Kuin kuvastimessa #65: Jonathan (1970)

Kuvat kuvakaappauksia elokuvasta.

Kuin kuvastimessa

Artikkelisarjassa esitellään kiinnostavia elokuvaharvinaisuuksia läpi historian ja annetaan vinkkejä niiden näkemiseen. Lue kaikki sarjan jutut täältä.

* *

Jonathan. Länsi-Saksa, 1970. Ohjaus: Hans W. Geißendörfer. Käsikirjoitus: Hans W. Geißendörfer Bram Stokerin romaanin pohjalta. Pääosissa: Jürgen Jung, Hans-Dieter Jendreyko, Paul Albert Krumm, Hertha von Walter, Oskar von Schab, Ilona Grübel.

Kuin kuvastimessa on käsitellyt viime aikoina normaalia enemmän kauhuteemaisia elokuvia, tekeehän pyhäinpäivä, syksyn sydän, tuloaan. Lokakuisen sarjan kruunaa vampyyriteemainen elokuva Jonathan (1970) Länsi-Saksasta.

Pidän vampyyrifilmeistä. Tai haluaisin pitää niistä useammin. On vain niin, että useimmat vampyyritarinat eivät pidä minusta. Enkä jaksa soimata asiasta Twilightia ja muita siitä inspiraationsa saaneita teinikertomuksia. Tosiasia on, että harva vampyyrielokuva kautta historian on yltänyt siihen goottilaisuuden alakategoriaan, johon haluaisin niiden kurottavan. Werner Herzogin Nosferatua (1979) ylittävää sairauskuvausta ei mielestäni vieläkään ole saatu (eikä Robert Eggersin lapsellinen versiointi tarinasta pääse lähellekään), vaikka Francis Ford Coppolan eeppinen näkemys Draculasta (1992) miellyttää minua myös.

Jonathan taas on aikansa, hullusta vuodesta 1968 toipuvan maailman, tuote: Dracula poliittisena allegoriana. Bram Stokerin klassikko kääntyykin monin tavoin nurin niskoin. Vaihtoehtohistoriallisessa kertomuksessa vampyyrit ovat oppineet vuosisatojen mittaan kestämään päivänvaloa ja ovat valloillaan 1800-luvun Saksassa. Pinnan alla kuplii kapina, joka on valmis lopettamaan verenimijöiden ylivallan katkaisemalla hydralta pään niin monta kertaa kuin on tarvis.

* *

Koska vampyyrit ovat ylimystöä, jota vastaan ihmiset, talonpoikaisto, käy, ei jää epäselväksi, mikä on elokuvan keskusallegoria. Ranskan yhteiskuntajärjestystä heiluttaneesta opiskelijaprotestista oli kulunut vain pari vuotta, Prahan kevät oli koettu ja Eurooppa ihmetteli, mitä oli oikeastaan tapahtunut. Länsi-Saksan oma syksy ja Punaisen armeijakunnan terrori odottivat tapahtumistaan muutaman vuoden päästä.

Joka tapauksessa ilmassa oli jotain odottavaa. Kaatuisiko pankkiirin valta? Nuijittaisiinko maailmansodan jälkeen haavojaan nuollut mutta uuteen suosioon hitaasti kivunnut fasismi viimein kuoliaaksi?

Vaikka Jonathanin keskusallegoria on paikoin tuskastuttavan simppeli, on siinä nykyhetkessä puhuttelevaa pimeyttä, joka ei jää symboliensa vangiksi. Elokuva on camp, vereslihainen, jäykkä ja hypnoottinen, edelleen elävä tässä ja nyt. Eikö olekin niin, että Ranskassa ihmetellään jälleen uusia opiskelijavoimia, jotka voivat johtaa johonkin suurempaan? Eikö olekin niin, että idästä nouseva mahti haluaa jälleen kukistaa yksi kerrallaan pienempien valtioiden itsenäisyyden? Ja niinkin, että oligarkit kaikkialla kohtelevat meitä muita tälläkin hetkellä karjanaan? Nytkin kapitalismi on saanut kumppanikseen fasismin, kommunismia vain ei ole mailla halmeilla.

Pääsankarimme Jonathan (Jürgen Jung), nimetty tietysti Jonathan Harkerin mukaan, on ihmettelijä, joka haluaisi olla sankari mutta epäonnistuu pyrkimyksessään heti ensimmäisessä mutkassa. Hän seuraa kuin hieman sivusta vampyyrien ja ihmisten välistä taistelua. Päähenkilönä Jonathan on passiivinen, hukkuu ihmisten massaan, sitten putkahtaa taas hortoilemaan. Hänen kauttaan elokuva nitistää suurmiesmyyttiä ja kertoo vallankumousten olevan massojen aikaansaannosta.

Toisaalta Dracula, kulttijohtaja ja elokuvan antagonisti, on yhtä lailla oman aikansa virtausten uhri, mies, joka ei pysty olemaan muuta kuin hirviö, sillä se on hänen luonteensa ja kenties koko aikakauden luonne. Myös hän katoaa riehakkaaksi käyvän väkijoukon keskelle. Diktaattorikin on vain aikakautensa hulluuden tiivistymä, ei sen alkusyy.

* *

Elokuvan vahvuus on sen miljöö. Maalaismaisemien, huojuvien tönöjen, homeelta haisevien linnojen ja metsien maailmassa liikutaan tavalla, joka tuntuu munaskuissa; tarinassa hahmottuu se satu, jota kutsumme menneeksi maailmaksi tai historiaksi. On erikoista, että tätä goottiestetiikan ydinainesta löytyy länsisaksalaisesta agit prop -elokuvasta, mutta joskus taiteelle avomielinen diletantti saa yllättäviä ystäviä milloin mistäkin. Vampyyritarinoissa tuntuu yleensäkin olevan jotain sellaista, jonka saksalaiset ymmärtävät oikein: vainoavan sairauden ja kohtalonomaisuuden tuntua.

Jonathanin on kuvannut hollantilainen Robby Müller, sittemmin Wim Wendersin ja Jim Jarmuschin luottomies. Pitkät otokset tuovat paikoin mieleen Miklós Jancsón elokuvat. Jonathan näyttääkin upealta. Erityisesti siinä nähtävä vauhdikas vankkuriryöstöjakso on varsinainen bravuuri, ja on siksi sääli, ettei teoksesta ole ainakaan vielä olemassa parempilaatuista kotikäyttöön tarkoitettua versiota. Sormet ristiin, että joku Blu-ray-putiikkifirma päättää sellaisen julkaista. Nihkeyttä kokemukseen taas tuo eläimiin kohdistuva aito väkivalta, jota elokuvassa on liian kanssa.

Krautrockin psykedeliaa enteilevän ääniraidan on säveltänyt itävaltalainen jazz-muusikko Roland Kovač. Vaikka kuvaus ja lavastus vie jonnekin kauas menneeseen, musiikki tekee Jonathanin fantasiasta kerralla todellisen, aikansa nykyhetkeen kuuluvan, hieman kuin vastikään Suomessakin leffateattereissa käväissyt Ken Russellin Paholaiset (1971) muistuttaa ajankohtaisuudestaan Derek Jarmanin suunnittelemalla modernistisella lavastuksella.

Kiinnostavana triviana voi mainita, että 40 vuotta myöhemmin Jonathanin ohjaaja Hans W. Geißendörfer tuotti Apichatpong Weerasethakulin Cannesissa Kultaisen palmun voittaneen elokuvan Setä Boonmeen edelliset elämät (2010) ja sen jälkeen Rakkaus ei katso aikaa -nimisen nuorten fantasiakirjasarjan filmisovitukset.

Mikko Lamberg

Jonathanista on olemassa loppuunmyyty yhdysvaltalainen DVD, jota voi yrittää etsiä internetin kauppapaikoista, jos tuuri käy. Striimipalveluista elokuvaa ei löydy, mutta YouTube pelastaa, joskin ilman tekstityksiä. Koneen Säätiö on tukenut Mikko Lambergin kirjallisuus- ja elokuvakritiikkiä vuonna 2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua