Kuvat: Marie Hald / Kosmos
KIRJAT | Tanskalainen kirjailija on synnytyksen jälkeen hukassa, traumatisoitunut ja ahdistukseen ja yrittää samalla kirjoittaa teosta.
”Minun työni vakuuttaa sekä kirjallisesti että yhteiskunnallisesti.”
ARVOSTELU

Olga Ravn: Minun työni
- Suomentanut Outi Menna.
- Kosmos, 2024.
- 405 sivua.
”Tämä kirja olkoon säilytysastia, alus kaikelle sille, mitä äiti ei saa olla: ristiriitainen, epäilevä, onneton, poissa tolaltaan”, julistaa Olga Ravnin kertoja. Juuri sellainen on Minun työni (Kosmos, 2024).
Kriitikot ovat ylistäneet Ravnia niin tämän kotimaassa Tanskassa kuin ulkomaillakin. Kirjailija on julkaissut sekä runoja että proosaa, ja teoksista kolme on käännetty muutaman vuoden sisällä myös suomeksi: Alaiset vuonna 2022 ja Vahalapsi tänä keväänä, molemmat Kosmoksen kustantamina.
Kriitikoiden lisäksi Ravnin tekstit ovat vakuuttaneet myös päättäjiä: Tanskassa Minun työni ja sitä seurannut keskustelu synnytyksen jälkihoidosta johti muun muassa parlamentin äänestykseen, jossa kohdennettiin rahoja synnytysosastoille. Harmi vain, että rahat kaikkosivat byrokratiaan, kuten Ravn on myöhemmin kommentoinut.
Käteen jäi silti omalaatuisen vaikuttava teos. Minun työssäni tanskalainen kirjailija Anna on synnytyksen jälkeen hukassa, traumatisoitunut ja ahdistukseen ja yrittää samalla kirjoittaa teosta. Ruotsalainen puoliso Aksel haluaa puolestaan osallistua aktiivisesti lapsen hoitoon, mutta vanhat sukupuoliroolit alkavat heijastua pariskunnan valta-asetelmiin.
Teoksen kertoja pohtii Mary Shelleyn Frankensteinia ja kuinka romaani on koottu erilaisista tyylillisistä elementeistä kuten Frankensteinin hirviökin. Tämä kertautuu Minun työssäni, joka yhdistää puolestaan esseistiikkaa, proosaa, runoja ja potilaskertomuksia. Se alkaa, jatkuu ja päättyy moneen kertaan ja toimii ennen kaikkea syklisesti. Sellaisenaan se kyseenalaistaa tehokkaasti realismiin pyrkivän kuvauksen niin kuin se ymmärretään peilinä fyysisestä todellisuudesta.
Sen sijaan Minun työni on kokonaisvaltainen osoitus psykologisesta realismista: itsensä ympärille kietoutuminen, samojen ajatuskulkujen toistuminen eri muodoissa, sekä edistyminen ja askeleet taaksepäin vievät yhtaikaisesti ahdistuneeseen mieleen sekä luomisprosessin monipolvisuuteen. Kertoja puhuu lisäksi välillä minänä, välillä kuvaa ulkopuolisena itseään, Annaa. Teos osoittaa kouriintuntuvasti, kuinka sekä kirjallinen että psykologinen työ voi vaatia irtautumista kokemuksesta ja kuinka käsitys itsestä rakentuu erilaisten itsestä kerrottujen tarinoiden varaan.
Rakenne mahdollistaa useat temaattiset tasot. Minun työni tutkii muun muassa kirjoittamista työnä, tekijyyttä, terveydenhuollon saatavuutta sekä valtaa vanhempien välillä, kun Aksel yrittää elää äitiroolissa, mutta samalla käyttää valtaa määrittämällä Annan äitiyttä. Ehkä keskeisintä on kuitenkin kuvaus ambivalentista lapsisuhteesta. Teos irrottautuu tehokkaasti äitiyteen liitetyistä narratiiveista: sekä ajatuksesta äitiydestä naisen parhaana mahdollisena roolina että kuvasta vanhemmuudesta pelkkänä uhrauksena.
Ravnin kieli liikkuu jouhevasti eri rekistereissä ja taittuu tarkoissa huomioissa napakkaan ironiaan. Päällimmäiseksi nousee kuitenkin ruumiillisuus, joka tunkee läpi monella tasolla: lapsi haisee kohdulta ja ”kohtu tihkuu runsaahkosti vihreää lapsivettä”. Outi Mennan käännös taipuu luontevasti kielen eri tasoihin.
Teoksen osat, niin kuin Frankensteinin hirviössä, toimivat nimenomaan kokonaisuutena, eikä niitä voi irrottaa toisistaan. Pohdinta äitiydestä ja ei-äitiydestä kirjallisuudessa on kyllä itsessäänkin melko kiinnostavaa, mutta muuttuu vaikuttavaksi suhteessa fyysisiin synnytyskuvauksiin. Niin ikään täysien lauseiden hajoaminen lyhytsäkeiseksi, runon muotoa jäljitteleviksi osioiksi on kiinteästi yhteydessä koko teoksen psykologiseen hajoamiseen ja rakentamiseen.
Kaikessa moninaisuudessaan Minun työni pakenee tiivistelmiä. Ja juuri tämä tekee siitä hienon: se luo temaattisesti jatkuvasti uusia tulkintoja ja määrittelyitä itselleen, äitiydelle, naiseudelle ja työlle.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Veri ei kaipaa varjoja – Agatha Christien Surma suviyössä hylkää nordic noirin synkkyyden
KIRJAT | Pokkarina julkaistu novellikokoelma on klassinen, englantilaisen rikoskirjallisuuden taidonnäyte, jossa korostuvat älyllinen päättely sekä arvoituksen ratkaisijan rooli.
Seinillä voi olla korvat, mutta osaavatko ne puhua? Arviossa Pirkko Soinisen taiteilijakotiteos Siellä missä sydän on
KIRJAT | Kirjailija Pirkko Soininen vieraili kahden vuoden aikana aistimassa tunnelmia museoiduissa taiteilijakodeissa. Näistä kokemuksista syntyi kirja Siellä missä sydän on.
Mitä suren, kun suren purettua rakennusta? Arviossa Pelastakaa talot! Purkuvimmaa purkamassa
KIRJAT | Iida Kalakoski ja Riina Sirén avaavat purkuhuoli-käsitteen avulla moninaisia tunteita, joita rakennuksen purkaminen meissä herättää.
Nelikymppisen naisen suunnanmuutos – arviossa Maija Kajannon Tilinpäätös
KIRJAT | Puistokadun pesula -sarjan toisessa osassa tasaista elämää elävä nainen joutuu lomautetuksi ja päätyy pyyhkimään pölyjä paitsi isoisänsä kuolinpesästä myös omasta elämästään.




