Harva uskoi että True Detective voisi mennä huonommaksi kuin sarjan toinen kausi – Night Country meni

True Detective: Night Country -sarjan pääosassa nähdään Jodie Foster. Kuva: HBO

True Detectiven neljäs kausi Night Country ei ole True Detective. Sarjan alkuperäinen luoja Nic Pizzolatto on vetäytynyt sivuun, ja Issa López on muokannut HBO:n pyynnöstä omasta tv-sarjaehdotuksestaan True Detective -konseptia mukailevan sarjan. Sarjan taustaa valottaa jutussaan Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Ahlroth.

True Detective: Night Country haluaa olla edistyksellinen tv-sarja. Tärkeimmät roolit on jaettu naisille, ja sarjassa nostetaan esille Alaskan alkuperäiskansojen asiaa. Valitettavasti lopputulos on tunkkainen ja vanhoja roolimalleja ylläpitävä tekele.

Kohtaukset ovat ennalta-arvattavia, efektit näyttävät halvoilta, ja kameran edestä vilahtava hahmo oli kulunut kikka jo kymmenen vuotta sitten. Billie Eilishin tunnarikaan ei pure.

* *

Nic Pizzolatton kirjoittamat aiemmat True Detectiven kaudet kielivät dekkarin lajityypin syvästä tuntemuksesta sekä sen erityispiirteiden taidokkaasta sisäänleipomisesta ja tietoisesta muokkaamisesta. Night Country tyytyy vain toistamaan teinikauhu- ja dekkarikliseitä. Kirkuvia, valkosilmäisiä, sormella osoittelevia haamuja on enemmän kuin laki sallii.

True Detective -sarjan alkuperäinen idea oli kertoa ihmisistä, ei rikoksesta. Night Countryssa on yritetty samaa, mutta henkilöt ovat siihen aivan liian ohuita. Kun hahmoilla ei ole mistä puhua, dialogi on pelkkää itseään toistavaa täytettä, ja lisäksi naurettavan huonoa. Toisinaan vaikuttaa siltä, että näyttelijät ovat itse muokanneet dialogia uskottavammaksi kuvausten aikana.

* *

Kohtaukset päättyvät aina sopivasti, kun asia loppuu. Jostain saadaan yllättävä tieto, jonka vuoksi on hetimiten oltava jossain toisaalla. Perille päästyä näyttää siltä, että ratkaiseva vihje on aivan käden ulottuvilla, mutta lopulta arvoitukset eivät aukea yhtään enempää. Koko ajan mennään suurin odotuksin, mutta tosiasiassa juoni tallaa paikallaan.

Ohjauskin ontuu. Näyttelijät ovat alansa parhaimmistoa, mutta Issa López on pannut heidät haahuilemaan huoneissa kuin teatterin lavalla. Kun konstaapeli käy oitis tuijottelemaan pomonsa huoneen seinälle nostettuja henkilökohtaisia valokuvia, vaikutelma on epäuskottava.

Viittaukset ensimmäisen kauden mysteereihin ovat vaivaannuttavia. Ohjaaja tuntuu jääneen rakkauden puutteen teeman ja kylmyyden symbolien pauloihin saamatta kuitenkaan asiasta mitään irti. Päälle on liimattu itsetarkoituksellista seksiä.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua