Kuva: Sari Harsu
MATKAILU | Välimatkat Tallinnasta moniin kiinnostaviin paikkoihin ovat sen verran lyhyitä, että päivässä ehtii hyvin tutustua kohteisiin.
”Hyviä päiväretkikohteita ovat esimerkiksi vanha kalkkikivilouhos ja sen kirkkaaseen turkoosiin veteen uponnut vankila Rummussa.”
Sari Harsu, teksti ja kuvat
Tallinnan vanha kaupunki on hieno, mutta monelle turistille varmaan jo turhankin tuttu alue. Ainakaan tselleni siellä kiertely ei riitä naapurimaassa käynnin anniksi.
Myöskään ostoskeskuksissa pyöriminen ei kiinnosta enkä käy juuri alkoholimyymälöissäkään. Mitä jää enää jäljelle?
Aika paljon.
Telliskivi sijaitsee lähellä Balti jaam -rautatieasemaa, ja siellä on kivoja ruokapaikkoja, persoonallisia putiikkeja sekä valokuvamuseo Fotografiska, Tukholman kaimansa pikkusisko. Hakukoneella löytää helposti lisätietoa Telliskiven alueesta ja sen tarjonnasta.
Mutta jos Telliskivikin on moneen kertaan ja läpikotaisin koluttu, voi suunnata vaikkapa Põhjalan tehdasalueelle. Vanhan kumisaapastehtaan miljöö on Telliskiveä karumpi ja keskeneräisempi, mutta sieltäkin löytyy taidetta ja viehättäviä terasseja. Alueella järjestetään myös erilaisia tapahtumia, joista löytyy tietoa ainakin Facebookista.
Kokomon rouheaa viihtyisyyttä.
Poikkeamisen arvoisia paikkoja Põhjalassa ovat muun muassa paljon kehuja saanut leipomo-kahvila Karjase sai sekä paahtimo-kahvila Kokomo.
Olen teini-ikäiseni kanssa kulkenut alueelle keskustasta jalan, mutta kaikkien mielestä kuusi kilometriä ei varmaankaan ole kävelymatka. Silloin voi käyttää esimerkiksi ratikkaa. Itse en ole kulkenut linja-autolla tai ratikalla Tallinnan keskusta-alueella, mutta olen tehnyt retkiä julkisilla vähän kauemmas Tallinnasta. Maksu on onnistunut käteiselläkin.
Bussilla Rummuun
Välimatkat moniin kiinnostaviin paikkoihin ovat sen verran lyhyitä, että päivässä ehtii hyvin tutustua kohteisiin. Tietoa sopivien bussien numeroista ja aikatauluista löytyy ihan Googlen kartastakin. Hyviä päiväretkikohteita ovat esimerkiksi vanha kalkkikivilouhos ja sen kirkkaaseen turkoosiin veteen uponnut vankila Rummussa noin 50 kilometrin päässä Tallinnan keskustasta ja hulppea Jägalan vesiputous noin 30 kilometrin päässä keskustasta. Kumpaankin kohteeseen pääsee suoralla yhteydellä.
Rummun louhoksen nurkalla on Rummun linja-autopysäkki, mutta kaikki autot eivät kierrä sieltä kautta. Mekin – lopulta onneksemme – jäimme pois Vasalemman kartanon kupeessa Murrangu-pysäkillä, josta olisi suorinta tietä ollut puolitoista kilometriä perille.
Me emme menneet suorinta tietä. Meillä ei tuolloin ollut karttaakaan käytössämme, joten lopulta jouduimme arpomaan suuntia ja reittejä. Mutta toisaaltahan sellainen kuuluu asiaan ja on osa seikkailua.
Vankila veden vallassa.
Oli tihkusateinen lokakuun päivä, ja päädyimme reitille, joka oli vetinen, mutainen ja vesakkoinen, paikoin siis varsin vaikeakulkuinen. Emme tienneet edes, olimmeko menossa oikeaan suuntaan. Sinnikkäästi kuitenkin jatkoimme ja lopulta näimme vanhaa vankilan muuria ja edessä siintävää vettä.
Kun olimme aikamme ihmetelleet ja ihastelleet paikkaa, suuntasimme pääportille, joka yllätykseksemme olikin lukossa. Vaihtoehtoina oli palata takaisin samaa pitkää, hankalaa reittiä, jota olimme tulleet, tai kiivetä korkean muurin yli. Seurueemme, johon lisäkseni kuului lapseni ja 75-vuotias äitini, päätyi ratkaisuun, että yli mennään. Kun olimme suoriutuneet ylityksestä, huomasimme portissa alueelle menemisen kieltäviä merkkejä ja varoituksen koiravartioinnista. Alue oli suljettu eikä sinne olisi saanut mennä. Oli siis onni, että emme saapuneet alueelle pääportin suunnasta. Olisimme luultavasti kääntyneet kuuliaisesti mutta hyvin pettyneinä saman tien paluumatkalle.
Rummun seikkailukeskuksen portti oli visusti teljetty.
Rummun seikkailukeskukseksi nimetty alue on auki vain kesäisin, jolloin sinne on pääsymaksu. Silloin siellä voi sukeltaa, meloa ja suppailla. Kesäinen Rummu on minulta vielä toistaiseksi kokematta.
Polkua pitkin putoukselle
Jägalan vesiputouksella sen sijaan kävimme kesällä. Neeme teen linja-autopysäkiltä on noin kilometrin kävelymatka osin teitä, osin polkuja pitkin. Talvella sitä kautta ei luultavasti kannata yrittää. Silloin lienee parasta jäädä pois pari pysäkkiä aiemmin Koogi kauplus -pysäkillä ja kulkea samaa reittiä, jota autotkin paikalle opastetaan. Tällöin päätyy joen toiselle rannalle.
Me luotimme Googlen karttasovellukseen ja löysimme perille helposti, vaikka polun yhä kaventuessa jo hetkellisesti epäilimme suunnan oikeellisuutta.
Kesällä matalan joen yli voi kahlata putouksen alapuolelta. Jotkut turistit ylittivät joen myös putouksen yläpuolelta. Siellä vesi yltää vain nilkkoihin, joten ylitys ei luultavasti ole vaarallinen. Mataluudesta huolimatta itseäni katastrofiajattelijana mietitytti mahdollisuus joutua virran viemäksi ja putoaminen putouksen mukana kahdeksan metriä alas kivikkoon.
Jägalan putous.
Putous on myös talvella, osin jäätyneenä, komea nähtävyys kuvien ja ihmisten kertoman perusteella, mutta omakohtaista kokemusta minulla ei siitä ole.
Promenadia vankilaan
Yritän joka Tallinnan-reissulla löytää jotakin uutta. Toisinaan jahtaan mahdollisia tutustumiskohteita hakukoneen avulla, mutta joskus vain lähden kävelemään enemmän tai vähemmän sattumanvaraiseen suuntaan. Aina löytyy jotakin kiinnostavaa – ainakin, jos mieli on avoin ja kaikenlainen ympäristön ihmettely kiinnostaa.
Viime reissulla vuoden vaihteessa kävimme tutustumassa muun muassa kesällä 2023 avattuun poptaiteen museo PoCoon. Se sijaitsee kivassa Rotermannin korttelissa, jossa on myös paljon kahviloita ja ravintoloita.
PoCon poptaidetta.
Yksi kiinnostava alue tutustuttavaksi on valtava neuvostoaikainen betonipytinki Linnahall eli Kaupunginhalli ympäristöineen. Hallin päältä voi ihailla korkean paikan näkymiä kaupunkiin. Linnahallin vieressä on Viron nykytaiteen museo EKKM eli Eesti Kaasaegse Kunsti Muuseum, jonne on ilmainen sisäänpääsy. Tosin juuri nyt museo on tilapäisesti suljettu ja aukeaa seuraavan kerran vasta kesäkuun lopulla.
Patarein vankila remontoidaan uuteen uskoon.
EKKM:ltä tai Linnahallilta voi jatkaa rantareittiä eli Kalaranna promenaadia kohti entistä Patarein vankilaa, jonka historia on karu. Vielä vuonna 1991 siellä on teloitettu vanki.
Vankilan ympäristö on niin ikään varsin mielenkiintoista miljöötä, jos arvostaa vanhojen rapistuneiden rakennusten estetiikkaa.
Vankilan alueella on nyt hiljaista, mutta vankilaa ollaan remontoimassa muun muassa museoksi, ravintoloiksi ja asunnoiksi.
Patarein seinäkiipeilijä.
Yksi tärkeä juttu reissatessa on tietysti hyvin syöminen. Koska se tarkoittaa eri ihmisille hyvin eri asiaa ja koska ravintoloita tulee ja menee, jaan tässä vain yhden ruokapaikkavinkin: Mix.
Ja tämä six, että siellä saa maanantaista sunnuntaihin kolmen ruokalajin gourmetlounaan 18 eurolla.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hannamari Andersinin Jouluinen Toscana avaa näkymiä italialaiseen pikkukaupunkiin
KIRJAT | Runsain valokuvin elävöitetyn teoksen 24 luukun takaa paljastuu tietoa Montepulcianon kiehtovasta historiasta ja vireästä nykyajasta.
Parasta juuri nyt: Kööpenhamina!
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Marja Heinonen matkusti Tanskaan.
Nuijamiehen yhteisö sytytti kulttuurivalot – vanha elokuvateatteri pelastui purkutuomiolta Lappeenrannassa
LAPPEENRANTA | Kulttuuritila Nuijamies on lyhyessä ajassa tullut kaikille avoimeksi kohtaamispaikaksi. Purkutuomiolta pelastetussa vanhassa elokuvateatterissa järjestetään tänä vuonna yli 300 tapahtumaa.
Pyöräillen Pirkanmaalla, osa 5 – Aitoo
KULTTUURIMATKAILU | Juho Hakkaraisen perinteisessä kesäpyöräilysarjassa tehdään tällä kertaa pistokeikkoja ympäri Pirkanmaata kiinnostavien kulttuurikohteiden ja -tapahtumien perässä.
