Stenari täyttää 60 vuotta – Kantrimuusikko on edelleen tien päällä ja meinaa jatkaakin kiertolaiselämää

Marko ”Stenari” Stenström. Kuva: Mikko Vattulainen 

Päivi Vasara, teksti
Mikko Vattulainen, kuvat 

Marko ”Stenari” Stenström kuuli kantrimusiikkia ensimmäisen kerran vuonna 1982, kun hän oli perheensä kanssa 16-vuotiaana kuukauden reissussa Yhdysvaltain länsirannikolla. Automatkoilla ylös ja alas rannikkoa autoradio tuuttasi kantria. 

Reissutuliaisena olivat bootsit ja kaksi c-kasettia Johnny Cashin musiikkia. Bootsit on kulutettu ja monet uudet ostettu ja myös käytetty loppuun. C-kasetit ovat niin hauraita, että niitä ei passaa enää kuunnella, joten ne kuuluvat aarteisiin. 

– Siitä se lähti. Pidän kyllä kaikesta musiikista ja olen opiskellut musiikkia Kaliforniassa. Sitä, että lempimusiikkini on juuri kantri, ei kehdannut aina sanoa ääneen. 

Varatut pöydät 

Kulttuuritoimitus tapasi synttärisankarin Kalevan Huurteen keikkailtana tammikuussa. Tupa oli niin täynnä varauksia, että vain lavan viereinen pöytä oli vapaana jutteluhetkeen. 

Kantripiireissä Marko tunnetaan Stenarina, ja tätä nimeä hänestä myös tässä jutussa käytetään. Stenari tunnetaan juuri bootseista ja hatuista. 

Huurteen keikalla mukana matkassa on kolme kitaraa. Kaksi tavallista, jos sattuu kieli katkeamaan, sekä baritonikitara, joka on vireeltään basson ja kitaran välistä. Tätä hän käyttää, jos sattuu huvittamaan, ei aina ollenkaan. 

Kotona on toistakymmentä akustista kitaraa musahuoneessa. 

Stenarille kertyy vuodessa 120–130 keikkaa eli hän on hyvin aktiivinen. Auton mittariin tulee vuodessa 55 000 kilometriä. Ajaminen ei häntä rasita, mutta hotellielämä ei maistu. Kuva: Mikko Vattulainen

Keikoilla eläisi, mutta 

Stenari kertoo, että tienaisi hyvinkin keikkailemalla elantonsa. Vuodessa keikkoja on 120–130.  

Hän haluaa aina keikoilta kotiin, koska inhoaa hotellielämää. Sahalahden ranchille hän ajaa vaikka yötä myöten. Uuden auton mittariin kertyi vuodessa 55 000 kilometriä. Hänen siis täytyy todella pitää autolla ajamisesta. 

– Jos tekee levyn, niin sitten pitää olla päivätöissä, sillä levyttäminen on kallista. Taloudellisesti siinä ei ole järkeä. Yhden perheen lomamatkan voi unohtaa, kun tekee levyn. Ainut syy levyttämiseen on se, että haluan jättää itsestäni jonkinlaisen jäljen. 

Tammikuussa ilmestyi single I Don’t Know Who You Are, joka on Stenarin oma sanoitus ja sävellys. Lauluja tulee kun tulee, välillä pitää antaa lepoaikaa aivoille. 

Syntymäpäivänsä Stenari on rauhoittanut keikoilta. Silloin ollaan kotona Sahalahdella ja juodaan kakkukahveja. Kuva: Mikko Vattulainen

Tuli potkut 

Syntymäpäivänä 31.1.2026 tulee tasan kymmenen vuotta siitä, kun Stenari lähti Tampere-talon ohjelmapäällikön hommista. Sitä hommaa hän ehti paiskia 20 vuotta.  

Melkein 60-vuotislahjaksi hän sai potkut Tampereen kaupungin tapahtumatoimistosta. 

– Paikan nimi on monimutkaisempi. Ehkä minut irtisanottiin siksi, etten oppinut koskaan sitä virallista nimeä käyttämään. 

Koska Stenari oli ajatellut työskentelevänsä kaupungilla pidempään, hän ei tällä hetkellä niin kovin korkealle arvosta Tampereen kaupunkia, eikä etenkään virkamiehiä. Taustaltaan Stenari on Tampereen poikia. 

Uusi päivätyö löytyi Tredusta. Siellä hän on kampuskoordinaattori. Tredulla on 13 kampusta ja kuusi kampuskoordinaattoria. Tehtävänä on välittää tietoa opiskelijoiden ja opettajien välillä, tehdä opiskeluhuoltoon liittyviä töitä ja edistää kampuselämää.

– Me koordinaattorit pyrimme siihen, että kampus olisi inhimillisempi. 

Huurteen keikalla oli mukana kaksi tavallista ja yksi baritonikitara. Baritoni on sellainen varavaruste, jota ei aina tule käytettyä. Kuva: Mikko Vattulainen

Aina kahta työtä 

Stenarin haave on ollut, että joskus voisi laittaa veroilmoitukseen ammatiksi muusikko. 

– Olen aina tehnyt kahta työtä. Elinkeinona soittaminen on se isompi. 

Tampere-talon aikoina hän järjesti tapahtumia ja festivaaleja. Festariura kesti 32 vuotta ja hommana olivat teknisen päällikön, lavamanagerin ja tuotantopäällikön työt. Erittäin pitkän uran Stenari teki miksaajana. 

Stenarista voi sanoa, että hän on ahkera keikkailija. Haastatteluviikolla niitä oli kolme, ja sitä edellisellä neljä.

– Syntymäpäiväni olen kotona. Elämänkumppanini leipoo kakkuja ja juodaan kakkukahvit. 

Sitkeyttäkin tarvitaan kantrimuusikon uralla, sillä siihen Suomi ei ole ehkä kaikkein otollisin maa. 

– Mikko Alatalo tapasi sanoa, että suomalaiset ovat kantri-ihmisiä, mutta he eivät vaan tiedä sitä. 

Kantrimusiikki on kyllä nousussa, minkä huomaa yleisömääristä. Stenari keikkailee sekä yksin että bändinsä The Snake Oil Company kanssa.

Kulttuuritoimitus jututti Stenaria Kalevan Huurteessa Tampereella ennen keikkaa tammikuussa. Kuva: Mikko Vattulainen

Mä maalaispoika oon 

Tätä nykyä Stenari elelee Sahalahdella satavuotiassa talossa. Ei kovin syrjässä, vaan keskustan liepeillä. Lähellä on sekä kauppa että baari ja apteekki, mutta kun menee tiluksilta tien yli, niin siinä avautuvat isot pellot. Sahalahdelle hän muutti seitsemän vuotta sitten, ja nyt kerrostaloelämä tuntuu kauhistukselta. 

Hän tykkää rakennella ranchillaan, halkoa saunapuita, pitää kasvimaata, kanojakin oli, mutta ne kuolivat. Lampaita olisi kiva pitää. Ruuanlaitto on rakas harrastus. 

– Viime kesänä istutin tankoparsaa. On jotenkin todella hienoa, että menee kolme vuotta ennen kuin saa parsaa kattilaan.

– Minkä vaan tekeminen on mahtavaa. Myös tekemättömyys. Kesällä olen pihalla koko päivän. Välillä se on sitä, että juon keinussa kahvia koko päivän. Silmälaseja ja kitaroita pitää aina olla kotona saatavilla, jos soitatuttaa.

Sahalahti on nykyisin osa Kangasalaa. Sahalahden asukasluku on noin 2 000. Siihen nähden on ihan loistava saavutus, että Stenarin kirkossa pidettävään joulukonserttiin tulee joka vuosi kolmesataa ihmistä.

– Olen jutellut kaverien kanssa siitä, miten voisi elvyttää kylän yhteisöllisyyttä, kun kaikki vaan menevät töistä koteihinsa ja ovat sitten siellä. Pohdinnassa on roskienkeräystalkoot. Keräännytään teiden risteykseen ja aletaan käydä ojien pohjia läpi.

Stenari tienaisi elantonsa keikkailemalla, mutta päivätyö pitää olla, koska hän haluaa tehdä levyjä. Taloudellisesti levyttämisessä ei ole järkeä, mutta hän haluaa jättää jälkensä maailmaan. Kuva: Mikko Vattulainen

Lukeminen kannattaa aina 

Juttelemme siitä, kuinka ihmisten keskittymiskyky on mennyt huonolle tolalle. Jos Stenari kertoo biisin tarinan kahdessa minuutissa ja soittaa koko biisin, niin kukaan ei jaksa, koska pitäisi olla sekä biisi että tarina puristettuna kahteen minuuttiin. 

Parannusta keskittymiskykyyn saisi hyvin yksinkertaisella tavalla, lukemalla kirjoja. Kirjastokortti muuten sattuu edelleen olemaan ilmainen. 

– Olen löytänyt automatkojen piristeeksi äänikirjat. Kuuntelen sekä tietokirjoja että kaunokirjallisuutta. Jos osuu eteen elämäkerta, niin se on useimmiten musiikin alalta. Seela Sellan elämäkerta teki vaikutuksen. 

Viime vuoden paras kirja kertoi amerikkalaisen yliopiston opettajasta 1900-luvun alussa. Kirjassa ei tapahdu juuri mitään ja mies on tylsä, mutta kerrontatapa on hellyttävä. 

Stenarin kirjastokortille kävi vähän hassusti. Kerran hän lähti keikalle ja kaikki plektrat jäivät kotiin. Niinpä hän leikkasi kirjastokortin kolmeen osaan. Fiksuna miehenä hän säästi itselleen sen osan, jossa on viivakoodi. 

– Kulttuuriviha ja leikkaukset hirvittävät. Kulttuuri on arvo. Se on kaikkea sitä, mitä ei ole vielä olemassa. Ilman kulttuuria olemme vain pinnallisia ja suorittavia ihmisiä. 

Tekoäly ei pilaa livetilanteita 

Tekoäly vielä sanelee tulevaisuutemme, jos emme varo, Stenari sanoo.

– On kuitenkin kornia haukkua tekoälyä, kun musiikin tekijät käyttävät runsain mitoin tietokonevempaimia. Eroaako se paljon tekoälystä, jos levyjä tehdään niin, että minä laulan, toinen soittaa basson ja kolmas rummut jossain etänä. Kotibileet voidaan pitää salsateemalla ja komentaa tekoäly tekemään biisit. Kauppias voi lokakuussa kysäistä tekoälyltä, että teepäs vähän joulumusiikkia. Entäs jos tekoälybiisistä tulee iso hitti? Sitten 20 vuoden päästä nostalgikot huokaavat: voi kun tämä oli ihana biisi. Joku voi heittää tekoälylle, että tee biisi niin kuin Stenari, ja siinä se on.

Yhteen asiaan tekoäly ei heti pääse käsiksi. Se on livetilanteen aito kokemus. 

Stenari pitää esiintymistilanteista. Hän tarinoi ja jutustelee laulujen välissä. 

– Olen soitellut aina. Keikoilla olen onnellisen elämän salaisuuden äärellä. 

Mikä se sitten on? No, sitä ei voi kertoa, muutenhan se ei olisi salaisuus. Esiintyminen on täydellisen äänen ja soundin metsästystä. Kontakti yleisöön on mukana. 

Haastattelupöytään tulee moni moikkaamaan. Voi sanoa, että Stenarilla on faneja, jotka tulevat keikalle aina kun hän siihen maankolkkaan osuu.

Aika veikeältä kuulostaa suunnitelma, että Stenari kaverinsa kanssa ottaisi selvää, missä on hylättyjä seuraintaloja, joissa on vain kahdet häät vuodessa. Sinne sitten omalla riskillä keikalle, ja vanhaan iltamahenkeen kahvit ja pullat kanttiinista.

Stenari peräänkuuluttaa positiivisuutta. Ettei vähäteltäisi itseä, vaan oltaisiin ylpeästi ainutlaatuisia. Kuva: Mikko Vattulainen

Kaunis Amerikka 

Koska kantrimusiikin juuret ovat Amerikassa kysyn, mitäs valtameren taakse kuuluu. 

– Yhdysvalloilla on yksi hienoimmista perustuslaeista. Sen idea on hieno. On sanonta, muistaakseni Ronald Reaganin, että voit mennä Saksaan tai Japaniin, mutta sinusta ei tule saksalaista tai japanilaista. Jos menet Amerikkaan, sinusta tulee samantien amerikkalainen. Maan idea on kaikille yhdessä parempi elämä. Se on tietysti utopia.

– Pelkään kauniin Amerikan puolesta. Siihen kuuluu ystävällisyys ja toisten huomioiminen, ja ne valkoiset lauta-aidat sekä pirtelö.

Stenarin mielestä samanlaista jakautumisen aikaa oli 1960- ja 1970-luvuilla. Silloin oli sikäli toisin, että media ei ollut niin voimissaan eikä sosiaalista mediaa ollut olemassakaan. Kuilu konservatiivien ja radikaalien välillä oli iso silloinkin.

– Luotan silti perusamerikkalaisiin. 

Suomalaisille Stenari antaisi neuvon, että itsensä vähättelyn, älä-mulle-kahvia-keitä, sijaan pitäisi oppia puhumaan itsestään hyvää.

– Olen lähipiirini vuoksi miettinyt nuorten mielenterveyttä. Positiivisuus olisi tarpeen. Pitäisi ajatella, että minä olen ainutlaatuinen, kaunis ja minulla on hyviä ideoita, sillä jokainen meistä on ainutlaatuinen ja kaunis. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua