Julia (Renée Böök) löytää diskopallon. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Mitä tiedämme 1500-luvulla oletettavasti eläneestä maailmankirjallisuuden tähdestä William Shakespearesta?

Monta näytelmää tietysti, kuningasdraamoja ja sen kauneimman, Romeo ja Julian, Veronan rakastavaisten tarinan, jonka Montaguet ja Capuletit tuhosivat suvaitsemattomuudellaan.

Shakespeare, olkoon nimimerkki tai kollektiivi, saa aina uudet sukupolvet muunnelmiin.

& Julia on sellainen. Kuvitelma siitä, ettei Julia riistänytkään henkeä itseltään, vaan alkoi elää omaa elämäänsä, tulevaisuuteen luottaen, tunteitaan ja kokemustaan jakaen.

Tämä on nykynuorille tärkein sanoma. Kun aika tarjoaa sotaa, tuhoa ja työttömyyttä, uskon on löydyttävä jostakin.

Olin juuri ennen & Julian ensi-iltaa Hanasaaren suomalais-ruotsalaisen kulttuurikeskuksen Sivistys ja varautuminen -seminaarissa, jonka tärkeimmän annin Helsingin yliopiston tutkija Birgit Schaffar tiivisti yhteen lauseeseen: yksin emme pärjää, toisten kanssa, tietoa, kokemuksia ja tunteita jakaen kasvamme ja kehitymme.

Se on parasta varautumista myös demokratian horjuttajia vastaan.

* *

& Julia on ruotsalaisen biisinikkari Max Martinin kolmenkymmenen hitin potpuri. Se on aito jukebox-musikaali. Let’s party!

Pisara epookkia, mutta muuten asujen larppimuunnelmat vilistävät silmissä ja porukka tanssii kuin viimeistä päivää. Shakespearen ajan teatteri on kaiken kehyksenä.

William ja Anne käyvät omaa aviokriisiään läpi, mutta Annepa päättääkin pistää Williamin uusimman, Romeon ja Julian lopun uusiksi.

Emansipaation liekki lepattaa kirkkaammin kuin vaivainen öljylamppu.

Hauskaa huomata, miten Shakespearen persoona innoittaa aina uusia sukupolvia. Viimeksi seurasin pari vuotta sitten Savonlinnan Oopperajuhlilla Outi Tarkiaisen Oma huone -oopperaa (lue artikkeli), jossa Virginia Woolf pohtii Shakespearen siskon, lahjakas kirjoittaja hänkin, surullista kohtaloa Lontoossa.

Onhan näitä versioita, Rakastunut Shakespeare ehkä elokuvista mieleenjäävimpänä. Kun teatteri etsii uusia katsojapolvia, se voi samalla tehdä teatterihistorian kasvatusta.

& Julia saa hieraisemaan silmiä ja teroittamaan kuuloa: siis miten Romeo ja Julia oikein syntyi ja kuka sen teki? Shake seilaa vaivihkaa tietoisuuteen.

Tanssin hurmaa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

* *

Samuel Harjanteen ohjauksessa on mukavaa irtonaisuutta ja erinomaisesti valittu cast.

Ihan hirveästi ei varsinaisia oivalluksia lavapotpuriin voi pakata, kun musiikki paukkaa parin minuutin intervallein päälle.

Tuukka Leppäkoski ja Maria Lund tekevät tulkinnallaan esityksen vahvimman perustan.

Leppäkoski ja Lund ovat jo itsessään kapoisia keskiaikaisia hahmoja, Lund näyttelee itsensä Annen maailmaan, on nokkelasti läsnä, karauttaa repliikeillään paikalle ja sujahtaa pois jättäen Williamille pureskeltavaa.

Lund on loistava musikaalilaulaja, edelleen. Leppäkosken persoonassa on sopivasti keikaria ja vilpitöntä etsijää. Ääni kalskahtaa kuin miekka.

Renée Böök on raikas, terävästi tuskaileva neito, jolta Julia saa täysin uuden ilmeen. Metallisointinen, varma ääni istui popgenreen mainiosti.

Martti Manninen itseään etsivänä ja melkein avioon ohjelmoituna Francoisena on myös uutta Mannista.

Työ on jännittävämpi ja monipuolisempi kuin Moulin Rougen sankarina. Mannisen ääni on silkkaa hunajaa.

Mikko Peltomäki kuolleista heräävänä Romeona, moottoripyörällä ja muuten tyhjiä, päristellen on hauska veikko kuin mikä. Nuorukainen pullistelee, mutta se ei ihan riitä Julialle.

Niki Rautén on ehjä transnuori, poika tytön vaatteissa, herkkä, hauska ja haavoittuva.

Risto Kaskilahti huvittaa Francoisen isä Lancena haarniskaa raahaten ja avioliittotoiveissaan. Animaatiosorauttelu vähän häiritsee, mutta makunsa kullakin.

Laura Alajääski täydentää musikaalin äänellisesti uljasta naiskaartia käytännöllisenä Angéliquena.

William (Tuukka Leppäkoski) pulassa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

* *

Katsoin esityksen 21-vuotiaan poikani kanssa. No upposiko?

Biisit olivat hänelle tutumpia kuin klasariin kallellaan olevalle äidilleen.

Joo-o, hyviä kappaleita hyvin esitettyinä nämä Katy Perryn ja Bon Jovin tunnetuksi tekemät. Mutta kokonaisuus? Ehdottomasti liian pitkä.

Tuohon yhdyn. Julia- ja Romeo-muunnelmat olisi kerrottu kahdessa tunnissa.

Paavo Leppäkosken rapsakalle suomennokselle kuitenkin täysi kymppi. Nautin.

Ihan shakemaista soljuttelua.

Anne Välinoro

Perhe potretissa: Mikko Peltomäki, Renée Böök, Maria Lund ja Tuukka Leppäkoski .Kuva: Otto-Ville Väätäinen

& Julia

• Sävellys Max Martin & ystävät
• Käsikirjoitus David West Read
• Suomennos Paavo Leppäkoski
• Ohjaus Samuel Harjanne
• Koreografi Gunilla Olsson-Karlsson
• Pääkapellimestari Eeva Kontu
• Lavastus Peter Ahlqvist
• Pukusuunnittelu Elina Kolehmainen
• Valo- ja videosuunnittelu William Iles & Toni Haaranen
• Äänisuunnittelija Kai Poutanen
• Naamioinnin suunnittelu Aino Hyttinen
• Dramaturgi Henna Piirto
• Orkestrointi ja sovitus Bill Sherman
• Lisäorkestrointi ja sovitukset Dominic Fallacaro

Ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 20.8.2026. Esityksiä 20.3.2027 asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua