Kuvat kuvakaappauksia elokuvasta.
ELOKUVA | Romanialaisessa scifi-animaatiossa on hellyttävää toismaailmallisuutta, joka väläyttää mahdollisuuksia, joita elokuvassa ei ole kuitenkaan koskaan otettu.
”Delta Space Mission on aito hyvän mielen filmi, joka vie hetkeksi pois omista ajatuksista ja tältä planeetalta.”
Kuin kuvastimessa
Artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.
* *
Misiunea spațială Delta. Romania, 1984. Ohjaus: Călin Cazan ja Mircea Toia. Käsikirjoitus: Mircea Toia. Pääosissa: Mirela Gorea, Marcel Iureș, Dan Condurache, Ion Cheralu.
Itäblokin animaatiossa 1900-luvulla ei ole sinänsä mitään omituista. Niin puolalaisen, neuvostoliittolaisen, unkarilaisen kuin tšekkoslovakialaisen animaation historia on monimuotoinen ja kiehtova. Jan Švankmajer, Jiří Trnka ja muut ovat jättäneet jälkensä elokuvahistoriaan. Niin puolalainen kuin unkarilainenkin lyhytanimaatio on voittanut 1980-luvulla Oscarin, mikä on omanlaisensa saavutus.
Romanian nousu elokuvamaana taas on tapahtunut vasta 2000-luvulla niin sanotun uuden aallon myötä. Maassa tuotetut elokuvat ovat voittaneet lukuisia festivaalipalkintoja. Esimerkkeinä voidaan mainita 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää (2007, Cannesin Kultainen palmu), Child’s Pose (2013, Berliinin Kultainen karhu) ja Bad Luck Banging or Loony Porn (2021, Venetsian Kultainen leijona).
Maan elokuvateollisuudesta ennen tätä tiedetään sen sijaan aika vähän. Se johtuu siitä, ettei sitä pääsääntöisesti ollut. Maan animaatiotuotanto sen sijaan ei ole ollut olematonta. Merkittävä osa romanialaisesta elokuvatuotannosta on animaatiota. Esimerkiksi Ion Popescu-Gopoa (1923–1989) pidetään tärkeänä itäblokin piirrettyjen kehittäjänä.

* *
Erityisesti kommunismin alaisuudessa romanialainen elokuvatuotanto oli hyvin vähäistä. Elokuvia tehtiin harvoin, ja vaikka sensuuri ei ollut aina yhtä tarkkaa kuin joissain muissa kommunistisissa maissa (esimerkiksi länsimaisia laatuelokuvia tuotiin silti maahan), sitä harjoitettiin silti.
Siksi Delta Space Mission tuntuu suorastaan ihmeelliseltä. Se on psykedeelisiä visioita sisältävä avaruus-scifi-animaatio Romaniasta Ceaușescun diktatuurin niin sanotuilta huippuvuosilta, kun ihan kaikki ei ollut vielä päin helvettiä (mutta matkalla sinne). Se on jatkoa samannimisten lyhytelokuvien sarjalle.
Juoni ennustaa tulevaisuuden AI-villitystä seuraavasti: erään avaruusaseman keskiössä sykkii ihmiskunnan suurin saavutus, kaikkien aikojen tehokkain tekoäly, joka tietää lähes kaikesta kaiken. Mutta kuten usein tällaisissa tarinoissa käy, ei kone voi ymmärtää ihmisyyteen kuuluvia ristiriitoja.
Laite rakastuu päätä pahkaa sankarijournalistiin, Alma-nimiseen vihreäihoiseen ja punatukkaiseen avaruusolentoon. Suurin osa elokuvasta koostuu kapinaan nousseen lemmenkipeän laitteen pyrkimyksistä kaapata nainen hoteisiinsa hinnalla millä hyvänsä ja oppia ymmärtämään tunnemyrskyään.

* *
Tyylillisesti filmi on yhtä aikaa kömpelö ja psykedeelisen sulava. Sen tuntuu budjetin rajoittamalta jäykistelyltä ja samalla tarkkaan harkitulta kumarrukselta ajan länsimaisen taidesarjakuvan suuruuksille.
Hahmojen animoimiseen käytetään paljon rotoscope-tekniikkaa, joka on useimmille tuttu esimerkiksi Lumikin ja seitsemän kääpiön (1937) ihmishahmoista tai Ralph Bakshin elokuvasta Taru sormusten herrasta (1978). Rotoscoping tarkoittaa animaatiohahmojen piirtämistä ennalta filmattujen live action -osioiden päälle. Rotoscoping on eräänlainen esimuoto nykyään tietokoneanimoinnissa käytetylle motion capture -tekniikalle.
Sateenkaaren väreissä loistavien taustojen ja jäykkäniskaisen hahmosuunnittelun tyyli on paljon velkaa ranskalaisen sarjakuvan ja animaation klassikolle, Moebiukselle. Toisaalta se voisi olla myös lapsiystävällisempi versio Heavy Metal -klassikkolehden (1977–) tarjonnasta.
Silti Delta Space Mission on aivan oma luomuksensa. Se ei ole teematon, mutta se pyrkii lyhyen kestonsa aikana lähinnä ihastuttamaan katsojaa psykedeelisillä visioillaan, ei vakuuttamaan sanomansa painoarvolla. Avaruuslentely, omituiset olennot, vieraat maailmat ja muut seikkailullisen scifin troopit kohtaavat lujasti edistysuskoisen, humanistisen idealismin.

* *
Tarinaa jaksottavista tulitaisteluista huolimatta pyrkimys ei ole Star Wars vaan Star Peace. Aidossa kommunistiunelmassa maailman kansat ovat yhdistyneet yhteisen tulevaisuuden eteen. Ihminen on ihanteellinen ja yhteistyössä näitä ihanteita elävä sekä niitä jatkuvasti parantamaan pyrkivä. Tämä on niin utopistista haikailua, ettei sitä voi oikeastaan pitää edes propagandana, niin puhtaasta visiosta on kysymys.
Edes kone ei voi olla suoranainen uhka, sillä se on joka tapauksessa ihmisen hyvistä aikeista syntynyt. Keksinnöt ovat juuri pahoja kuin ne keksineet ja niitä käyttävät ihmiset ovat. Tällainen suoranainen optimismi ja luottamus ihmiskuntaan tuntuu nykykatsannossa samaan aikaan naiivilta ja herkältä, vaalimisen arvoiselta.
Delta Space Mission kuuluukin hyvin armoitettuun elokuvien luokkaan: se on aito hyvän mielen filmi, joka vie hetkeksi pois omista ajatuksista ja tältä planeetalta, paikkaan jossa vihreäihoisen seksisymbolin lemmikkinä voi olla pieni metallia rouskuttava monsteri, joka pelastaa päivän.
Mikko Lamberg
Delta Space Missionista voi ostaa DVD:n Amerikan-maalta Deaf Crocodile -firmalta. Onpa joku ystävällisesti laittanut tämänkin filmin YouTubeen.
Koneen Säätiö on tukenut Mikko Lambergin kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiä vuonna 2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ryan Cooglerin ohjaama Sinners kisasi viimeiseen saakka parhaan elokuvan Oscar-palkinnosta
ELOKUVA | Sinnersin suomenkielinen nimi voisi olla Maa on syntinen laulu, ellei se olisi jo varattu. Elokuva yhdistelee ihmisoikeusasiaa, Delta bluesia, gangstereita ja vampyyrikauhua.
1700-luvun Shakers-lahkon johtajan elämää isolla pensselillä – arviossa The Testament of Ann Lee
ELOKUVA | Epätavallisessa elämäkertaelokuvassa nainen julistautuu Jeesuksen toiseksi tulemiseksi ja perustaa uskonyhteisön Amerikan itärannikolle.
Äänilohtua Rauman kujilta – arviossa Jossain on valo joka ei sammu
ELOKUVA | Lauri-Matti Parppein Jossain on valo joka ei sammu on uudenlainen elokuva. Vakavasta aihepiiristään huolimatta siinä on jotenkin keskieurooppalaista kepeyttä.
Parisuhde vaatii paljon ja antaa vähän – arviossa Colleen Hoover -filmatisointi Muistoja hänestä
ELOKUVA | Vanessa Casswillin elokuvassa kaikki on suurta, osin sattumaa ja seurauksia selvitellään tai yritetään unohtaa.




