Kuvat: Marita Nyrhinen
FESTIVAALI | Pohjoiskarjalainen Outokummun kaupunki on keksinyt kivan festivaalin, OutoJazzin. Festivaalilla esitettävä musiikki ja esiintymispaikat lunastavat tuon lystikkään outousnimen.
OutoJazz Outokummussa 16.–18.5.2025.
Outokummussa toimi vuosina 1913–1989 Outokummun kaivos, ja juuri kaivostoiminnasta kaupunki on kuuluisa. Nykyisin keskustan kupeessa sijaitseva kaivosalue on mahtava museoalue ja mainio teatteri- ja konserttikeidas.
Kaivosalueen eri rakennelmissa soitettiin toukokuussa ”outoa” jazzmusiikkia, jonka tarjonnasta pääosa oli tämän hetken merkittävien, etupäässä kotimaisten jazzartistien esittämää nykyjazzia.
Henkilökohtaisista aikataulullisista syistä johtuen OutoJazzin Phuusioperjantain ja parin muun bändin konsertit jäivät kuulematta. Harmi, sillä esimerkiksi kansainvälinen Equally Stupid sekä kotimaiset Jukka Haavisto Band ja Peela kiinnostivat kovasti.
Lauantai ja sunnuntai olivat sitä vastoin täyspainoisia konserttipäiviä. Hyvin suunniteltu konserttiaikataulu oli täysosuma; se mahdollisti joka ikisen bändin konsertin kuuntelemisen.

Sointi Jazz Orchestra.
Lauantain konserttipaletin avannut Sointi Jazz Orchestra on pitkäikäinen iso orkesteri, joka soitti yhtyeen studioalbumin Jäähyväiset (Flame Jazz Records) materiaalia. Yhtyeen kokoonpanoa ei ilmoitettu festivaalin ohjelmassa. Orkesterin taiteellinen johtaja ja kapellimestari Rasmus Soini olisi ollut syytä mainita.
Kiisuteatterissa orkesterin musiikki kuulosti vallan mainiolta, ja herkimmätkin nyanssit kaikuivat hyvin kuulijan korviin. Soolo-osuudet soitettiin lavan edessä, mikä toi kivasti esiin soittajat ja heidän tyylinsä improvisoida. Mikko Antilan taiturimaiset vibrafoniosuudet jäivät erityisesti mieleen.

Antti Lötjönen ja Kalle Kalima.
Kiivettyämme satoja rappusia ylöspäin kaivosalueen jokseenkin korkeimmalla sijaitsevaan rakennelmaan päädyimme Jauhimoksi kutsuttuun tilaan. Siellä korkeuksissa konsertoi basisti Antti Lötjösen ja kitaristi Kalle Kaliman duo. Olipas mieltä ylentävää kuulla duon konsertti eksoottisessa, viileyttä hohkaavassa paikassa, jossa oli tunnelmaan sopivaa kaikua ja tarjolla lämmintä juomaa ja hedelmiä.
Lötjösen ja Kaliman konsertti oli tammikuussa Seinäjoelta alkaneen pitkän kiertueen viimeinen. Oli mainio sattuma, että sain kuulla nämä molemmat konsertit. Esiintymisareenat olivat erilaiset kuin yö ja päivä mutta musiikki toimi sekä laadukkaassa konserttisalissa että karussa tehdasmiljöössä hyvin. Tunnelma Jauhimossa oli fyysisestä viileydestä huolimatta erittäin lämmin.

Outokummun puhallinorkesteri.
Ravintola Vanhan Pajan buffet-ruokailun aikana monenikäisistä soittajista koostuva Outokummun puhallinorkesteri soitti sulattelumusiikkia.

Pekka Forsström soittaa sellakkalevyjä.
Varsin mukava ohjelmanumero oli sellakkalevyjä eli savikiekkoja keräävän Pekka Forsströmin lyhyt katsaus suomalaisen jazzin historiaan. Hän soitti muutaman savikiekon esimerkkeinä suomalaisista jazzlevytyksistä, kuten ensimmäiseksi suomalaiseksi jazzlevytykseksi tituleeratun Muistan sua Elaine sekä Kissa vieköön esittäjänä legendaarinen Bruno Laakko ja Lepakot.
On hienoa nähdä Forsströmin kaltaisten entusiastien paneutuminen näinkin harvinaiseen kohteeseen, ja kivaa on se, että hän on valmis jakaminen innostuksensa muiden kanssa.

Wishamalii.
Kari Ikosen luotsaama Wishamalii tuntuu paranevan kerta kerran jälkeen. Kiisuteatterissa soitettu konsertti ”tuli iholle” aivan eri tavalla kuin esimerkiksi ulkoilmakonsertissa, jollaisen kuulin kesällä 2024 Raahen Rantajazzeilla.
Nemat Battahin laulu ja kielisoitin oud antavat eksoottisen leiman koko musiikille. Kari Ikosen pianismi, Moog-syntikka ja muu erikoinen laitteisto olivat kuin luotuja Kiisuteatterin tilaan. Battahin ja Ikosen erilaiset musiikilliset lähtökohdat nivoutuivat Abdissa ”Mamba” Assefan lyömäsoitintekniikan ollessa siltana kokonaisuudelle, jossa eri musiikkikulttuurit paiskasivat kättä kiinnostavasti.

Kalmari Quartet.
Teatterin lavalle noussut Kalmari Quartet perustaa musiikkinsa rikkaaseen sävelilmaisuun ja taitavaan yhteissoittoon. Sen jäsenet – kitaristi Kalle Kalima, pianisti Aki Rissanen, basisti Antti Lötjönen ja rumpali Markku Ounaskari – ovat kaikki kokeneita ja kansainvälistäkin uraa tehneitä muusikkoja, joiden ilmaisuvoima on vahvaa.
Järkälemäisestä kokonaisuudestaan huolimatta konserttikokemus ilahdutti ilmavuudella ja iloisuudella.

Maja Mannila Trio.
Vanhan Pajan iltakonsertissa yllätti positiivisesti nuoren pianisti-laulaja-säveltäjä Maja Mannilan trio. Hänen taitavia soittokumppaneitaan olivat Johannes Granroth sähköbassossa ja Severi Sorjonen rummuissa.
Trio edusti Suomea vuoden 2023 Nordic Jazz Comets -tapahtumassa, jossa tuoreet bändit pääsevät esille ja hankkivat mainetta ja kunniaa. Kokoonpanon konserttiosuus OutoJazzissa oli hyvä osoitus siitä, kuinka suomalainen jazz on elinvoimaista ja nostaa pinnalle loistavia nuoria tulokkaita.

Timo Tuominen improvisoi.
Pianisti Timo Tuominen laittoi koko pianonsoiton uusiksi. Hän esitteli, lähes esitelmöi, soittoaan ja samalla avasi omaa soittofilosofiaansa. Hänen esityksensä oli 100-prosenttista improvisointia; hän todella loi musiikkia soittohetkellä.
Kyllä hän erilaisia tyylejä esitti, jopa yleisökisan muodossa. Ei suinkaan jazzin vaan klassisen musiikin innoittamana hän veteli pianolla siinä hetkessä improvisoimiaan kappaleita eri tyyleillä, ja yleisö sai arvata tai tietää, kenen tyyliä hän milloinkin esitti.
Kisa meni aika hyvin, sillä lopulta kaikkien hänen esittämiensä musiikkihistorian kuuluisien säveltäjien tyylit tunnistettiin, vaikka Tuominen ei tunnistettavia kappaleita soittanut.

Heli Hartikainen.
Festivaalin kruunasi saksofonisti Heli Hartikaisen teos Chronovariations, jonka hän esitti aivan ihmeellisessä tilassa, Kiisuhallissa. Käsittämättömän korkea ja pinta-alaltaan valtava tiiliseinäinen halli huokui viileyttä, mutta Hartikaisen äänimaisema lämmitti.
Teoksen live-elektoniikasta vastasi Esther Calderon Morales. Tämän parin yhteistyö on jotain ennenkuulumatonta, omaperäistä ja väkevää. He ovat esittäneet teosta hyvin erilaisissa paikoissa, kuten kirkoissa, museoissa, konserttisaleissa ja Tampereen G Livelabissa. On selvää, että teos elää ja on erilainen riippuen siitä, millaisessa ympäristössä se soi. Epäilemättä Kiisuhalli on näistä yksi ihmeellisimmistä.

Esko Vihava spiikkaa Heli Hartikaisen ja Esther Calderon Moralesin konsertin.
OutoJazzille kasvonsa antanut Outokummun kaupungin kulttuurituottaja Esko Vihava hääri jokaisessa konsertissa esitellen kokoonpanot, antaen käytännön opastusta ja toimien tarpeen tullen roudarina. Vihava on melkoinen vastuuhenkilö vasta kaksi kertaa koetun OutoJazzin toteuttamisessa. Hänen ansiostaan festivaali on saanut muotonsa.
Outokummun kaupungin sivuilla jazztapahtuman luonnehdinta on osuva: ”Poikkeuksellisen laaja ja laadukas jazzkattaus yhdistettynä tapahtumapaikkana toimivaan, W. G. Palmqvistin piirtämään liki satavuotiaaseen kaivosmiljööseen luo kokonaisuuden, jonka odotetaan tuovan paikalle improvisaationnälkäistä musiikkiyleisöä pidemmänkin matkan päästä”.
Olin yksi pidemmän matkan takaisista kävijöistä. Mikäli festivaali järjestetään ensi vuonna ja ohjelma on yhtä tasokas, näemme OutoJazzissa taas varmasti.
Marita Nyrhinen, teksti ja kuvat
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Moderniin musiikkiin ja improvisaatioon erikoistunut We Jazz on ehkä turhankin runsas runsaudensarvi
FESTIVAALI | Kahdestoista We Jazz -festivaali soitettiin marraskuun viimeisenä viikonloppuna Helsingin Korjaamolla.
Tampere Filharmonia yllätti juhlakonsertissa: intialainen sitar lumosi nuoren yleisön
KONSERTTI | Arya-konsertto on uuden ajan klassista maailmanmusiikkia ja tekee sitarista vakavasti otettavan solistisoittimen mille tahansa konserttilavalle.
KiHaKaHa-konsertissa G Livelabin lavalla soittivat tasavertaisina esiintyjinä pienet koululaiset ja ammattimuusikot
KONSERTTI | KiHaKaHa-hankkeen konsertissa kuultiin kamarimusiikin uusia tuulia sekä luontokävelyn, äänimaisemien havainnoinnin ja tarinoinnin pohjalta musiikiksi kasvanut Soiva metsä.
Muumimusiikki soi Musiikkitalolla – vieraana säveltäjä Sumio Shiratori
KONSERTTI | Moni on kuullut ja tunnistaa 1990-luvun Muumilaakson tarinoiden haikeankauniin musiikin. Säveltäjästä ei kukaan ole nähnyt edes valokuvaa.



