Kuva: Tammi / Aapo Huhta
KIRJAT | Johanna Forss kuvaa esikoisromaanissaan ystävyyttä ja sitä, mitä tapahtuu, kun ystävien yhteiskunnallinen asema kääntyy päälaelleen.
”Vaikka Marianne on menestynyt, lapsuudessa koettu kateus jäytää.”
ARVOSTELU
Johanna Forss: Pidot
- Tammi, 2026.
- 197 sivua.
Maria on hyvin toimeentulevan perheen lapsi, Marianne elää niukkuudessa ja yksinhuoltajaäitinsä mielenterveysongelmien keskellä. Näennäisestä hyvinvoinnista huolimatta Maria tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Siksi hänen on helppo ystävystyä muista ikäisistään poikkeavan Mariannen kanssa.
Ystävyys ei lopulta olekaan pyyteetöntä. Kuvaavaa on Marian toteamus, kun hän miettii asemaansa sekä omassa perheessä että suhteessa Marianneen. Hän oppi miellyttämään toisia:
”Oli vaikea sanoa missä omat mielipiteeni alkoivat ja muiden loppuivat.”
Johanna Forssin kirja Pidot (Tammi, 2026) on yhdenillanromaani. Some-vaikuttajana rikastunut Marianne kutsuu Marian juhliinsa, vaikka kaksikon yhteys on aikoja sitten katkennut. Aikoinaan taiteita opiskelemaan lähtenyt Maria on nyt pienipalkkainen museotyöntekijä, urallaan pettynyt perheenäiti. Marianne taas on äkkirikastunut ja naimisissa menestyvän juristin kanssa.
Kirjan takaumat paljastavat, mitä Marianne juhlissa haluaa Marialle osoittaa. Lopulta kysymys on kateudesta, kostosta ja vallasta. Vaikka Marianne on menestynyt, lapsuudessa koettu kateus jäytää. Hän haluaa osoittaa valtaansa, jonka hän manipuloivana jo lapsena tavallaan saavutti.
Keskeisenä tässä pelissä ovat valokuvat, jotka olivat Marialle tärkeitä ja joiden avulla hänelle avautui mahdollisuus päästä opiskelemaan taiteita.
* *
Yllättävän monessa uutuuskirjassa on viime aikoina käsitelty yhteiskuntaluokkaa joko suoraan tai viittauksenomaisesti. On kirjoja, joissa luokka-analyysin kautta tutkitaan yhteiskunnan rakenteita. Toisaalta on myös niitä, joissa yhteiskuntaluokkaan kuulumisella on selvä merkitys, mutta asetelma ei ole niin näkyvä. Tästä jälkimmäisestä on mielestäni kysymys Forssin romaanissa. Hyvä- ja huono-osaisuus ovat nyt toisinpäin.
Some-maailma on tuonut luokka-asetelmaan myös uuden näkökulman. Ihannoidaan nopeaa rikastumista, eikä perinteinen mediakaan ole vallan syytön tähän hypetykseen, jossa tähdiksi – jopa poliittisiksi vaikuttajiksi – nostetaan niitä, jotka lyhytvideoilla avaavat omaa elämäänsä ja saavat mielipiteensä kuuluviin.
Forss onnistuu yhden illan juhlien kuvauksessa parodioimaan myös some-postauksia jakelevia ja tykkääviä lifestylebloggareita, selfhelp-kirjailijoita, inspiraatiopuhujia ja meikki-influensseri-poliitikkoja. Tämä joukko hyörii ja pyörii sen mukaan, minne milloinkin virran pyörre vie.
* *
Forssin kuvaus Mariannen pidoista on kaoottinen. Maria harhailee, tarrautuu vanhoihin tuttuihin ja tuntee, ettei kuulu joukkoon. Takaumissa Forssin tapa kertoa on seesteisempi: Maria on muistelija. Olisin tosin kaivannut hieman syvempää kerrontaa Marian ja hänen vanhempiensa suhteista ja ennen kaikkea suhteesta isään. Miksi välirikko isän kanssa oli niin totaalinen?
Kirja on oivaltavasti nimeltään Pidot, josta tulee mieleen vaikkapa antiikin bakkanaalit. Sekavat juhlat saavat myös sekavan päätöksen, mutta Maria ehkä oppii pitojen aikana jotakin olennaista:
”Voin kävellä ulos täältä, emmekä minä ja Marianne ole enää mitään.”
Marjatta Honkasalo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elly Griffithsin uusi dekkarisarja tuo pakettiin tieteiselementin – arviossa Kuolema ei katso aikaa
KIRJAT | Elly Griffiths haastaa itseään aikakonepoliisien tekniikan parissa, mutta kerronta ja hahmot ovat taattua laatua.
Lupaava ensiromaani – arviossa Evelin Kaskin Hurmos
KIRJAT | Evelin Kask kirjoitti hauskan, mustan ja lakonisen huumorin sävyttämän kollaasin vallasta, yhteiskunnasta ja selviytymisestä.
Ester, teurastaja tihkuu sian ja ihmisen lihaa – arviossa Mariia Niskavaaran esikoisromaani
KIRJAT | Mariia Niskavaaran omaäänisessä teoksessa ihminen on eläin muiden joukossa. Kirja hengittää lihaa, lihaisuutta ja ruumiillisuutta.
Viestejä antiikin Rooman ytimestä – arviossa Vuodet valtiomiehenä ja Alaviitteitä Ciceron kirjeisiin
KIRJAT | Ciceron kirjeet ovat kuin onnettomuuteen osallisen todistajanlausunnot: värittyneitä mutta tapahtumien kokonaiskuvan rakentamisessa tärkeitä.