Kuva: Yle
TELEVISIO | Ylen dokumenttisarja noitapiireistä kertoo enemmän ihmisistä kuin nykynoituudesta. Päähenkilöiden matkaan uppoutuminen on silti taianomaista.
”Visuaalinen kerronta on ajoittain kiusallisuuteen asti ohjailevaa ja mystifioivaa.”
ARVOSTELU
Noitapiirit – voimia arkeen loitsuista ja korteista
- 3 jaksoa, 201.
- Ohjaus: Sandra Itäinen
- Katso: Yle Areena
Kolmiosainen dokumenttisarja Noitapiirit – Voimia arkeen loitsuista ja korteista (2021) seuraa kolmea suomalaista, jotka hakevat lisäaseita ihmiselämän suuriin ja silti jokapäiväisiin kamppailuihin noituudesta. Melissalla on raha- ja työhuolia, Sophiaa mietityttää oman polun löytäminen taiteilijana, Timoa ihmissuhteet ja kapeat roolit. Tukenaan heillä on kullakin oma noitayhteisönsä ja taikuuden toteuttamisen tapansa.
Sarja ei juuri pureudu noituuden historialliseen kontekstointiin tai akateemiseen määrittelyyn. Rituaaleja ja jopa noituudesta puhumista enemmän tilaa saavat noitapiiriläisten väliset keskustelut, joissa käsitellään lähes samaan hengenvetoon siivouspalveluita ja pyllyttämisen taikaa. Välillä mietitään seksuaalista energiaa, välillä riidellään siskon kanssa. Magia ymmärretään pohjimmiltaan päivittäiseksi tahdonvoimaksi ja itsensä syvälliseksi tuntemiseksi, eivätkä sen harjoittajat yritäkään repiä siihen turhan suurta mystiikkaa.
Visuaalinen kerronta puolestaan on ajoittain kiusallisuuteen asti ohjailevaa ja mystifioivaa. Osa kohtauksista on hitaan sumuista värikylläistä fiilistelyä, osa raa’asti valaistuja tapahtumien sirpaleita suttuisessa kaupunkiympäristössä.
Tutkivan dokumentin sijaan runollisesti kuvitettu slice of life -henkinen sarja on lähempänä kolmihaaraista henkilökuvaa. Syvemmälle päästäänkin päähenkilöiden sieluihin kuin noituuden esittelyyn ja sanoittamiseen. Heidän itse puhumansa sanat ja elämänsä elämä näyttävät olevan esillä ilman tarkkoja yhteisiä nimittäjiä.
Matka nykynoituuteen on oikein miellyttävä trippi, mutta muutama hyvin aseteltu tienviitta olisi tehnyt asioista selkeämpiä. Noitapiirit – Voimia arkeen loitsuista ja korteista tuntuu toisaalta kunnioittavan keskushenkilöitään antamalla näiden puhua laveasti ja olla esillä omina erilaisina ihmisyyksinään, mutta toisaalta välttelevän sillä kaikenlaisten suorien väittämien esittämistä aiheestaan. Sarjan kaari jää näin ollen pitkälti katsojan päässään yhdisteltäväksi, noituus leijailemaan ilmassa hiukan epämääräisenä käsitteenä.
Eli Harju
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Norjalaisten huumori kulkee jälleen omia teitään – arviossa Ylen uutuussarja Farmarit
TELEVISIO | Norjassa asuvien muslimien elämästä kertova Farmarit kuuluu samaan kastiin kuin muut vuonomaan menestyssarjat Skam, Exit ja Lillehammer: kaikissa on jotakin omanlaistaan.
Joe Exotic istuu yhä kakkuaan, mutta Tiger Kingin valtakunnassa on nyt kuningatar: Carole Baskin
TELEVISIO | Netflixin Tiger King -dokumenttisarjan toisella kaudella selvitellään Carole Baskinin ex-aviomiehen katoamista ja seurataan mitä erikoisimpien netti-etsivien ja julkisuushakuisten lakimiesten edesottamuksia.
Ihmiskaupan jäljillä kertoo kurjuuden markkinoista – brittiläinen dokumenttisarja Ylellä
TELEVISIO | Poliisisarjoista tuttua prostituution liittyvää rikollisuutta nähdään Ihmiskaupan jäljillä -sarjassa oikeassa elämässä. Brittipoliisin erikoisryhmä seuraa ihmiskauppiasta epäiltyä ja tämän apuria kolmen vuoden ajan.
Squid Game ponnahti Netflixin katsotuimmaksi sarjaksi – Genren suosio kertoo nuorison pahasta olosta
ARVOSTELU | Squid Gamessa pelataan lasten pihapelejä, joissa panoksena on elämä. Laahaavan ja yllätyksettömän Netflix-sarjan suosiota ei voi kuin ihmetellä.