Räppäri Mikko Mato valmistelee soololevyään ja opettelee olemaan läsnä: ”Olin selkärangaton mato joskus – nyt pöyhin maata”

Kuva: Anni Kanniainen

Kulttuurityöläiset

Feature-sarjassa seurataan suomalaisen kulttuurin tilaa – eli tavataan kulttuurityöläisiä luontaisissa elinympäristöissään ja annetaan nauhurin laulaa. Ei pönötystä, vaan aitoa asiaa! Lue kaikki sarjan jutut täältä.

* *

Anni Kanniainen, teksti

Sauna Suolijärvellä on kuuma, noin 90-asteinen. Mikko Mato astuu sen sisälle varmoin askelin. Istumme vierekkäin penkeillä, joihin mahtuu saunomaan hyvällä sovitustyöllä ehkä seitsemän ihmistä.

– Oletko saunaihminen? Mato kysyy.

Mato on. Hän on lapsesta asti rakastanut saunomista. Tampereen saunoista hän on käynyt Tahmelan Huvilan, Rauhaniemen, Kaukajärven ja Suolijärven saunoissa – sekä Tampereen keskustassa sijaitsevassa Saunaravintola Kuumassa. Ja lisäksi Ylöjärven Veittijärven saunassa ja avannossa.

Olemme molemmat työskennelleet Suomen vanhimmassa yhä käytössä olevassa yleisessä saunassa Rajaportilla – Mato töissä, minä vapaaehtoistöissä.

Mato voittaa silti kuumankestossa : kun ihoani kiristää ja kihelmöi, hän ei ole moksiskaan lämmöstä.

– Kerran meitä Rajaportilla saunovia kuvattiin japanilaiseen televisioon, Mato kertoo.

– Sillä ohjelmalla on Japanissa 11,5 miljoonaa seuraajaa.

Hän heittää vettä kiukaalle.

– Yhdet löylyt vielä, sitten mennään avantoon.

”Pitää oppia kestämään epämukavia asioita”

Vaikka eletään jo maaliskuun puoliväliä, kylmään veteen meneminen on aina haaste. Mikko Madon kanssa etenimme tässä koetuksessa asteittain. Kun ensimmäisen kerran poistuimme saunasta, hän johdatti minut Suolijärven rantaan ja kehotti kahlaamaan kylmässä vedessä.

Olin käynyt uimassa kylmässä vedessä aiemminkin – viime syksyllä runoilijakaverini lempijärvellä Espoossa. Silti jokin minussa epäröi. Kylmä vesi tuntui nilkoissa, reisissä, vatsassa yhtäältä tutun lempeältä, yhtäältä vieraan pistävältä.

– Kyykkää niin alas kun voit! Muista hengittää, huikkaa Mikko Mato laiturin kaiteeseen nojaten. Hän muistuttaa minua hengittämisestä myöhemminkin, aina kun se tulee tarpeeseen.

Kun poistun vedestä, keho värisee kummasti. Kuplivasti, ikään kuin pulppuilevasti. Tunnen oloni aavistuksen hataraksi. Silti uteliaaksi. On uskaltauduttava syvemmälle – heti, kun keho käsittelee aiemman kylmyyden. Kaipaan lisää.

Pääsen tällä kerralla vain portaiden loppupäähän asti.

– Varmasti tuntuu tuolta, kun keho luulee olevansa hengenvaarassa, Mato kommentoi. Hän on jo tottunut avantouimari.

– Mutta sen kun menee vaan. Pitää oppia kestämään epämukavia asioita, hän haastaa.

Asioita, jotka eivät oikeasti ole vaarallisia.

Kuva: Anni Kanniainen

Tampereella kulttuuri on saavutettavaa

Huolimatta sauna- ja avantoinnostuksestaan Mikko Mato ei ole ammatiltaan vedessä luikerteleva eläin, vaan muusikko. Tarkemmin sanottuna räppäri. Aiemmin hän on tehnyt musiikkia hip hop -trio Kiertolaissa ja Pers & Aukiset -yhtyeessä.

– Nyt teen pääsääntöisesti yksin musiikkia, Mato sanoo. Uudella levyllä on myös muita artisteja mukana.

– En oikein osaa itse soittaa tai säveltää, niin pyysin muilta apua.

Mato on asunut 14 vuotta Tampereella, mutta on kasvanut Siilinjärvellä Pohjois-Savossa. Tampereeseen hän on kuitenkin viehtynyt.

– Piti tulla käymään [Tampereella], mutta täällä olikin kivaa. Täällä mä olen vieläkin, Mato sanoo.

Tampereella Matoa kiehtoo alakulttuuriskene ja samankaltaiset ihmiset. Kulttuuria on paljon ja se on myös saavutettavaa.

– Tampereella pääsee katsomaan keikkoja viidellä eurolla. On muitakin vaihtoehtoja kuin Pakkahuoneen kaltaisia isoja keikkamestoja, hän sanoo.

Eikä Tampereen alakulttuuriskene ole Madolle muutenkaan vierasta. Räpin lisäksi Mato tekee spoken wordia ja punkia. Saunassa ollessamme hän oli ohimennen tullut sanoneeksi, että Pispalassa sijaitseva vaihtoehtoinen rock-klubi Vastavirta on hänelle tärkeä sekä keikkakävijänä että -esiintyjänä.

Mato pitää Vastavirta-klubia parhaana keikkapaikkana, jossa hän on ollut.

– Vastavirta on voittoa tavoitteleva yritys, mutta silti siellä on vahvana DIY-henki ja alakulttuuriasenne, hän kertoo.

– Monesti baareissa tunnelma ei ole aina kovin turvallinen. Tietty Vastiksellakin käy välillä kaikenlaista, mutta siellä yritetään luoda turvallista tilaa. Palautetta kuunnellaan ja sen pohjalta koetetaan oppia.

Vastavirta-Klubin yläkerrassa sijaitseva Yläkerta Pub nähdään Madon ensimmäisen, hallitusta kritisoivan sinkkubiisin Kaaos on tikkaat -musiikkivideon tapahtumapaikkana.

KATSO VIDEO: Mikko Mato – Kaaos on tikkaat

* *

Kantaaottavuutta, mutta myös toivoa

Skenepoliittisesti Mato puskee pintaan ruohojuuritasolta – hänet on nähty Vastavirran lisäksi aiemmin esimerkiksi Mustassa Pispalassa, Maanalaisessa, ja Alakulttuurifesteillä. Onpa Mato esiintynyt kaikissa Tampereella järjestetyissä Matonpesufest-tapahtumissakin.

Maaliskuussa 2026 Mato esiintyi Tampereen Jugendtorilla osana Vastarinta2026-mielenosoitusta, joka vastusti Suomen oikeistovaltaisen hallituksen leikkauspolitiikkaa.

Mato kertoo haluavansa jatkaa protestilaulujen perinnettä. Mukaan hän ripottelee myös mustaa huumoria.

– En voi vain saarnata siitä, että ”voi voi kun ne persut sitä ja tätä”, vaan [musiikissa] on oltava huumoriaspekti mukana, hän sanoo.

– On helppoa haukkua poliitikkoja tai natseja tai muuta tunteita herättävää porukkaa. Mut kyllä mussa on positiivinenkin puoli.

Lempiaiheikseen Mato listaa ihmisenä kehittymisen ja oman itsensä.

– Miltä tuntuu opetella rauhoittumaan ensimmäistä kertaa? Miltä tuntuu opetella olemaan läsnä? Miten se voi helpottaa elämää ja tehdä susta onnellisemman ja tasapainoisemman? Mato listaa aiheita.

Vastavirtaräppäri avantouimassa tuntui ehkä aiemmin kaukaa haetulta yhdistelmältä, mutta nyt siinä alkaa olla järkeä. Matoa kiehtoo, mitä voi käydä silloin, kun ihminen voi oikeanlaisessa ympäristössä ja tilanteessa murtaa vanhat kahleet ja kasvaa ihmisenä.

– Tämä ei ole varmaan enää mikään salaisuus, kun olen tästä runoja ja tekstejä esittänyt ihmisten edessäkin. Kun on ollut jonkunlaista päihdetaustaa nuorempana, siellä oli niin toivoton olo, kun ei osannut käsitellä tunteita. Olen kirjoittanut biisejä siitä, miten sieltä voi nousta ylös: oppia muuta ja oppia itsestään. Siitä, kun elämä ei enää pyöri semmoisten asioiden ympärillä, Mato kuvailee.

Mato kertoo voineensa menneisyydessä niin huonosti, että hän on ollut riippuvainen lähipiirinsä tuesta. Perhe on auttanut pitämään toivon kipinää hengissä heikoimmillakin hetkillä. Mato on oppinut, että pelastamalla itsensä hän voi olla myös paremmin tukena muille.

– Haluan välittää toivoa, että pystymme ihmiskuntana ja yksilöinä vaikka mihin, jos me yritetään. Aina pitää toivoa, koska muuten olisi ihan sama kävellä järveen ja jäädä sinne.

Kuva: Anni Kanniainen

Onnellisuuden avaimet löytänyt mies

Kun kävelimme avannosta saunaan ja keskustelimme epämukavista asioista, Mato kertoi yhden haastavimmista kokemuksistaan: 15 minuuttia hiljaa paikallaan. Kliseistä? Liian läheltä haettua?

Ehkä, mutta toisaalta elämme yhteiskunnassa, joka on täynnä ärsykkeitä ja prosessoitavaa ihan ilmankin, että maailmaa yrittäisi tietoisesti hukuttaa jonkin muun alle. Nykyihminen saattaa istua hiljaisuudessa, mutta elämä on silti jatkuvasti täynnä ärsykkeitä: uutisia, viestejä, digitaalista mediaa. Havaintoja ympäröivästä kaaoksesta, maailman tilasta.

– Onnellisuuden avaimet ovat siinä, että osaa olla läsnä, eikä koko ajan mene seuraavan ajatuksen ja tunteen mukana, Mato sanoo.

– Siksi pidän saunomisesta, avantouimisesta ja luonnossa seikkailusta. Ei tarvitse erikseen yrittää, vaan silloin on automaattisesti läsnä osana ympäristöä ja itsensä kanssa.

Toki läsnäolo merkitsee Madolle myös aktiivista työskentelyä itsensä kanssa. Madon Instagram-stooreissa vilahtelee toisinaan pohdintoja omien tunteiden kokemisesta ja läsnäolosta: hänelle se edustaa tunteiden ja niistä puhumisen normalisointia.

– Siinä, että mulla on tunteet, ei ole mitään hävettävää. En kerro niistä kaikkea – ei tarvitsekaan – mutta jos kerron vaikka näin cis-miehenä somessa, että ”mua itketti tänään”, sen myöntäminen olisi 10 tai 15 vuotta olisi ollut ihan mahdotonta, Mato sanoo.

– Saan olla herkkä ja haavoittuva, vaikka olenkin mies. Rakkaat vanhempani ovat toki yrittäneet kasvattaa niin hyvin kuin osaavat, mutta tunteiden käsittelyä ei ole käyty mun sukupolven miehillä hirveästi läpi. Kun on aikuisena pitänyt opetella kohtaamaan tunteensa ja istumaan turpa kiinni niiden kanssa alas, miettimään miksi musta tuntuu tältä ja antaa tunteiden tulla, se on pitkä ja kivinen tie.

– Mä oon ennen ollut aika selkärangaton ihminen monellakin tavalla – luikerrellut velvollisuuksia karkuun. En mä nyt velvollisuudentuntoinen ole vieläkään, mutta olen kasvattanut moraalisen selkärangan, Mato sanoo.

Enää hän ei käyttäydy niin, että omaa toimintaa pitäisi hävetä.

– Olin selkärangaton mato joskus. Nyt musta on tullut mato, joka viihtyy maan alla, pöyhii kukkapenkkejä niin, että siinä olisi hyvä kasvattaa porkkanaa.

Haastatteluhetkellä, maaliskuussa 2026, Mato kertoo ahkeroivansa kiihkeästi soololevynsä parissa. Taiteellisista kommervenkeista johtuen levyn teossa on ollut puolen vuoden tauko.

Nyt Mato on löytänyt ”supertuottajan”, jonka kautta kappaleille on saatu viimeiset puuttuvat taustat. Pian äänitetään jo valmiita kappaleita.

Levyn pitäisi tulla ulos vuoden 2026 puolella.

– Mulla on niin paljon kauniita visioita paremmasta maailmasta. Tiedän, että ne voivat monen mielestä kuulostaa utopistisilta ja ihan mahdottomilta. Mutta niin kauan kuin olen elossa, haluan antaa mahdollisuuden, että voisimme nähdä maailman jonka kulkusuunta ei menisikään kohti tuhoa, vaan pikkuhiljaa parempaan suuntaan, Mato sanoo.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua