Kuva elokuvasta Momotaro, Sacred Sailors.
ELOKUVA | Sotapropaganda ulottui Japanissa myös elokuviin, mutta sodalla oli myös vastustajansa, jotka ilmaisivat kritiikkiä muun muassa maalauksissaan.
Eija Niskanen, teksti
Tänä vuonna 38. kerran järjestetyn Tokion kansainvälisen elokuvafestivaalin (Tokyo International Film Festival TIFF) anime-aiheiset esitykset ja puhetilaisuudet sisälsivät mielenkiintoisen paneelikeskustelun sodanaikaisesta animaatiosta. Syksyllä Japanin kansallinen modernin taiteen museo (The National Museum of Modern Art Kyoto, MoMAK) puolestaan esitteli omista kokoelmistaan saman aihepiirin materiaalia.
MoMAK-museo kaivoi kokoelmiaan sodan päättymisen 80-vuotispäivän tiimoilta ja järjesti näyttelyn Opening Documents, Weaving Memories. Näyttely esitteli sodanaikaista taidetta, mikä Japanin tapauksessa tarkoittaa ei vain Pearl Harborista alkanutta Tyynenmeren sotaa Yhdysvaltoja vastaan (1941–1945), vaan myös 15-vuotista sotaa, joka alkoi vuonna 1931 ensimmäisillä aseellisilla selkkauksilla Kiinassa ja jatkui puolen Aasian valloitukseen. Kuten kaikissa sotaa käyvissä maissa, sotapropagandaa tehtiin monella tavalla, jotta kansa jaksaisi taistella ja pitää kotirintamaa pystyssä. Aasian kolonialismi piti jotenkin mentaalisesti oikeuttaa.
Museon kokoelmien 153 sodanaikaista maalausta vietiin sodan jälkeen amerikkalaisten miehitysjoukkojen toimesta Washingtoniin, mistä ne palautettiin Japaniin vuonna 1970. Museon näyttelyn silmiinpistävimmät teokset olivat suuria maalauksia, jotka kuvasivat aikakauden tunnettuja käänteitä. Useissa kompositio ja dramaattinen valonkäyttö oli lainattu renessanssin tunnetuista maalauksista. Taistelut kuvattiin dramaattisina spektaakkeleina ja erilaiset asiakirjojen allekirjoittamiset juhlavan jämpteinä kohtauksina.
Toisaalta erilaiset maalaukset ja kuvitukset paljastavat näkemyksiä muusta Aasiasta, joka nähtiin eksoottisena toisena. Osassa kuvituksia rinnastetaan eri maiden naisia ja korostetaan sitä, miten propagandassa esitettiin eri Aasian kansojen yhteiseloa Japanin johdon alla. Muu materiaali siviiliväestön ohjekirjasista ja lapsille suunnatuista kuvakirjoista naistenlehtiin taas pyrki ohjeistamaan kotirintamaa. Julisteissa voi nähdä samoja sävyjä kuin Neuvostoliiton propagandajulisteissa.
Sodalla oli myös vastustajansa, jotka ilmaisivat maalauksissaan taitavaa kritiikkiä. Näyttely sisälsi myös sodanjälkeistä kuvataidetta, jossa reflektoitiin muun muassa atomipommien jättämää kansallista haavaa.
Sota-animaatiota
Sotapropaganda ulottui myös elokuviin. Japanissa, animaation suurmaa kun on, myös animaatioon ujutettiin ajanhenkeen sopivaa militarismia. Sota-aikaa on käsitelty – kriittisemmässä hengessä – myös myöhemmissä animeissa.
Animaatiokriitikko Ryota Fujitsu johti paneelia, joissa keskusteltiin aiheesta. Manga-artisti Kazuyoshi Takedan teoksen pohjalta on tehty tänä vuonna anime-elokuva Peleliu: Guernica of Paradise. Muut keskustelijat olivat yliopistotutkijat Akiko Sano ja Hikari Hori.
Tänä syksynä valmistunut anime-elokuva kertoo yhdelle Tyynenmeren saarelle rantautuneesta Japanin armeijan osastosta, joka on keskellä taistelua vihollista vastaan. Tapahtumat nähdään yhden nuoren sotilaan silmin. Manga ja anime näyttävät ihmisten kuolevan ja olevan keskellä taistelujen kaaosta. Tämä kontrastoituu pyöreäsilmäisten animehahmojen piirrostyyliin.
* *
Toinen keskustelun aihe oli Japanin ensimmäinen pitkä animaatioelokuva, Momotaro, Sacred Sailors, joka valmistui Japanin laivaston tuella vuonna 1945 Japanin ollessa jo häviön partaalla. Puolustusministeriö antoi tarpeeksi kalvoanimaation tekoon tarvittavaa materiaalia.
Elokuva on maailman söpöintä sotapropagandaa. Momotaro-elokuvia tehtiin aiemmin lyhyempinä. Konsepti lainattiin kaikkien tuntemasta vanhasta kansansadusta, jossa vanha pariskunta löytää joesta ison persikan sisältä vauvan. Momotaro eli ”Persikkapoika” kasvaa urheaksi pojaksi, joka taistelee paholaisia vastaan. Sota-ajan animaatioissa nuori Momotaro eläinystävineen taistelee amerikkalaisia vastaan.
Momotaro ja eläinystävät taistelussa.
Animaatio on paikoitellen äärimmäisen kauniisti piirretty; Tyynellämerellä seilaavalla tukialuksella työskentelevien jänisten korvatkin lepattavat tuulessa. Aasian hallintoa ohjaaja Mitsuo Seo kuvaa kohtauksella, jossa Momotaro opettaa japanin kielen alkeita indonesialaisille eläimille.
Tutkijat analysoivat Momotaro-animaatioiden yhdistävän Disney-estetiikkaa, japanilaista kansantarua ja eläinanimaatiota sekä dokumentaarista animaatiota tarkkoine kuvauksineen sotilaiden elämästä ja Zero Fighter -lentokoneiden yksityiskohdista. Disneyn animaatioita oli nähty Japanissa ennen kuin vuoden 1941 jälkeen niiden maahantuonti lopetettiin. Niin hyvässä kuin pahassa Momotaro, Sacred Soldiers oli uraauurtava siinä miten se kehitti animaatiotekniikkaa Japanissa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuin kuvastimessa #21: A Karate Christmas Miracle (2019)
ELOKUVA | Tässä artikkelisarjassa on pääasiassa vältetty elokuvia, jotka ovat niin huonoja, että ne ovat hyviä. Joulun kunniaksi Mikko Lamberg tekee poikkeuksen.
Tokion elokuvafestivaalien vuosi jäi laimeahkoksi – rahapula vaivaa kulttuurialaa naapuri-Koreaan verrattuna
ELOKUVA | Tokiolainen TIFF-festivaali on yhtä vanha kuin oma Rakkautta & Anarkiaa -festivaalimme, mutta jostain syystä se ei ole koskaan puhjennut kunnolla kukkaansa.
Vuoden 2025 erinomaiset #4: 15 dokumenttielokuvaa
VALINNAT | Sarjassa esitellään kuluneen vuoden erinomaisia asioita kulttuurin eri aloilta. Neljäntenä nostamme ansaitsemaansa arvoon dokumenttielokuvia Gaucho Gauchosta Architectoniin.
Vuoden 2025 erinomaiset #2: 50 fiktioelokuvaa
VALINNAT | Sarjassa esitellään kuluneen vuoden erinomaisia asioita kulttuurin eri aloilta. Toisena nostamme ansaitsemaansa arvoon elokuvaensi-iltoja The Brutalistista Orendaan ja One Battle After Anotheriin.