Kuvat: Ville Hautakangas / Alba Records
LEVYT | Petri Niemisen musiikissa jokaisella sävelellä ja fraasilla on tarkasti määritetty paikkansa, mutta kuulija ei voi niitä ennustaa eikä aavistaa.
”Chamber Musicia kuunnellessa tuntuu kuin kävelisi satumaisessa metsässä tai eksoottisessa puutarhassa.”
Petri Niemisen kamarimusiikista koostuvaa Chamber Music -levyä (Alba, 2025) kuunnellessa tuntuu kuin kävelisi satumaisessa metsässä tai eksoottisessa puutarhassa. Niemisen sävelkieli on runsasta, värikästä, yllätyksellistä ja välillä villiäkin, mutta samaan aikaan niin rakenteiden kuin yksityiskohtien osalta viimeisteltyä ja harkittua. Jokaisella sävelellä ja fraasilla on tarkasti määritetty paikkansa, mutta kuulija ei voi niitä ennustaa eikä aavistaa, mikä lisää musiikin tenhovoimaa.
Levyn avaa Charles Bukowskin teksteihin pohjautuva Bukowski Without Words. Neljän kappaleen kokonaisuus ilmentää hyvin Niemisen sävellystyölle keskeistä monimusiikillisuutta, jossa kirpeänkaunis melodisuus, jatsilliset sävyt, punkrockin rämäkkyys sekä tonaalisen ja atonaalisen rajoilla liikkuminen kohtaavat. Bukowski-paketin tulkinta on tyylikäs ja vahva.
Jarmo Hyväkkö, Reinis Birznieks ja Ville Hautakangas tulkitsevat Trion klarinetille, sellolle ja pianolle taiturillisesti ja latautuneesti. Soitinten välinen vuorovaikutus toimii oivallisesti paikoin hengästyttävässäkin teoksessa, jossa sävelkulut kietoutuvat toistensa lomiin kuin köynnöskasvit tai mutkikas arvoitus. Monitunnelmaisessa teoksessa tekstuuri on välillä anarkistista ja ankaraa, välillä huimaavan kaunista ja melodista, villien puuskien värittämää.
Niemisen sävelkieli pakenee määritelmiä. Hänen tapansa käyttää soitinten ilmaisuasteikkoja laaja-alaisesti ja yhdistellä sointeja odottamattomasti kuuluu kautta koko levyn. Päivi Pöyhösen ja Teija Parviaisen tulkitsemassa perinteisehköä modernismia edustavassa Duossa huomio kiinnittyy hetkiin, joissa huilun pehmeä sileys ja harmonikan karheat sävyt kohtaavat kiinnostavasti.
Levyn laaja soittajajoukko koostuu huippuluokan taiteilijoista ja niinpä kaikki esitykset ovat vaikuttavia ja timanttisiksi viimeisteltyjä.
Levyn päätteeksi satumaisista metsistä päädytään viidakkoon kaksiosaisen Kumbukumbu Msitun ja sen aikoinaan kantaesittäneiden hienojen soittajien (Jarmo Hyväkkö, klarinetti; Jyri Kurri, vibrafoni; Jarkko Uimonen, kontrabasso; Harri Lehtinen, rummut) matkassa. Lumovoimainen teos on mitä mukaansatempaavinta kuunneltavaa – salaperäistä, kaunista ja herkkää, tuikeaa ja väliin rennon jatsillista, kokonaisuudeksi tyylikkäästi rakennettua.
Kikka Holmberg
Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto on tukenut kirjoittajan työtä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Vuono saa sävykkään kauniista popista vaivattoman kuuloista – arviossa Golden Ball
LEVYT | Vuonon värikäs pop on kakkosalbumilla debyyttiä hiotumpaa ja progesiirtymät hienovaraisempia.
Ultima Thulen melodinen comeback-albumi vie kaukaisuuteen
LEVYT | Ensimmäisessä Provinssirockissa vuonna 1979 esiintynyt seinäjokilaisyhtye on tehnyt comebackin.
Flok-yhtye työsti uutta joulumusiikkia kaupunkilaisten aikuisten makuun
LEVYT | Monen on varmasti helppo ottaa glögilasi käteen, kietoutua vilttiin ja samaistua näiden laulujen viesteihin. Exille ja nyxillekin annetaan anteeksi.
Usvaa putkeen – Rock Siltanen Groupin Systeemi tarjoaa reteetä retro-hevirokkia
LEVYT | Onko Rock ’n’ Rollin voima ikuinen, kuten Rock Siltanen ryhmineen esikoislevyllään väitti? Onko tuo ikuisuus kestänyt juuri julkaistulle yhtyeen kolmannelle albumille?