Kuva: HBO
TELEVISIO | Moukkia, houkkia, hienostelijoita, äpäriä, serkkuja, setiä ja äitejä. HBO:n tuottamassa fantasiasarjassa vallantavoittelijoita on monella oksalla.
”Jännite ei tarkoita miekkatappelusta, vaan se on henkilön asemaa uhkaava tilanne.”
Keitä nämä ihmiset ovat, missä he ovat ja mitä he tekevät?
House of the Dragon -tv-sarjan kaudet ilmestyvät pitkällä viiveellä parin vuoden välein, ja sarjassa on niin runsaasti sivuhenkilöitä, että heidän edesottamuksensa väistämättä unohtuvat. Targaryenien hallitsijasuvun perverssit sukulaisuussuhteet eivät helpota kokonaisuuden hahmottamista vähääkään.
* *
Kolmannen kauden juonesta ei voi paljastaa juuri mitään ilman spoilereita, joten en paljasta.
Sisällissota, jonka alkamista odotettiin melkein koko toisen kauden ajan, on nyt käynnissä. Valtakunnassa on neljä hallitsijaa, jotka kaikki kilpailevat seitsemän kuningaskunnan kruunusta.
On pettureita ja hienostelevia juonittelijoita, moukkamaisia ritareita, äpärälordeja sekä rautavaltaistuimelta syöstyjä hallitsijoita, jotka pitävät kynsin hampain kiinni arvokkuutensa rippeistä.
Toisen kauden lopussa paenneiden lordi Larysin (Matthew Needham) ja kuningas Aegon II:n (Tom Glynn-Carney) pako on yksi kolmannen kauden parhaista osuuksista. Se voi olla kasvukertomus, tai kertomus itsepäisestä miehestä, joka ei opi mitään kokemastaan.

”Reinolla” eli Rhaenalla ei mene hyvin. Kuva: HBO
* *
Parasta House of the Dragonissa on taitavasti rakennettu juoni. Henkilöiden teoilla on yleensä seurauksensa, ja sekä hyvistä että huonoista päätöksistä voi joutua vastuuseen. Usein pään menettämisen syyksi riittää syntyminen väärään sukuun.
Katsoja ymmärtää monet pienet asiat istutuksiksi, jotka antavat siemenen myöhemmille, merkittäville tapahtumille. Mutta koska aineksia on kylvetty niukasti, on mahdotonta tietää etukäteen mihin tapahtumiin istutukset liittyvät. Tämä luo tarinaan kutkuttavan odotuksen tunteen.
Sarjan aiempien kausien ongelmia on saatu tasoitettua. Tyhjän höpöttämisestä, epäloogisuuksista ja muista hölmöyksistä on suurimmaksi osaksi päästy, tai ainakin on otettu opiksi, eikä niitä korosteta. Henkilöt kasvavat moniulotteisimmiksi, eikä heidän aikeitaan ja tarkoitusperiään voi noin vain suoraan arvata.

…eikä mene putkeen Aegonillakaan. Kuva: HBO
* *
Taru Sormusten herrasta: Mahtisormukset -tv-sarjan arvostelussa valittelin jännitteen puutetta, mikä tekee toimintakohtauksista tylsiä. House of the Dragonissa kohtausten jännite pitää, vaikkei katsoja muistaisikaan henkilöiden aiempia vaiheita, tai henkilöt olisivat kokonaan uusia.
Jännite ei tarkoita miekkatappelusta, vaan se on henkilön asemaa uhkaava tilanne. Katsoja on selvillä heidän panoksistaan, ja siitä, mihin niiden menettäminen voi johtaa.
Sarjan toinen kausi kärsi venytetyistä kohtauksista ja junnaavasta juonesta. Kolmoskaudella aiemmasta budjettipihistelystä on luovuttu ja se näkyy isoina lohikäärmetaisteluina. Neljäs kausi on luvassa vuonna 2028.
Petri Hänninen
Lue ensimmäisen kauden arvio täältä ja toisen kauden arvio täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Halln-sarjan kakkoskausi on outojen tyyppien timanttiparaatia
TELEVISIO | Pedersöderläisestä turkiseläinten häkkejä valmistavasta Pro-Mink-yrityksestä kertova sitcom-pseudodokumentti on saanut kakkoskauden.
Ei niin kehno kuin väitetään – Taru Sormusten herrasta: Mahtisormukset Yle Areenassa
TELEVISIO | Mahtipontinen, kliseinen, ennalta-arvattava ja ällöttävän juhlallinen, mutta myös eeppinen kertomus J. R. R. Tolkienin luoman Keski-Maan varhaisista tapahtumista.
Kompurointia jäällä – arviossa Ylen draamasarja Fokus
TELEVISIO | Kylmä kausi kiinnosti katsojia, joten Yle jatkaa draamasarjoissaan urheilulinjalla. Nyt on vuorossa taitoluistelu. Valtataistelu on kovaa jäälläkin.
Upeilla tanssiesityksillä höystetty Étoile on taattua Amy Sherman-Palladinon tv-sarjojen laatua
TELEVISIO | Amazon Prime Videon balettiin sijoittuva Étoile on lämminhenkinen ja todenmakuinen komediasarja, jossa huumori on vaivihkaista ja oivaltavaa.





