Kuva: Heikki Järvinen

Dramaturgi, teatteriohjaaja ja kirjailija Reko Lundán ehti kirjoittaa monia merkityksellisiä tekstejä ennen varhaista kuolemaansa vuonna 2006. Aina joku eksyy -näytelmän ensiesitys oli vuonna 1998 KOM-teatterissa, Helsingissä. Nyt vuorossa on Tampereen Teatterin versio.

Reko Lundán oli epäkohtien tarkastelija. Hänen mielestään teatterin tulee puhua siitä, mikä yhteisössä koetaan tärkeäksi. Lundán itse osasi punoa vaikeita teemoja käsitteleviin näytelmiinsä myös huumoria. Se ei ollut kuitenkaan itsetarkoituksellista, vaan ihmiselon mukanaan tuomaa hupia monenlaisista ahdistuksenaiheista huolimatta.

Näytelmän ohjaaja on Jaakko Kiljunen. Tämä on hänen maisterin opintoihinsa (Teatterikorkeakoulu) kuuluva lopputyö ohjauksen koulutusohjelmassa.

Aina joku eksyy on surullinen ja huvittava 1970-luvulta nykyhetkeen ulottuva perhehistoriikki. Näytelmässä on paljon takautumia ja aikasiirtymiä, Ajankohdat on merkitty selkeästi näkyviin, mutta hetkittäin katsojan pää menee silti pyörälle! Ei kuitenkaan niin täysin kuin Hanna Rinteen (o.s. Vehmanen). Hänestä lähdetään liikkeelle.

Annuska Hannula ja Kai Vaine. Kuva: Heikki Järvinen

60-vuotias Hanna on saanut aivoinfarktin ja makaa nyt muistinsa menettäneenä sairaalassa. Hänen aikuiset lapsensa Aki ja Liisa ovat vieraantuneet äidistään jo kauan sitten. Liisa on pyrkinyt kovettamaan mielensä, mutta Aki on velvollisuudentuntoisempi. Hän käy säännöllisesti äitinsä luona sairaalassa, mutta Liisa vain pikipäin. Aki ja Liisa ovat eläneet lapsuutensa isänsä kanssa Hanna-äidin jätettyä perheen. Hanna ei oikein löydä paikkaansa maailmassa ja alkoholisoituu vähitellen. Lapset joutuvat pettymään harvoihin tapaamisiin kerta toisensa jälkeen. Äidin lupaukset eivät pidä.

Nyt Hannan mieli harhailee ja sekoittaa asioita. Näissä muistoissa on huvittaviakin piirteitä. Hannan suvussa on aina harrastettu liikuntaa, kuten hiihtoa, ja aivan erityisesti suunnistusta. Siitä tulee näytelmän vertauskuvallinen nimikin: Aina joku eksyy. Kaikiltahan rastit ovat joskus kadoksissa, mutta moni löytää myös perille.

Hannan mielestä hänen lapsuudessaan pelkästään suunnistettiin ja haudattiin sukulaisia, kunnes kaikki vanhukset olivat kuolleet. Suunnistus kyllä jatkui. Ne kohtaukset ovat herkullisia, joissa koko Hannan lapsuusperhe reippailee hiki päässä isän komennossa, samoin ne, joissa Aki ja Liisa kokevat aikanaan samaa vimmaa tai nöyryytystä koulun hiihtokilpailuissa. Siitä, että aikuiset esittävät myös näytelmän lapsiroolit, syntyy huvittava ulottuvuus, mutta nimenomaan siksi, että he ovat niin taitavia. Juuri tuolta on tuntunut!

Hataramielisen Hannan käytös sairaalassa on vaihtelevaa. Välillä on kirkkaitakin hetkiä. Aki kuuntelee äitinsä tarinointia, korjailee tämän muistikuvia, mutta saa ehkä välillä jotakin lohtua myös lapsi-itselleen. Useimmiten Hannan samojen asioiden jankuttaminen on kuitenkin tuskastuttavaa.

Näytelmän videoidut sairaalakohtaukset on heijastettu valkoiselle lavasteseinälle, muutoin kaikki tapahtuu näyttämöllä.

Mari Turunen ja Ilona Karppelin. Kuva: Heikki Järvinen

Mari Turunen infarktipotilas-Hannana on monisävyinen hahmo. Välillä Hanna katoaa saavuttamattomin, välillä äksyilee tässä hetkessä, välillä hän on täynnä ahdistusta sekä siitä, mitä ei muista, että siitä, mitä mieli yrittää nostaa esiin. Mari Turunen on ilmiömäinen ja peloton näyttelijä.

Ilona Karppelin (Näty) on viehättävä ja vilkas nuori Hanna, joka – niin, eksyy matkallaan. Mistään ei oikeastaan käy ilmi, miksi niin tapahtuu. Hannan unelmat ja todellisuus törmäävät, mutta alkoholi ei poista pettymystä.

Toinen näytelmän nätyläinen työharjoittelija, Vili Saarela, on Akin ja Liisan isä, Ripa. Hän on musisoiva, huoleton ja aina rahaton nuori mies, josta kasvaa parhaansa yrittävä lasten yksinhuoltaja.

Kai Vaine Akina ja Annuska Hannula Liisana ovat koskettavia ja uskottavia sekä aikuisina että lapsina. Kumpaakin viiltää äidin poissaolo, ja kumpikin reagoi siihen tavallaan. Tilanne on tulehduttanut myös heidän keskinäisiä välejään.

Matti Hakulinen ja Katriina Lilienkampf muuntautuvat notkeasti useisiin rooleihinsa.

Aina joku eksyy -näytelmässä moni asia jää auki. Ehkä siksi, että kaikkeen ei ole vastauksia. Hannan vanhempien sukupolvelle koskettaminen ja kauniit sanat olivat vaikeita. Paljon oli myös asioita, joista ei saanut puhua, mutta silti piti tietää, mikä oli sopivaa ja mikä ei.

Nyt Akin ja Liisan kohdalla tilanne voisi olla jo toisin. Kumpikin on tehnyt parhaansa, ettei mikään heidän nykyperheissään muistuttaisi heidän omia kasvuvuosiaan. Lapsuuden hautaaminen ei kuitenkaan liene se kypsin ratkaisu. Me tämän ajan akit ja liisat voisimme ainakin yrittää anteeksiantoa kaunan kantamisen sijaan.

Ritva Alpola

Matti Hakulinen, Vili Saarela, Ilona Karppelin, Mari Turunen ja Katriina Lilienkampf. Kuva: Heikki Järvinen

Aina joku eksyy

• Käsikirjoitus Reko Lundán
• Ohjaus Jaakko Kiljunen
• Lavastussuunnittelu Mikko Saastamoinen
• Pukusuunnittelu Mari Pajula
• Valo- ja videosuunnittelu Ville Tolvanen
• Äänisuunnittelu Jouni Koskinen
• Kampausten ja maskien suunnittelu Kirsi Rintala
• Murteen koulutus Tiina Syrjä
• Rooleissa Mari Turunen, Kai Vaine, Annuska Hannula, Katriina Lilienkampf, Matti Hakulinen, Ilona Karppelin, Vili Saarela

Ensi-ilta Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 5.2.2025. Esityksiä 15.5. asti. Esityskalenteriin tästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua