Carmen Maura loistaa Calle Málaga – Muistojeni katu -elokuvassa vanhuksena, jota ei pompotella

Kuva: Virginie Surdej

Koko ikänsä marokkolaisen Tangerin kaupungin espanjalaiskaupunginosassa asunut Maria Angeles (Carmen Maura) on kasvattanut kaupungissa Clara-tyttärensäkin (Marta Etura). Tytär on muuttanut Espanjaan elääkseen siellä perhe-elämää.

Seitsemänkymppiseksi ikääntynyt Maria on kiintynyt elämäänsä Tangerissa. Hän on ollut kotirouvana; hoitanut perhettään ja myynyt lippuja naapuruston teatterin kassalla. Maria on tykästynyt kotikatunsa yhteisölliseen, monikulttuuriseen elämänmenoon, jossa hän tietää keitä naapurit ovat ja tuntee kuuluvansa johonkin.

* *

Ohjaaja-käsikirjoittaja Maryam Touzanin aiemmista elokuvista on meillä nähty Kaftaanin sini (2022). Kuvaajansa Virginie Surdejin kanssa Touzani vie katsojat aistimaan miltä tuntuu kävellä tangerilaisella kauppakadulla.

Marian vuosikymmeniä kotikadullaan viettämälle elämälle häämöttää loppu, koska Clara-tytär tarvitsee riitaisan eron jälkeisessä tilanteessa rahaa, jota aikoo hankkia myymällä kiinteistön Marokossa, joten tytär komentaa äitiään muuttamaan joko hänen luoksensa Madridiin tai muuttamaan marokkolaiseen vanhainkotiin. On enemmän kuin helppo arvata, ettei Maria noin vain suostu kiltisti tottelemaan.

* *

Aineksiltaan moniulotteisen elokuvan taustalla näkyy Tangerin kirjava historia, sillä kaupunki on ollut osa Espanjan protektoraattia. 1930-luvulla monia espanjalaisia pakeni Tangeriin Espanjasta Francisco Francon fasistidiktatuurin valtaa. Maria kuuluu heidän jälkeläisiinsä.

Pääosaa suvereenisti vetävä Carmen Maura, toista sataa elokuvaroolia tehnyt näyttelijä, olisi tähti jo pelkällä työteliäisyydelläänkin, ellei hänestä olisi tullut kansainvälisesti tunnettu Pedro Almodóvarin Naisia hermoromahduksen partaalla -elokuvan (1988) yksinäisten ja petettyjen naisten piiriä johtaneena Pepana.

Carmen Mauran esittämä Maria Angeles joutuu pohtimaan elämänsä tärkeitä asioita kodinmenetyksen uhatessa. Kuva: Virginie Surdej

* *

Calle Málaga – Muistojeni katu -elokuvassa Maura esittää roolin kotinsa ja vanhan elämänsä puolesta ponnistelemaan joutuvana naisena säteillen sellaista omanarvontuntoa, jota ei sekunnissa saa.

Lämpimän, hyväntahtoisen ja vain hitusen sadunomaisen elokuvan pohjalla piilee vakaviakin aiheita sukupolvikonfliktista vanhusten oikeuteen päättää omasta elämästään. Maria tahtoo elää paitsi rakkaiden muistojensa ympäröimänä, myös sitä hyvää elämää, jonka hän on itselleen kotikaupungissa rakentanut.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua