Leena Krohn havainnoi terävästi nykypäivän arvoja ja ilmiöitä – arviossa Näköisyys

Kuvat: Teos

Leena Krohnin uusimmassa teoksessa Näköisyys (Teos, 2026) on vahvasti läsnä nykypäivän arvoja ja ilmiöitä, joita Krohn tarkastelee lempeän filosofisella otteellaan. Kirjailijan laajasta tuotannosta löytyy toistuvia teemoja, jotka ovat läsnä myös tässä teoksessa.

Krohnin tyyliin liikutaan terävän satiirin maailmassa. Ronskin säväyksen vastapainona on leikillisyyttä, joka ilmenee todellisuuden ja olemassaolon moninaisena pohdintana.

”Näköisyys” kiteytyy katsomisen ja katseen kohteena olemisen ympärille, sekä nähdyksi tulemisen tarpeelle.

Romaanin keskushahmo on originelli kuvataiteilija Horkka, joka ei ole menestynyt urallaan. Vaikka arvostusta ei ole herunut, Horkka kokee taiteen omakseen. Kauneuden kaipuutaan hän ei saa taivutettua omiin maalauksiinsa. Teokset elävät omaa elämäänsä, eikä lopputulos aina vastaa suunniteltua. Horkka pohtii itselleen tärkeän piirrostyön kautta töidensä ja samalla oman elämänsä merkitystä:

”Ehkä joku sen kerran näkee, vilkaisee, kääntää lehteä ja unohtaa.”

Horkan virttynyt henkilöhahmo muistuttaa Krohnin romaanin Erehdys (2015) kirjailija E:tä. Molemmat työskentelevät luovalla alalla ja joutuvat kritiikin kohteeksi. Menestystä ei ole kummallekaan suotu liiaksi. Kirjailija E on hieman katkeroitunut, mutta positiivisella tavalla lapsenomainen Horkka ajelehtii tilanteesta toiseen. Hän näkee sydämellään ja tapa millä hän maailmaa ja ihmisiä tarkkailee, on vilpitön.

Puolieteväksi tituleerattu taiteilija osaa katsoa syvemmälle kuin moni muu. Hän näkee hetkellisen elämänkipinän monivammaisen pyörätuolipotilaan katseessa, ja eläinten silmistä paistava sielukkuus puhuttelee taiteilijaa:

”Niiden katseissa oli tietoa, johon ihmisellä ei ollut pääsyä”.

Horkka saa menestyneeltä ja itseriittoiselta kollegaltaan Lysanderilta liudan tilaustöitä, joita kiireinen maestro ei ehdi itse toteuttaa. Horkka ryhtyy maalaamaan muotokuvia kirjavasta joukosta, joihin kuuluvat muun muassa eläinmaskien taakse piiloutuneet therian-sisarukset, 101-vuotias, influensseri ja tuomari.

Mallien kautta piirtyy kuva nykyajan pinnallisista arvoista ja ilmiöistä, joista Horkka on tavalla tai toisella osaton.

Jokainen kohtaaminen asiakkaan kanssa kasvaa omaksi itsenäiseksi kertomukseksi. Sama kaava toistuu useissa Krohnin teoksissa, jotka muodostuvat sisäkertomuksista tai erillisistä tarinoista. Ne ovat hetkellisiä katkelmia elämästä ilman suuria juonenkäänteitä.

* *

Kuten teoksessa Mehiläispaviljonki (Teos, 2006) myös Näköisyydessä nuorisokulttuurin kuvaus varttuneemman silmin on osuvan maukasta.

Yhtä lailla myös ikääntymisen kuvauksessa Krohn loistaa. Ulkonäköä korostavassa nykykulttuurissa ikääntymisen tuomat kehon muutokset ovat lähes tabuja, jotka halutaan piilottaa pois näkyviltä. Sen sijaan 101-vuotias malli haluaa rikkoa rajoja, ja vaatii itsestään alastonkuvan.

Kontrastina iän tuomalle kehon rappeutumiselle on tekoäly ja robotiikka, joka tieteiselokuvien, kuten Gerard Johnstonen ohjaaman M3GANin (2022), tyyliin karkaa käsistä.

Hyönteiset ovat Krohnin olemassaolon lähettiläitä, jotka näyttäytyvät teoksesta toiseen. Näköisyys-romaanissa lammen pinnalla kelluvat punaiset ötökät muodostavat miniatyyrimaailman, jonka kaaosta Horkka koettaa parhaansa mukaan pelastaa. Sen sijaan kukaan ei voi pelastaa sivistyksen kuolemaa. Intellektuellit on korvattu influenssereilla ja mediapersoonilla, eikä yliopistokaan halua enää työllistää latinan kielen lehtoria.

Krohnin selkeä kirjallinen ilmaisu on omaperäistä ja tunnistettavaa. Teksti virtaa kuin kirkas puro, samalla tavoin, kuin aika virtaa eteenpäin tuoden mukanaan jatkuvan muutoksen.

Larissa Raudas

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua