaisuudesta muodostui 11-minuuttinen kappale.
* *
Monien kotimaisten ja ulkomaisten tilaustöiden lisäksi Hyvärisellä on tekeillä tieteisooppera VOYAGER 2077 yhteistyössä kirjailija Johanna Sinisalon kanssa. Se tulee olemaan Hyvärisen suurin yksittäinen elektroakustinen työ.
– Oopperassa on kolme ensemblea: laulajat ja näyttelijä muodostavat yhden, ruotsalainen elektroniyhtye Elefantöra Ensemble toisen ja akustisista soittimista koostuva kvartettikokoonpano kolmannen. Yksi taso tulee olemaan ennalta tehty elektroniikkaosuus. Oopperan libretto on tehty, mutta tekniikan kehityksen nopean vauhdin vuoksi sitä päivitetään.
– Silloin kun libretto valmistui, tekoälystä ei puhuttu käytännössä ollenkaan, ja tekoälyä on vähän vaikea sivuuttaa tieteisoopperassa, Hyvärinen huomauttaa.
Ooppera perustuu tositapahtumiin eli Voyager-luotainten lähettämiseen elo- ja syyskuussa 1977.
– Se, mitä siitä sitten seuraa, on fiktiota, koska tosiasiassahan siitä ei ole vielä seurannut yhtään mitään eikä kukaan ole ottanut meihin yhteyttä, Hyvärinen vitsailee.
Yhteistyössä ruotsalaisen ShareMusic & Performing Arts -järjestön kanssa tehtävän VOYAGER 2077 -oopperan kantaesitystä ollaan suunnittelemassa lähitulevaisuuteen.
Kuuntele Asta Hyvärisen musiikkia YouTubessa ja Soundcloudissa. Lue kaikki Kuukauden säveltäjä -sarjan haastattelut täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Markku Klamin viulukonsertossa soi lapsettomuuden tuska ja toivo – Requiemin kantaesitys Tampere Biennalessa
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Markku Klamin viulukonsertto muistuttaa toivon tärkeydestä ja on lämmin myötätunnon osoitus kaikille niille, joita lapsettomuus on koskettanut.
Säveltäjä Joel Vernerin musiikillisessa ilmaisussa kohtaavat tutkijan aivot ja runoilijan sydän
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Säveltäjä Joel Vernerille musiikki ja liike ovat yhtä, ja yleensä hän tanssii työstäessään uutta musiikkia päässään.
Säveltämisessä ei voi olla perfektionisti, muistuttaa säveltäjä Maija Hynninen
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | ”Näen, että yhteistyö muusikoiden kanssa ja yhdessä kehitellyt projektit ovat jopa kaiken ydin.”
Johanna Ruotsalaisen Written With Water -teoksessa vedeksi sulavat ilmastonmuutos ja Timo K. Mukan runo
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Musiikki, kuvataide ja tutkimus kietoutuvat toisiinsa säveltäjä Johanna Ruotsalaisen työssä. Ruotsalaisen teos kuuluu Tampereen pianokilpailun ohjelmaan.