Tuomari Nurmion epäeuroviisut – arviossa ensi-iltadokumentti 13 kylmää laulua

Kuva: Pirkanmaan elokuvakeskus ry

Kun Tuomari Nurmiosta julkaistiin kirjallisuuslehti Parnassossa essee, kyseessä oli jotain samaa kuin Bob Dylanin saamassa kirjallisuuden Nobel-palkinnossa. Tunnustettiin, että rockmuusikko voi parhaimmillaan luoda kirjallisuutta ja olla jotain muuta kuin pelkkä laulumaakari.

Nurmion neljä ensimmäistä albumia muodostavat suomalaisessa rockmusiikissa täysin ylivoimaisen sarjan. Ei ollut kyse vain nerokkaista sanoituksista, vaan myös siitä, että kaikki levyt erosivat musiikkinsa puolesta radikaalisti toisistaan, kuin niillä olisi ollut eri tekijät.

Näiden levyjen jälkeen Nurmio jotenkin katkaisi uransa. Hän kyllästyi olemaan profeetta, jolta toimittajat tivasivat vastauksia ties mihin kysymyksiin, vaikka hän ei tuntenut olevansa kaikkien alojen asiantuntija. Nurmio sanoi ryhtyvänsä tekemään himabailumusiikkia.

Myöhemminkin hän on tehnyt syvällisiä ja kantaaottavia levyjä, mutta alkuaikojen hurmosta hän ei ole herättänyt. Ehkä juuri sen tähden hän on onnistunut säilymään vakavasti otettavana taiteilijana. Ei ole ollut sitä vaaraa, että hän olisi muuttunut oman itsensä parodiaksi.

* *

Euroviisujen lähestyessä tuntuu erikoiselta mennä katsomaan dokumenttia Tuomari Nurmio – 13 kylmää laulua. Sen sisältönä on Nurmion Tavastia-keikka syyskuulta 2024. Teemana ovat sodat ja diktatuurit. Kulunut puolitoista vuotta ei ole lainkaan sammaloittanut keikalla esitettyä musiikkia. Vielä oireellisempaa on, että Maailmanpyörä palaa -albumin 47 vuotta vanhat kappaleet ovat pysyneet pilkulleen ajankohtaisina. Tämän perusteella Nurmion profeetallisuus ei ole liioittelua, ovathan profeetat juuri niitä ihmisiä, jotka ymmärtävät nykyaikaa niin hyvin, että osaavat päätellä siitä tulevia.

Viisi kappaletta on albumilta Maailmanpyörä palaa. Seitsemän on uudempaa tuotantoa ja sitä myötä monelle Nurmion kuuntelijoille hieman vieraampia.

Muutamien kappaleiden välissä Nurmio kertoo näkemyksiään sotaisesta maailmanmenosta. Hänen ajatuksissaan ei ole mitään sellaista, mistä joku muukin ei olisi puhunut, mutta kaikki hänen sanomansa tuntuu itse ajatellulta. Sen vuoksi lauseet jäävät kuulijan mieleen. Omista lauluistaan Nurmio ei toisaalta kuvittele liian paljon. Ne ovat vain protestilauluja, sinänsä tarpeellista musiikin lajia.

Kuva: Pirkanmaan elokuvakeskus ry

* *

Kontrasti euroviisumusiikkiin on hurja. Nurmion sanoituksissa ei karteta politiikkaa, ei mitään.

Ehkä vielä puhuttelevampaa on esiintymisen paljaus, sillä kukaan ei voi olla havaitsematta sitä. Ihmisen huomiokyvyllä on rajansa. Aistien luomiin mielikuviin mahtuu vain tietty määrä materiaalia. Niinpä kaikki tehosteet, ovatpa ne vaatetusta, vaatteettomuutta, savua tai vilkkuvia valoja, vievät huomiota joltain muulta eli konserteissa musiikilta.

Tehosteiden puuttumisen ansiosta Nurmion musiikki kasvaa kokoa. Se riittää täyttämään kaiken tilan. Soittimet ovat ainoa rekvisiitta, ja niitä soitetaan oikeasti.

Remu Aaltosen sanoin: ”Kun sä teet niinku sä haluut, sä oot muoti.”

Arto Köykkä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua