Kuva: Pasi Lähde

Suosittu kesäteatterinäytelmä Onnen maa perustuu Markku Pölösen palkittuun vuonna 1993 ensi-iltansa saaneeseen elokuvaan. Aihe on nostalginen ja koskettava. Tarinassa kuvataan 1960-luvun maaseutua. Kuten niin usein tuolloin tapahtui, veljeksistä vanhempi jäi hoitamaan kotitilaa ja nuorempi lähetettiin kaupunkiin opiskelemaan ja tienaamaan oma leipänsä.

Tässä tarinassa kaupunki ei ole kuitenkaan näyttänyt parastaan ja nuorempi veli Tenho (Joni Lehtomäki) palaa tyhjätaskuna takaisin kotitilalleen. Hän tuo mukanaan tuulahduksia kaupungista, muodikkaat (laina)vaatteet ja etenkin rakkauden tangoon ja sen tanssimiseen.

Ohjaaja Johanna Pekola on tehnyt oivallista työtä. Ohjauksessa käytetään kekseliäästi hyväksi koko leveää näyttämöä. Sisääntulot soljuvat sujuvasti kohtauksesta toiseen ja ne ovat toimivia ja yllättäviä.

Tenho: Miten sinusta on noin nätti tullut? Laura: Varmasti siksi kun kaikki muut naiset ovat jo menneet. Kuva: Pasi Lähde

* *

Teksti on osittain murrepohjaista, kieli hankalaa ja puhetta on paljon. Näyttelijäkaarti on sisäistänyt repliikit hyvin ja ne sujuvat erittäin mallikkaasti. Mikä ansiokkainta, jokaisen puheesta saa hyvin selvää. Rytmitys on kunnossa ja kaikki näyttelevät samaa tarinaa, kukaan ei sooloile. Kuuluvuuden takaa myös erinomainen äänitekniikka, josta vastaa Sini Honko.

Lavastus on toimiva, ja tilaan on saatu monta eri näyttämökuvaa. Myös puvustus kuvaa loistavasti kuusikymmentälukua. Lähes parinkymmenen hengen näyttelijäryhmä sekä tekninen henkilökunta siihen päälle tekevät kaikki mitä laadukkainta jälkeä.

Nostan tasavahvasta seurueesta vähän epäreilusti esiin Aarnen, nuoren isännän, Pasi Lähteen, joka viehätti erityisesti uskottavalla ja tunnistettavalla roolityöllään. Myös lapsinäyttelijät, Selma Eleinen ja Helmiina Kuisma, olivat ihailtavan luontevia ja selvisivät hienosti rooleistaan. Seuralaistani viehätti erityisesti Helena Leskenmaan Tiina, vanha emäntä.

* *

Oma lukunsa olivat Ritva Venehsalo, Eva Purhonen ja Arja Liikanen, tiedontasaajat, eli suomeksi sanottuna kylän mitä mainioimmat juoruakat. Tämän tärkeän tehtävän lisäksi he hoitivat mainiosti myös muutaman hauskan lauluosuuden säestäen itseään kekseliäästi tehden saumatonta yhteistyötä.

Näytelmän haasteet juontavat juurensa mielestäni käsikirjoitukseen. Tarinassa ei tapahdu kovinkaan paljon. Alkuperäinen elokuvaversio on maalaileva ja perustuu vahvoihin ja karismaattisiin roolitöihin. Kun Hakkarissa ollaan kuitenkin harrastajateatterissa, vaikkakin laadukkaassa sellaisessa, olisi kiitollisempaa, jos draamaa, menoa ja meininkiä olisi enemmän. Suuria tunteita ja toimintaa olisi helpompi näytellä ja myös kiinnostavampaa seurata. Varsinkin näytelmän jälkimmäinen osa oli kovin staattinen.

Heikki Kujanpäällä, vanhalla isännällä, on todella paljon tekstiä, ja vielä ensi-illassa se ei täysin ollut hallussa. Nyt sinänsä kauniit filosofoinnit ja elämänohjeet jäivät vähän vaisuiksi. Esitysten myötä rooliin tulee varmasti varmuutta, mutta pisimpiä kohtia olisi voinut vähän viivata yli punakynällä jo valmiiksi.

Heka Venehsalo säestää Heikki Kujanpäätä. Kuva: Pasi Lähde

* *

Pohdin myös, olisiko itse tango-osuudet voinut jakaa muiden näyttelijöiden kesken, vai onko kiveen hakattu, että tangokuninkaan, myös Heikki Kujanpää, on pakko laulaa kaikki kappaleet? Nyt esitys meni vähän toisteiseksi, kun Kujanpää ja mainio haitaristi Heka Venehsalo tulivat joka kerta lavan takaa, sulkivat sateenvarjot ja laulut kuulostivat täysin saman mittaisilta.

Olisin mielelläni kuullut esimerkiksi Rosa-Maria Melinin eli Virvan, tarkkailukarjakon laulua enemmänkin. Jos tangokuningas laulaa kaikki kappaleet, hänen pitäisi olla todella taitava ja karismaattinen ”reijotaipale”.

Lempäälän Nuorisoseura tekee kunnianhimoista ja laadukasta teatteria harrastajapohjalta. Tämä iso joukko uhraa koko kesänsä ja osin myös talvensa tälle harrastukselle. Seurueessa oli ihailtava määrä eri-ikäisiä ihmisiä; lapsia, nuoria ja varttuneempaa väkeä.

Ensi-illassa (26.6.2026) oli harmillisen vähän katsojia. Toivottavasti ainakin lähialueen ihmiset löytävät tiensä Hakkariin kesäteatteriin. Miljöö on mitä kaunein, ja kauniilla ilmalla elämys on varmasti taattu. Ei hätää jos sää ei suosi, meitä tihkusateen uhreja suojasi kastumiselta sekä katettu katsomo että telttakahvio väliajalla.

* *

Tärkeä yksityiskohta: Suosittelen voisilmäpullaa, se maistui ylimaallisen ihanalta. Myös seuralaiselleni löytyi makkara, kuten hyvään kesäteatterielämykseen tietysti kuuluu.

Fasiliteetit ovat siis mitä parhaimmat. Hakkarin alue on kaunis ja arboretumissa varmasti paljon katsottavaa. Opastus oli vähän niukka ja jouduimme ensikertalaisina tiedustelemaan lenkkeilijältä kesäteatterin sijaintia. Myös vessojen paikka jäi meille mysteeriksi.

Teatteriharrastus elää ja voi hyvin Lempäälässä, joten nyt kannattaa tehdä kesäteatterimatka Hakkariin.

Kati Eskola

Loppukiitokset. Kuva: Kati Eskola

Onnen maa

• Käsikirjoitus Markku Pölönen
• Ohjaus Johanna Pekola
• Rooleissa Heikki Kujanpää, Helena Leskenmaa, Pasi Lähde, Maarit Patrikainen, Selma Eleinen, Joni Lehtomäki, Rosa-Maria Melin, Helmiina Kuisma, Nea Marjamäki-Raiskio, Sakari Muhonen, Sirpa Kauppila, Ritva Venehsalo. Eva Purhonen, Arja Liikanen, Heka Venehsalo, Heikki Venehsalo, Jenien Shibly, Heikki Hult

Ensi-ilta Hakkarin kesäteatterissa 26.6.2026. Esityksiä 2.8. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua