Avaruusvalvonta antaa tuotteelle täyden turvatakuun – arviossa Jeff Hawke -kokoelma Ihmiskoe

Kuva: Kimmo Ylönen. Piirros: Sydney Jordan.

Maailmassa on paljon hyviä kirjoja ja vähintään yhtä paljon on sikahuonoja. Kaikki kirjat eivät sovi kaikkien makuun, eivätkä jotkut kirjat johonkin tilanteeseen.

Esimerkiksi Paavo Rintalan Leningradin kohtalosinfonia on kerta kaikkiaan upea kirja, mutta sitä on vaikea lukea aamiaispöydässä. Puuro ja mansikkahillo ja kiivihedelmä ja muut ylenpalttiset päälliset eivät käy yksiin sivujen sisällön kanssa. Vatsaan ja mieleen leviävä lämpö tuottaa kitkaa, kun kirjassa nälkään kuolevat kiskovat jo edesmenneitä pulkassa Nevan jäälle.

Intohimolukijalla on parasta olla pahan päivän varasto käden ulottuvilla. Tästä ikkunalaudan varapankista kaappaan puuroseuraksi takuuvarman tuotteen, Jeff Hawke: Ihmiskoe -sarjakuvakirjan (Jalava, 2025).

Jeff Hawken hahmon loi brittiläinen piirtäjä Sidney Jordan yhdessä lentäjäkavereidensa Eric Sousterin ja Jim Gilbertin kanssa. Sarja ilmestyi Daily Express -sanomalehdessä helmikuusta 1955 huhtikuuhun 1974. Lähes neljänkymmenen vuoden ajan Jordan tuotti päivittäisen jakson säntillisesti kuin aamulypsylle lähtevä tilallinen. Sarjakuvataiteelliseen tonkkaan kertyi 6 474 liuskaa.

Suomessa sarjaa julkaisi Uusi Kuvalehti heti tuoreeltaan 1950-luvun lopussa. Agentti X9 -lehdessä Hawke seikkaili kolmella vuosikymmenellä uudelleen taitettuna ja leikeltynä. Jalava julkaisi 1980-luvulla kolme kokoelmakirjaa, joiden kautta itse tutustuin rakettilentäjä Hawkeen.

Sarjan kultakauden sanotaan sijoittuneen 1950- ja 1960-luvuille, jolloin Jordan teki yhteistyötä niinikään vanhan kaverinsa, jo koulupoikana tapaamansa ja samassa teknisessä opistossa koulitun William Pattersonin kanssa. Jos joku hopeakausi onkin olemassa, voin kaivannaisteemassa pysytellen todeta kaiken koskaan kohtaamani Jeff Hawken olevan täyttä timanttia.

Aito brittiläinen veteraani-eksentrikko kurvaa kosmokseen Minillä.

* *

Ihmiskoe-kokoelmassa ollaan töissä Kuussa ja Marsissa, mutta pääosin jalat pysyvät suht tukevasti tutun Telluksen pinnalla. Maantieteellinen maanläheisyys kulkee käsi kädessä ihmiskeskeisyyden kanssa. Koko kuviteltu kaikkeus ja kaikki sen monimuotoisuus peilaa olentoa, joka nämäkin tarinat kirjoitti ja piirsi.

Kokoelman nimitarinassa ihminen on muukalaisnuorten opinnäytetyön kohde. Koetta suorittaa luokkansa takapenkin poppoo, siivekäs merihevonen, kummitusopossumi ja suolakurkku. Rehtori näyttää norsulta, mutta on hänkin enemmän ihmisen itsensä kuin avaruuden toislajisen kuva.

Kirjan kahdeksan kertomuksen kuluessa matkustetaan ajassa, kävellään seinistä läpi ja jäljitetään menninkäisiä meren alla. Pattersonin kirjoittamissa tarinoissa Olympoksen jumaliin vertautuvat ylivoimaiset olennot ja kaikkeuden kellosepät asuvat pitkin poikin avaruutta. Kaukolaiset peukaloivat ihmiskunnan ja maan asioita tieteen ja yleisen edistyksen nimissä, piruuttaan tai vahingossa. Seikkailujen sydämessä on kaikille tähtiintuijottelijoille tuttu kysymys, entä jos. Evoluutioteoriakin tulee tässä rallissa kyseenalaistetuksi.

Mielikuvitusta kutkuttavan, tieteiskirjallisuudesta ammennetun ja niinkin omituiselta hiihtäjältä kuin skientologian perustajana tunnetulta L Ron Hubbartilta omaksutun hölynpölyn tutkimuksen ohella tarinoita voi lukea seikkailunnälkäisen viikarin otteella.

* *

Jordanin piirros on tarkka ja realistiseen vaikutelmaan pyrkivä. Taitava rasterien käyttö luo paikoin lähes mustavalkoisen elokuvan vaikutelman. Erityisen näkönautinnon lähde ovat huolella piirretyt lentolaitteet. Teknisen koulun käynyt työpari on antanut tarinataivaan lupakirjan historiallisille härveleille ja tulevaisuuden innovaatioille. Ilmapallot, kaksitasot, helikopterit, raketit ja muukalaisten mystiset sylinterit saavat itsekin ilmailleen piirtäjän syttymään.

Päähenkilö Jeff Hawke on lentäjä-ässä, jota muukalaiset ovat ruuvanneet kyvykkäämmäksi. Lentopuvun hihoja ei ole tarvinnut laajentaa. Hawken yli-ihmisyys asuu aivoissa.

Muita pätevämpi päätöksen tekijä on kuitenkin myös kiroileva ärripurri, jolta on tiukan paikan tullen turha penätä selitystä tai suunnitelmaa. Ymmärrettävästi aina ei ole aikaa palaverille, kun kotiplaneetan kohtalo on vaakalaudalla, mutta toisinaan näyttää kuin veikkosella olisi vain huono päivä.

Hyrskynmyrsky Marsissa.

* *

Jalavan uudet Jeff Hawke kokoelmat ovat järjestään eräänlaisia juhlakirjoja. Isokokoisissa laitoksissa on kovat kannet, tukeva paperi ja hyvä painojälki. Sauli Santikon suomennos on teemaan sopivan lennokas. Melodinen oskillaatio jää lukijan korviin soimaan ja Kari Peitsamoakin siteerataan. Santikko on myös kirjoittanut kirjan esipuheen. Peräpäästä löytyy kohta satavuotiaan Sidney Jordanin tuore puhelinhaastattelu.

Viime vuosisadan puolivälissä tehty sarja piirtää nykylukijalle nostalgista ajankuvaa. Marsissa kuvataan pakastearkun kokoisella tv-kameralla eikä vastaanottimessa ole edes kaukosäädintä.

Menneessä muutoksen ajassa sarja lienee ollut myös kohottava tulevaisuudenkuva saarivaltion omalle väelle. Muukalaisia tulee ja menee, mutta Britannia pitää pintansa. Vanhat siirtomaat itsenäistyvät, mutta imperiumi jatkuu avaruudessa ja britti on lopulta aina askeleen edellä. Kaikeksi onneksi myös sarjan huumori on takuu-brittiläistä ja usein ihanan älyvapaata. Voimaantunut tiedemies ottaa hatkat lentävällä toimistotuolilla ja tähtien väliseen avaruuteen körötellään Austin Minillä.

Jeff Hawke: Ihmiskoe -kirja pitää kutinsa. Alun perin brittiläiseen sanomalehteen, teen ja paahtoleivän kylkeen tarkoitetut tieteistarinat maistuvat mainiosti myös kaksituhatlukuisen kaurapuuron kyljessä.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua