Pariisi ennen ja nyt. Kuva: Tilo Stengel
OOPPERA | Savonlinnassa vieraileva Göteborgin oopperan La Traviata ei ole mittatilaustyö, mutta toimiipa erinomaisesti näissä puitteissa.
”Kuoro on aivan pistämätön ja kapellimestari Aivis Greters tekee puikollaan taikaa.”
La Traviata Savonlinnan Oopperajuhlilla 27.7.2026.
Savonlinnan Oopperajuhlat mainostaa La Traviataa ensimmäiseksi sopivaksi oopperakokemukseksi.
Mikä ettei. Kun Verdi sävelsi siihen sellaisenkin korvamadon kuin keinahtelevan, oopperahistorian tunnetuimman juomalaulun Libiamo ne’ lieti calici, Violettan sydämensärkijän Estrano… Ah fors’è lui sekä Alfredon ja Violettan viimeisen leimahduksen, Parigi, o cara -dueton – johan ne nyt riittävät avaamaan tunteiden panssarit.
Pariisin 1850-luvun kuohukaduille ja tytönpoimintaan, kahden maailman, aateliston ja kurtisaanien törmäykseen ja rakkauteen keskittyvä Alexandre Dumas’n tarina Kamelianaisesta tragedian pohjana on jo riittävä syy katsoa miltä hurmio ja tuho sävellettynä kuulostaisi.
* *
Göteborgin ooppera, mikä se on?
No, vankka ammattilaisten joukkue, jolta ei kokeilunhalua puutu. Kun Savonlinnan Oopperajuhlat tilasi ensi-illan tänne, se otti riskin.
Eilisestä tömistyskonsertosta oopperan päätteeksi voi hyvin tunnistaa aika täydellisen onnistumisen. Vaikka alkoi sataa kaatamalla jälkipuoliskon päästyä kunnolla vauhtiin, vaikka sateen ääni uhkaili peittää alleen herkimmät ihmisäänet, vaikka linnut pitivät omaa oopperaansa ja lokinpoikaset lentoharjoituksiaan, kokonaisuus meni aivan nappiin.
Ja vaikka joku innokas mieshenkilö, se ensikertalainen, äityi väliajalla pohtimaan miten ”ne tiirat tähän musikaaliin kuuluivat”, niin kuuluivathan ne juuri sopivasti. Musikaaliin.
Kieltämättä. Mies osui siinäkin oikeaan. Onhan La Traviata hyvinkin musikaalinomainen. Aarianpoikasia siellä täällä, mutta pitkälti rallatusta, tanssin täytettä ja kinastelua.
Violetta (Ania Jeruc) 1700-luvun asussa Göteborgin oopperan La Traviatassa. Kuva: Tilo Stengel
* *
Göteborgin tulkinnassa korostui täysipainoinen kuoronkäyttö. Sen koreografiassa ei totisesti ollut balettimestari asialla.
Riehuttiin, hypittiin, remuttiin ja kohellettiin, mutta mukavasti rytmissä, hyvinkin tietoisesti ja näyttävästi. Hysteriaa ja tanssimaniaa, kabareeta pehmoeläinpupuina ja matadoreina sarvet päässä, tässä ja nyt -elämää huomisesta piittaamatta ja kuplivaa suonissa.
Aika mainiosti ohjaaja Silvia Paoli tarinan taivuttaa omaan näkemykseensä. Siinä Violetta on kuin nukke, kaikkien hyötyjien vietävissä ja aseteltavissa.
Kun tarina alkaa, Violetta on pukeutunut 1700-luvun barokkiperuukkiin ja korsettiasuun. Niin, siihen muottiinhan Verdinkin oli tarinansa nuijittava nuivan ensivastaanoton vuoksi, kun kriitikot pitivät 1850-luvun maailmaa tylsänä ja rumana.
Hyvä. Puku- ja lavastussuunnittelijat Sinisi ja Campisi lisäävät kierteitä ja vetävät koko touhun näihin päiviin, tämän ajan tylsiin asuihin paitamekkoja ja asessori-neuletakkia myöten.
No, kabareessa kyllä riittää katsottavaa hullutteluasuineen.
Kabaree-elämää La Traviatassa. Kuva: Tilo Stengel
* *
Mutta Violettan todellisuus, sairastaminen, yksinäisyys, syrjittynä elantonsa hankkiminen arveluttavin keinoin näkyy raastavasti. Saako seksityötä tehdä ja jos niin kuka?
Ja niiden ihmisen kokoisten valkoisten nukkien käyttö on taitavaa ja kertoo omaa tarinaansa. Hienoa!
Kun nukeista lopulta muodostuu Violettan kuolinlavalle oma, Fiammetta Baldiserrin häikäisevällä tyylitajulla valaisema reliefinsä kuin Rooman katakombiin, olen myyty. Sen voi tehdä näinkin!
Alkupuolen paikoin vetämätön yhden ison kehyksen lavapolitiikka on vaihtunut orgaaniseksi mielen tulkinnaksi, pelkistämisen taiteeksi.
Valkoiset nuket muodostavat reliefin. Kuva: Tilo Stengel
* *
Solistit ovat täyttä vientituotetta. Ania Jeruc Violettana on paitsi sopraanotykki, myös loistava näyttelijä. Tobias Westman Alfredo Germontina ja Orhan Yildiz Giorgio Germontina eivät jälkeen jää monipuolisuudessaan.
Kuoro on aivan pistämätön ja kapellimestari Aivis Greters tekee puikollaan taikaa. Kyllä viimeisen viikon tarjoukseen kannattaa tarttua.
Kuoron ja tanssiryhmän työtä Göteborgin oopperan La Traviatassa. Kuva: Tilo Stengel
* *
Mietin Göteborgin versiota katsoessani Kansallisoopperan keväistä Traviataa (lue arvio) ja Tampereen Oopperan parin vuoden takaista Harjanne-versiota (lue arvio).
Samuel Harjanne teki visuaalisesti täydet överit jättilaseineen ja projisointijekkuineen kabareen maailmasta. Esitys oli tyylikäs kuin mikä ja sopi täsmätyönä Tampere-taloon. Kansallisoopperan versio kuulostaa arvioiden perusteella aika klassiselta. Se on myös sijoitettu 1700-luvulle.
Savonlinnan vierailuesitys ei ollut mittatilaustyö, mutta toimiipa erinomaisesti näissä puitteissa.
Kiven sisässä.
Anne Välinoro
Tarina jatkui Olavinkadun sateessa. Kuva: Anne Välinoro
* *
Giuseppe Verdi: La Traviata
- Ohjaaja Silvia Paoli
- Kapellimestari Aivis Greters
- Lavastussuunnittelija Emanuele Sinisi
- Pukusuunnittelija Nika Campisi
- Valaistussuunnittelija Fiammetta Baldiserri
- Rooleissa Ania Jeruc / Venera Gimadieva, Tobias Westman / Adam Frandsen, Orhan Yildiz / Yngve Søberg, Katarina Giotas, Mia Karlsson, Daniel Ralphsson, Hannes Öberg, Ivan Dajic, Åke Zetterström, Tore Sverredal, Tobias Nilsson, Herbjörn Thordarson
- Musiikki Göteborgin Oopperakuoro, Göteborgin Oopperaorkesteri
Ensi-ilta Savonlinnan Oopperajuhlilla 27.7.2026. Esityksiä 31.7. asti. Lisätietoa täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tänä kesänä Savonlinnan Oopperajuhlat luottaa varmoihin yleisönsuosikkeihin – arviossa Nabucco ja Figaron häät
OOPPERA | Olavinlinnassa nähtiin viime viikolla kaksi erinomaista ja erilaista oopperaa Giuseppe Verdiltä ja Wolfgang Amadeus Mozartilta.
Maailman tunnetuin geisha ratkaisee kohtalonsa – Madama Butterfly Savonlinnassa
OOPPERA | Silja Aalto tekee Madama Butterfly -debyytissään ja kolmen tunnin oopperassa valtavan ja yhtenäisen työn. Ja onnistuu kympin arvoisesti.
Tanskalaiselokuvan pohjalta tehty ooppera järkyttää ja vaikuttaa – arviossa Kansallisoopperan Festen
OOPPERA | Festen on tiivis ja intensiivinen yhden vuorokauden kuvaus vakavaraisen perheen pinnan alle sukelluksesta, totuudenkieltämisestä ja sivuunkatsomisesta.
Tuomas Parkkinen on tehnyt Verdin klassikosta hyvin omannäköisensä – arviossa Tampereen Oopperan Don Carlos
OOPPERA | Giuseppe Verdin Don Carlos nähdään Tampereen Oopperan 80-vuotisjuhlateoksena. Ilahduttavaa Tuomas Parkkisen ohjauksessa on ylöspanon tuominen nykyaikaan.