Luukas Oja ottaa kantaa mutta tahtoo myös bailata – arviossa Tytöt pitää hauskaa

Kuvat: Playground

Täytyy ihailla kuinka taiten Luukas Oja pitää kiinni tavaramerkiksi muodostuneesta päällekäyvästä turpaanvedostaan ilman että laulujen melodiset koukut, kantaaottavat tekstit ja soiton menevyys katoaisivat äkäisen kaahauksen pölypilviin. Neljänneltä albumilta Tytöt pitää hauskaa (Playground, 2026) löytyy yhtyeen tuotannon raskaimpia hetkiä, mutta myös joutilaammin hengittäviä maisemia. Kypsyminen ei aina tarkoita, että täytyisi rauhoittua tai jättää jotain taakse.

Jessica Kräkinin ja Iita Ylösen johtama yhtye on kasvanut kuusikoksi edelliselläkin levyllä koskettimissa, tuotannossa ja biisien teossa mukana olleen Mathias Hermanssonin liityttyä mukaan. Vaikka yhtyeen hartiat levenevät, iskusävelmät ovat silti tutun kipakoita.

* *

Vauhdikkaasti kohkaava Miten meillä menee rauhoittaa haikeasti kaartavan laulumelodian äärelle, vaikka soitto pyörteilee miltei äkkiväärän uhkaavasti. O-ou muistelee Joensuun vuosia kotibileineen, kerubeineen ja sekoiluineen tumman surisevasti – aikaa jolloin äitikin pelkäsi, että ”musta tulee alkoholisti, tai jonkun paskan rokkibändin solisti”. Illanpilaajat jatkaa hiukan samaan tapaan uhkailevan synkkää lunastusta, mutta hiukan tarttuvimmilla pyörteillä. Raskas kitararupi kaivaa kunnioitettavan syvältä.

Prinsessa ja koira -kappaleen suoraviivaisen iskevä melodiapyörre nappaa komeasti hartioilleen. Kaikuisan laulun johtotähti surffaa kipakasti kaahaavan soiton päällä tyylikkään munakkaasti. Hengitykselle annostellaan juuri sen verran tilaa, että kurveissa ehtii hallitusti kaartaa. Ska-nytkytyksellä puksuttava, parisuhdeväkivaltaa vastaan laulava ja sen yleisyydestä muistuttava Älä tapa yhdistelee PMMP:n kaltaisia maisemallisia kaaria bändin kipakkaan takapotkuun.

Tumman haikeasti sykkivä Veljelle riisuu entisestään bändisoiton jykevyyttä heleämmän laulukaaren tieltä ja maalaa pienen kaunista melankoliaa ottamalla syliin. Sen luukasojamainen menevä potku toimii hyvin ilman varsinaista päällekäyvyyttä ja turpiinvetoakin. Kräkinin ja Ylösen laulujen ulottuvuus ja taipuisuus pääsee paremmin oikeuksiinsa.

* *

Naurukuoro palauttaa äkäisen tylyyden pakettiin säröriffein ja onnistuu nappaamaan kuulijan niskan tiukasti juoksevaan koukkuunsa. Tytöt pitämässä hauskaa mainitaan tässäkin. Turpa kii heiluttaa nyrkkiä vieläkin väkevämmin in-your-face. ”Ole hiljaa” huudetaan ohjeeksi harvinaisen suoraviivaisesti eikä soittopyörre juuri armoa anna.

Pientä viekoittelevampaa pyörrettä maalataan melodisesti kaartavassa On vain aikaa -kappaleessa. ”Mul ois vitonen massii, lähdetkö treffeille Raxii?” -rivi kertoo millaisessa elämänvaiheessa mennään. Rahaa ei ole mutta aikaa riittää, ”hiekkaa valumaan ainoastaan voin antaa”. Tiukan kymmenen raidan kokonaisuuden paketoiva nimibiisi Tytöt pitää hauskaa nousee seesteisemmän päädyn kappaleista esille mukavan haikeine maisemineen, kauniin valoisine kaarineen ja tehokkaine toistoineen: ”Vaikkei olis mitään puhuttavaa, tytöt pitää hauskaa”.

Ilkka Valpasvuo

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua