Velkaantuneet. Kuva: Yle

1

Olen toivonut pääseväni osallistumaan miestenpiiriin, ja nyt sopiva osui kohdalle. Valmentaja ja mentori Tuomas Tikka järjestää Tampereella kevään aikana Päästä sydämeen -miestenpiirien sarjan, josta tähän mennessä on pidetty kolme.

Mistä piireissä sitten on kyse? Tunnin mittaisissa sessioissa pieni joukko miehiä kertoo kukin vuorollaan omista kokemuksistaan valitusta aiheesta – viimeksi tämän viikon maanantaina aiheena oli rakkaus, seuraavalla kerralla puhutaan häpeästä – muutaman minuutin ajan. Muut kuuntelevat ja kannattelevat, mutta eivät kommentoi tai kysele. Jokainen saa jakaa vuorollaan, jonka jälkeen käydään toinen, lyhyempi kierros, jossa voi vielä kertoa mieleen tulleita asioita.

Siinä se. Kovin monimutkaisesta asiasta ei siis ole kyse. Piiri toimii kuitenkin hienosti, sillä tila on turvallinen ja luottamuksellinen. Piirissä kerrotut asiat pysyvät piirissä, joten toivon mukaan osallistujat uskaltautuvat jakamaan syvällä sisällään olevia asioita. Terveen maskuliinisuuden vahvistamiselle on tilausta ja tällainen miesten kesken kohtaaminen on tervetullutta. Nähdyksi tuleminen on hieno kokemus.

Vähän ovat toki isoja nämä aiheet käytössä olevaan aikaan nähden. Maanantaina neljä minuuttia tuntui kovin lyhyeltä ajalta, kun halusin puhua itseni rakastamisesta, romanttisesta rakkaudesta ja rakkaudesta lapsiin. Oli myös kiinnostavaa kuulla muiden näkökulmia. Itse kun tarkastelee rakkautta pitkän, reilusti yli 20 vuotta kestäneen parisuhteen näkökulmasta, asiat näkee eri tavalla kuin vaikkapa useita lyhyitä suhteita kokenut tai mies, joka ei tällä hetkellä ole parisuhteessa.

Yksityiskohtia kevään piireistä löytyy esimerkiksi Tuomas Tikan Holvista.

2

Kirjoitin vuosi sitten darts-harrastuksen aloittamisesta ja pohdin silloin, että Vanhan Mestarin viikkokisoihin pitäisi joskus osallistua. No, enpä ikinä ehtinyt, ennen kuin Palokärki avasi ovensa Kauppakadulla ja Tridentin matalan kynnyksen viikkokisat siirtyivät sinne. Hyvä, että siirtyivät, koska en kyllä ymmärrä, miten Vanhan Mestarin kahdella taululla saatiin mitään kisoja pelattua järkevässä aikataulussa.

Palokärjen kahdeksalla taululla sen sijaan pelataan kunnon kisat läpi noin neljässä tunnissa, ja kisojen osallistujamääräkin on nostettu neljäänkymmeneen tässä alkuvuodesta. Kisoissa näyttäisi myös olevan joka kerta täyttä, eli jos mielit mukaan, ilmoittautua kannattaa hyvissä ajoin. Kisoissa heitellään 301:stä, eli vähän lyhyempiä matseja, mutta kolmesta erävoitosta. Alkulohkoissa on viisi heittäjää, eli varmasti pääset heittämään neljä matsia. Lohkojen kaksi parasta pääsevät pudotuspeleihin.

Vaikka nämä ovat matalan kynnyksen kisat, heittäjien taitotaso on sellainen, että jos oma lopetuspeli ei ole varmaa, jatkopaikka on tiukassa. Olen käynyt kaksissa kisoissa ja voittanut kahdeksasta matsista kolme; ensimmäisellä kerralla olin lohkoni viimeinen, viimeksi toiseksi viimeinen.

Kuva: Mikko Saari

Koska kovin yksityiskohtaisia ohjeita ei ole turnaustiedoissa annettu, kerrataanpa ne tässä. Alkulohkossa olet tietyllä taululla ja Kisailu.net kertoo, kuka pelaa ketä vastaan ja kuka toimii kirjurina. Aloittaja ratkaistaan yhdellä tikalla: lähemmäs taulun keskipistettä osunut aloittaa. Legit pelataan 36 tikalla, eli jos kumpikaan ei ole 12 kierroksen aikana voittanut legiä, voittaja ratkaistaan tiebreakerille. Tiebreak tehdään niin, että kumpikin heittää kolme tikkaa tauluun, vuorotellen yksi kerrallaan, ja isomman summan saanut voittaa legin. 2–2-tilanteessa ratkaisulegi pelataan loppuun asti ilman tiebreakia. Lohkojen kaksi parasta menee jatkoon ja lohkon viimeiseksi jäänyt joutuu finaalicupin ensimmäisellä kierroksella kirjuriksi, eli älä livistä paikalta alkulohkojen jälkeen jos jäit viimeiseksi.

Kirjaaminen hoituu tabletilla suoraan Kisailu.netiin ja järjestelmä on varsin helppokäyttöinen. Ei siis tarvitse murehtia sitä. Päässälaskutaitoa kirjaaminen kysyy, mutta jos lasket hitaasti, etenkin kokeneemmat heittäjät sanovat kyllä nopeasti, paljonko heittivät. Yleisesti ottaen kokemattomia neuvotaan ja ainakin oman kokemukseni perusteella tunnelma on ollut leppoisa. Kirjurin hommissa kuumottaa vähän taulun vieressä notkuminen, mutta matalan kynnyksen kisoissakin osaamista on sen verran, että tikat osuvat tauluun eivätkä kirjuriin…

Kannattaa siis tulla kokeilemaan, vaikka oma osaaminen ei niin timanttista olisikaan, kyllä kisaamisessa on oma viehätyksensä. Viikkokisat pelataan Palokärjessä (Kauppakatu 16, Tampere). Ilmoittautumiset tehdään Kisailu.net:n kautta.

3

YLEn uusi Velkaantuneet-sarja kertoo neljästä nuoresta, jotka ovat joutuneet taloudellisiin hankaluuksiin ja kamppailevat epävarmuuden ja rahapulan keskellä. Mukana on hyvinkin erilaisia tapauksia. Yksi on yrittäjä, joka periaatteessa tienaisi ihan hyvin, mutta talon ostamisesta ja veroasioista on kertynyt ulosottoon sen verran isot velat, että talon menetys uhkaa. Toisaalla on nuori nainen, joka on mielenterveysongelmiensa vuoksi päätynyt ostamaan kotiin toimitettua ruokaa osamaksulla, kun kotoa poistuminen ahdistaa liiaksi.

Sarja on mielenkiintoinen, koska hyvin pian selviää, että ongelmat ovat monimutkaisia. Osa niistä epäilemättä ratkeaisi sillä, että nämä ihmiset saisivat vain rahaa, jolla kuitata velat, mutta osalla on kyllä sellaisia ongelmia, ettei pelkkä rahan saaminen auttaisi, vaan tilanne olisi epäilemättä velkojen kuittaamisen jälkeen taas pian hankala, jos isompia muutoksia ei tapahdu.

Mutta onneksi sarjassa nähdään myös näitä muutoksia ja pyrkimystä parempaan, jos kohta myös asioiden kummallista tapahtumista ihan itsestään vailla mitään henkilökohtaista vastuuta. Ohjelma kyllä herättää ajatuksia, ja niistä ajatuksista ei liene mitenkään vaikeaa tulkita ajattelijan poliittista katsantokantaa.

Sarjan on ohjannut ja käsikirjoittanut Johannes Ahonen ja tuottanut erilaista huono-osaisuutta kuvaavista dokumenteistaan tuttu Sami Kieksi.

Velkaantuneet on nähtävissä YLE Areenassa.

4

Kansalaisaloitteita kannattaa käydä silloin tällöin vilkuilemassa ja allekirjoittamaa puhuttelevimmat. Minua on puhutellut Digitaalinen itsenäisyys -aloite, johon liittyvistä aiheista olen tälläkin palstalla möyhännyt aina toisinaan. Aloitteessa on kyse tästä:

”Kriittisten digitaalisten palveluiden rakentaminen suomalaisten ja eurooppalaisten toimijoiden varaan on välttämätön askel itsemääräämisoikeuden, turvallisuuden ja demokratian vahvistamiseksi. Suomen tulee varmistaa, että kansalaisten perusoikeudet, demokratia ja kansallinen turvallisuus eivät ole riippuvaisia toimijoista, jotka ovat EU/ETA-alueen ulkopuolisten hallitusten määräysvallassa.”

Viime aikoinahan on uutisoitu siitä, että Kela suunnittelee siirtävänsä avustusten käsittelyä Yhdysvaltoihin, Verohallinto siirtää verotietoja Microsoftille ja oikeusministeriö vaalidatan Amazonin pilveen. Pidän näitä kaikkia aivan pölvästeinä ideoina; etenkään vaalidatalla ei olisi mitään asiaa sijaita Yhdysvaltojen kaltaisessa maassa.

Varsin kuvaavaa on sekin, että Digitaalinen itsenäisyys -kampanjalla oli tili Threadsissa. Paino sanalla ”oli”, koska Meta otti ja sulki tilin vedoten yhteisönormien rikkomiseen. Onneksi on muitakin palveluita, mutta tällaista mielivaltaa se on. Yksityishenkilöt asia erikseen, mutta en ymmärrä, miten tänä päivänä kukaan voi pyörittää bisnestä tai muuta organisaatioviestintää pelkästään Instagramin ja Facebookin varassa. Vaihtoehtojakin olisi otettavaksi siihen rinnalle. Mutta ehkä elämä shadowbannien, sensuurin ja tilin totaalisen sulkemisen pelon alla sopii nykyajan tuomiopäivän tunnelmiin.

Olisikin mainiota nähdä, että poliitikot ja viranomaistahot hylkäisivät jo X:n lapsipornolikasangon ja siirtyisivät käyttämään hajautettua eurooppalaista ei-kaupallista vaihtoehtoa, sellainenkin kun kerran on jo olemassa. Poliitikkojen ja viranomaisten perässä tulisivat kyllä sitten toimittajat, ja kun toimittajat menevät jonnekin, niin siitähän sitten kirjoitellaan ennen pitkää kolumneissa ja toimittajan omasta elämästä ponnistavissa jutuissa. Henna Virkkunenhan onkin jo Mastodonissa, mikä nyt onkin vähintä mitä Tech Sovereignty -alan Executive Vice-Presidentiltä sopii odottaa.

Digitaalinen itsenäisyys -aloitteen nettisivut.

5

Trendikäs kotileipuri seuraa aikaansa. Somessa kuulemma kohisee japanilainen juustokakku, joka ei toki ole juustoa nähnytkään. Japanista tämä someilmiö sentään lienee noussut. Puolisoni törmäsi reseptiin Hesarissa ja jakoi sen minulle. Idea kuulosti sen verran hyvältä, että pitihän tätä testata. Niin ovat testanneet muutkin: Kaukajärvellä taidetaan kulkea trendien perässä, sillä reseptiin tarvittavat Bastogne- tai Biscoff-keksit olivat paikallisesta S-Marketista jo loppu.

Kuva: Mikko Saari

Resepti on todella yksinkertainen. Otetaan kilo 10 % rasvaista jugurttia (eli Partaäijää), kenties tilkka sitruunamehua, notkeutetaan ja kaadetaan noin 1½ litran vetoiseen vuokaan. Bastognet, Biscoffit tai vastaavat karamellisoidut keksit upotetaan jugurtin sekaan. Hesarin Emilia Kolari halusi vielä sitruunaisempaa ja lisäsi vielä 200 grammaa sitruunakreemiä. Koska sitruuna on hyvää, lähdin kokeilemaan tällä.

Ainakin valmistaminen oli helppoa. Löysin sattumalta kaapista tismalleen sopivan kokoisen vuoankin. Oma ”leipomukseni” on parhaillaan jääkaapissa tekeytymässä, myöhemmin selviää millaista tuli.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua