Parasta juuri nyt (5.8.2022): Purnu, Nato-olut, Red, Koomikkojen kuningas, Oluthuone

05.08.2022
PÄÄKUVA kahla

Harri Kahlan kollaaseja Purnussa. Kuva: Petri Hänninen

Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Petri Hänninen on vieraillut kesänäyttelyssä ja siemaillut olutta.

1

Purnun kesänäyttely Orivedellä on jälleen valloittava elämys ja hieno kurkistus tämän hetken kotimaisen nykytaiteen tilaan. Marianne Sirin vaikuttavaa Marie-veistosta jää tuijottamaan pitkäksi aikaa. Vesa-Pekka Rannikon kipsiveistokset hämmästyttävät tekniikallaan ja pointillistisella värimaailmallaan.

Matti Rantasen abstraktit, aaltoilevat maalaukset sykähdyttävät optisella harhallaan, ja Harri Kalhan häiriintyneet kollaasit synnyttävät tunteen kuvien takana piilevästä kauhusta. Anni Laukan varjoteokset herättävät ajatuksia ihmisen ja yhteiskunnan välisestä tilasta.

Youtube-sukupolvea viehätti Thomas Westphalin videoteos The Nature of Walls. Kollaasinomaisesti pinotut kuvapinnat seinän purkamisesta luovat olotilan, että taiteilijat mätkivät itseään murskaksi.

Purnun nykytaiteen kesänäyttely on avoinna 14.8.2022 saakka.

2

KUVA2 Otan

Olafin panimon Uuden-Englannin Nahkamies neipa oli viime joulusesongin paras uutuusolut, ja nyt samainen panimo on tuonut kauppoihin OTAN olutta -oluen, jonka etiketin haarniskaheppu viittaa Natoon.

OTAN olutta on Suomen ensimmäinen Nato-olut. Olut on maukas ja raikas IPA, ja helposti juotava juoma solahtaa suomalaisten kurkusta alas yhtä helposti kuin Nato-jäsenyys.

3

KUVA3 vaccaro

Törmäsin sattumalta kirjastossa nokkelaan, englanninkieliseen lasten kuvakirjaan nimeltä Red. Se on Laura Vaccaro Seegerin kuvittama ja kirjoittama tarina ketunpoikasesta joka eksyy emostaan, kärsii nälkää ja vilua, kunnes joutuu ihmisten asettamaan ansaan. Ihmiset kuitenkin vapauttavat sen takaisin metsään, ja ketunpoikanen löytää jälleen emonsa.

Red on hyvin perinteinen lastentarina, mutta juju onkin siinä miten se on kerrottu. Nimittäin jokaisella aukeamalla on ainoastaan kaksi sanaa: light red, lost red, apple red ja niin edelleen. Lisäksi sivuille on askarreltu aukkoja, joita ei edes välttämättä ensin huomaa. Suosittelen tutustumaan, mikäli lähipiirissä on englannin sanoja tapailevaa pikkuväkeä.

4

Paikkailin klassikkoelokuvien tuntemustani ja katsoin muiden muassa Martin Scorsesen Koomikkojen kuninkaan (1982).

No tämähän on yhtä kuin Todd Phillipsin ohjaama ja Phillipsin ja Scott Silverin käsikirjoittama Joker (2019). Molemmat elokuvat on koottu aivan samoista aineksista, Jokerissa ideoita on vain työstetty eteenpäin. Kummassakaan elokuvassa katsoja ei voi olla aivan varma mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Onko Koomikkojen kuninkaan loppu sarkastista mediakritiikkiä vai Rupert Pupkinin sekopäistä mielikuvitusta?

Olen aina ymmärtänyt Joker-elokuvan niin, että Arthur Fleck, hänen äitinsä ja kaikki muu on vain mielisairaalassa istuvan Jokerin omassa päässään kehittelemää fantasiaa, mutta aivan vastikään ymmärsin, että elokuvanhan voi ymmärtää myös niin, että Jokeri on Arthur Fleckin päässä syntynyt fantasia. Tässäpä hetkeksi pureskeltavaa.

Koomikkojen kuninkaan näyttelijäkaartista täytyy erityisesti nostaa esiin Jerry Lewisin suoritus. Lewisin koomikkopersoona on niin hallitseva, että usein unohtuu kuinka taitava draamanäyttelijä (ja muusikko) hän oli. Pitäisikin katsoa Tri Jerry ja Mr. Hyde (1963) jälleen kerran uudelleen.

5

Lopuksi tietovisakysymys: montako kävelykadulla sijaitsevaa olutterassia Tampereella on? Ei siis lasketa kahviloita joista saa myös olutta, pyöräteiden tai jalkakäytävien varrella sijaitsevia terasseja, ei lasitettuja umpiterasseja eikä väliaikaisia kävelykatuja.

Oikea vastaus on yksi, Oluthuoneen terassi.

Tuomiokirkonkadun varrella sijaitsevan Oluthuoneen kapealle jalkakäytävälle ei aiemmin voinut terassia perustaa, ja ajatus kävelykadusta otettiin ilolla vastaan. Sitten alkoi moottorisaha viuhua ja nyt narkkarit käyttävät Tuomiokirkonkatua vessana juuri Oluthuoneen kohdalla, eikä ankea ja likainen maisema parane edes oransseilla kukkaruukuilla.

Tampere pyrkii olemaan mahdollisimman eurooppalainen kaupunki, mutta sillä on vielä vuosikymmenten matka Keski-Euroopan olutterassien rinnalle, joissa voi viettää aikaa rauhallisessa ympäristössä lehtipuiden alla olutta siemaillen ja ohikulkijoita seuraillen.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua