Antiikin historia, etiikka ja latinan jäljet elävät yhä nykypäivän kulttuurissa – arviossa Kari Ketolan Latinaa lukutaitoisille

Kuvat: Contactor / Kari Ketola

Suurten ikäluokkien pojat saivat tai joutuivat opiskelemaan latinaa klassillisissa lyseoissa. Nimittäin 1950- ja 1960-luvuilla tyttöjä noissa oppilaitoksissa ei näkynyt. Historiallisia klassillisia lyseoita oli muun muassa Tampereella, Turussa, Helsingissä, Kuopiossa ja Mikkelissä.

FT Kari Ketola opiskeli Tampereen klassillisessa lyseossa 1950-luvulla, joten vankkaa pohjaa kirjoittaa Kulttuurin historia – Latinaa lukutaitoisille (Cunctator, 2026) löytyy. Eikä tämä teos ole ainoa, vaan aikaisemmin hän on kirjoittanut Tapio Helenin kanssa Caveat Emptor! Latinaa liikemiehille -teoksen (1992), joka yhdistää klassisen antiikin viisauden nykyajan johtamiskäytäntöihin. Ketolalla on taustaa myös venäjän osaajana; Puheita Neuvostoliiton kaupassa -teos (1982) syntyi yhdessä Martti Rouhiaisen kanssa.

Äskettäin Kari Ketola oli vieraana radio Yle Ykkösen Virtasen taloushistoria -ohjelmissa. Niistä ensimmäisessä hän kertoi Latinaa liikemiehille -teoksesta ja toisessa uudesta Latinaa lukutaitoisille –kirjastaan. Ohjelmia voi kuunnella Yle Areenasta.

Tunnetuimmat klassilliset koulut nykyään ovat Tampereen klassillinen lukio, Turun klassillinen lukio ja Helsingin normaalilyseo. Niissä on mahdollista opiskella latinaa. Mutta latinan kirjoittaminen yo-kirjoituksissa on todella hiipunut; viime vuonna vain yksi opiskelija kirjoitti latinan, Kari Ketola kertoo kirjassaan.

Miksi siis kirjoittaa kuolevasta kielestä, joka ei ole ollut käytössä moneen sataan vuoteen ja joka tutkimuksen kielenä ja muutenkin hiipuu? Tähän Ketola vastaa hyvinkin aukottomasti: hän käyttää latinaa välineenä kulttuurin, ajattelun ja länsimaisen sivistyshistorian avaamiseen.

O tempora, o mores – oi aikoja, oi tapoja. Olisipa kirja ollut klassillisten lyseoiden oppilaiden luettavissa, niin latinan tunnit olisivat olleet muutakin kuin sen opettelemista, että Nauta navigat (merimies purjehtii) ja Acricola arat (maanviljelijä kyntää), eli paljolti mekaanista pänttäämistä ja tekstien kääntämistä suomeksi sen vuoksi, että pärjäisi mahdollisimman hyvin yo-kirjoituksissa!

Ketolan teos on huolellisesti laadittu lähdeluetteloineen ja alaviitteineen. Se tekee – lukijasta riippuen – lukemisesta innostavaa tai uuvuttavaa, sillä lähes kaikki latinan lentävät lauseet tai sentenssit on alaviitteissä tai tekstissä suomennettu.

Ken latinaa on opiskellut ilahtuen innostuu saadessaan kerrata ruostunutta sanavarastoaan tai vastaavasti uupuu sanontojen määrän alle. Toki alaviitteet voi jättää huomioimatta, mutta silloin jää paljosta paitsi. Kuriositeettina on suomesta latinaksi käännetty suuren ajattelijan ”elämä on ihmisen parasta aikaa” – Vita est optimus tempus hominis.

* *

Tekee hyvää perehtyä joko kokonaan tai uudestaan Euroopan kulttuurihistoriaan. Harva meistä muistaa, että latinaa käytettiin kirkon ja muun muassa tutkimuksen kielenä aina 1700 -luvulle saakka. Tosin protestanttien puolella latinan käyttö toppasi Martti Lutherin rohkeuteen käääntää latinankielinen Raamattu saksaksi 1500-luvulla (Lutherbibel). Muille kielille sen käänsivät hänen kielille, kuten meidän Mikael Agricolamme suomeksi vuonna 1642.

Vaikka latina puhekielenä katosi noin 1 300 vuotta sitten, se jatkoi elämäänsä (erityisesti roomalaiskatolisen) kirkon kielenä, tieteen ja oppineisuuden kielenä keskiajalla ja yliopistojen ja diplomatian kielenä vielä uuden ajan alussa. Voidaan väittää, että latina säilyi eliitin kielenä noihin päiviin saakka. Roomalainen eliittihän on myös takana suurimmassa osassa lentävistä lauseista ja ajatuksista.

Jukka Kallio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua