Christopher Nolanin The Odyssey on koko järkäle elokuvaksi – Fantasiaa ja kuvauspaikkojen realismia

Kuva: Melinda Sue Gordon / Universal Studios

The Odysseyn kuvaaja Hoyte van Hoytema on kuvannut John le Carré -filmatisoinnin Pappi lukkari talonpoika vakooja (2011) sekä ohjaaja Christopher Nolanille elokuvat Dunkirk (2017), Interstellar (2014) ja Oppenheimer (2023) – kaikki omanlaisiaan elokuvaamisen mestarinäytteitä.

The Odyssey -elokuvaan on musiikin säveltänyt kolme Oscar-palkintoa voittanut ruotsalainen elokuvamusiikin säveltäjä Ludwig Göransson, joka on ennenkin työskennellyt Nolanin kanssa. Tällaisilla työtovereilla Nolanin voi odottaa saavan aikaan jotain ennennäkemätöntä.

* *

On turhaa hokea ylisanoja The Odysseysta puhuttaessa, koska superlatiivit vain kolisevat toisiaan vasten pystymättä kertomaan elokuvasta mitään. Aivan alussa elokuva toteaa tapahtuvansa ”taikuuden aikaan”. Tällä yritettäneen sanoa, että ennen vakiintunutta historiankirjoitusta.

Kyseessä on tekijöiden vastuuvapauslauseke; tässä elokuvassa voi tapahtua mitä vain mielikuvituksellista, eikä juonen aukkoisuudesta parane valittaa.

* *

Historian tutkijoiden noin 3 000 vuoden taakse ajoittama Troijan sota toimi inspiraationa länsimaisen kirjallisuuden klassikoille, muinaiskreikkalaisen runoilija Homeroksen nimiin pannuille eeppisten runojen Ilias– ja Odysseia-kokoelmille.

The Odyssey palauttaa ”eeppinen”-sanan lähemmäs sen alkuperäistä merkitystä jonakin, joka liittyy eepokseen eli laajaan, usein runomuotoiseen, ehkä laulettuun kertomukseen tai sankaritarinaan. Eepos on kirjallisuuden laji, jossa kerrotaan suurista tapahtumista, sankareista ja merkittävistä seikkailuista – esimerkkinä Kalevala.

* *

Nolanin elokuvassa raja Iliaan ja Odysseian välillä on liukuva. Siinä missä Ilias on tarina Troijan sodasta ja sen julmuudesta on Odysseia tarina Odysseuksen pitkästä, mutkittelevasta kotiinpaluusta ja oveluudesta, jolla sankari karkottaa kotinsa vallanneet ja Penelope-vaimoa (Anne Hathaway) vikittelevät kosijat.

Homeroksen lisäksi alkuperäisiin Troijan sodan tarinan kertojiin kuuluu Aeneis-runoelman muinaisroomalainen kirjoittaja Vergilius, mutta häntä elokuva ei kreditoi.

Anne Hathaway esittää kuningatar Penelopea. Kuva: Melinda Sue Gordon / Universal Studios

* *

Elokuva löytää pian länsimaisen historian uomansa, jossa Troijan sota käydään ”kauppareittien hallinnan takia”, mikä on melkein suoraan kuin tämän päivän sotimista Hormuzin salmen hallinnasta. Antiikin kreikkalaisten mytologian mukaan sota kylläkin syttyi, koska Troijan prinssi Paris ryösti spartalaiskuningas Menelaokselle (Jon Bernthal) puolisoksi luvatun Helenan (Lupita Nyong’o).

Elokuvan eteen ja taakse harppovassa juonessa seurataan Odysseuksen (Matt Damon) neuvokasta selviytymistä sodassa ja sen jälkeisellä kotimatkalla. Päähenkilöä luonnehtii korostunut vastuuntunto, johon kuuluu huolenpito miehistöstä ja seurausten ajatteleminen.

The Odyssey -elokuva tietysti ammentaa kreikkalaisesta mytologiasta, joten Athenaksi nimetty viisauden ja sotataidon jumalatar Pallas Athene (Zendaya) konsultoi päähenkilöä heidän päiväkävelyillään.

* *

The Odysseytä kuvattiin Kreikassa, Italiassa, Islannissa, Skotlannissa, Yhdysvalloissa ja Länsi-Saharassa. Nolanille tyypillisesti elokuva yhdistää tehosteilla luotuja mielikuvituksellisia osuuksia realistisesti nähtyihin kuvauspaikkoihin.

Nolan tuo annoksen naturalismia Homeroksen tarinaan antamalla ymmärtää Troijan hevosen, puusta sotajuonena rakennetun onton puukaakin lilluneen täynnä paitsi sotureita myös heidän eritteitään.

The Odyssey -elokuvassa Troijan valloituksen avaa kreikkalainen sotajuoni, jossa troijalaiset itse vievät valloittajat kaupunkiinsa onttoon puukaakkiin kätkettyinä. Kuva: Melinda Sue Gordon/Universal Studios

* *

Toimintaelokuvana The Odyssey toimii, ja sillä se nappaakin katsojansa mukaan katsomaan elokuvaa. Ensimmäisen tunnin aikana Odysseus miehistöineen pääsee kyklooppi Polyfemoksen luolaan, ja koska kyklooppi on merenjumala Poseidonin poika, jonka sokaisemisesta Poseidon suuttuu Odysseukselle, kotimatkalle ei ole luvassa leppeitä tuulia.

Muutamat taistelut, joukkojen ryhmitykset ja äänimaailmakin saavat hetkittäin ajattelemaan Peter Jacksonin Taru Sormusten herrasta -elokuvatrilogian sotaisimpia osuuksia, mikä vain kertoo suurelle yleisölle tehtävien elokuvien samankaltaistumisesta.

Elokuvassa kuvataan Odysseuksen seikkailuista tarpeeksi monia huippukohtia, jotta se tuntuisi täydelliseltä, kuten esimerkiksi käynti Haadeksessa eli manalassa sokean ennustajan Teiresiaan (James Remar) luona.

* *

On selvää, että The Odyssey on tehty, koska ihmiset eivät enää kuuntele eeppisten runoelmien lauluesityksiä, saati että lukisivat kirjojakaan. Tuomalla esiin länsimaisen kirjallisuuden historian perusteoksen, Odysseian, Christopher Nolan harjoittaa sekä kansanvalistusta että velanmaksua sille kulttuurille, joka hänet kasvatti.

Sen puolesta puhuu sekin, miten monet elokuvan kuvista ovat kuin suoraan länsimaisen maalaustaiteen historian niistä osuuksista, joissa kuvataan antiikin tarinoita.

Robert Pattinson kierona kosijana Antinoosina, joka vokottelee Odysseuksen Penelope-vaimoa hylkäämään kauan sodassa olleen miehensä. Kuva: Melinda Sue Gordon / Universal Studios

* *

Keskeistä elokuvassa on moraalisen kompassinsa hukannut kansakunta, joka lähtee sotimaan hybriksen vallassa vaihtaen mahdolliset ylevät päämääränsä saalistukseen.

Homeroksen tarinoiden kreikkalaiset eivät elokuvan mukaan sotineet puhtaasti sotilaisiin keskittyen, vaan hävittivät siviiliväestöäkin minkä ehtivät ja siinä sivussa tuhosivat Troijasta julkiset jumalten kuvat, mikä oli kreikkalaisten tärkeimpien eettisten sääntöjen rikkomista. Tämän kaiken tajutessaan Odysseus vähän masentuu ja kuuntelee Athena-jumalattaren neuvoja entistäkin tarkemmin.

* *

Kolmetuntiseksi elokuvaksi The Odysseyn katsoo yllättävän kevyesti. Täydellinen elokuva se ei ole, sillä kuvien kirkkaus jättää ajoittain toivomisen varaa, mitä ei tämän luokan elokuvassa saisi sattua.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua