Kuva: Annikka Luukko

John Watersin kulttielokuva Cry-Baby parodioi genreään: teinijengeissä pastellit hohkaavat ja pahiksilla on nahkaaa. Helsingin Ylioppilasteatterin Queer-Baby Mustikkamaan kesäteatterissa on myös parodia samoista asioista mutta menee monta askelta pidemmälle ja tarttuu ennakkoluuloihin eri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.

Queer-Babyn kaupungissa on – tietenkin – kaksi jengiä: Queerit ja Straightit. Queerit rellestävät asuntovaunussa ja Pubi Ruusussaan, kun taas Straightit osallistuvat yhteiskunnan tukipilari Mrs Virtasen tähtisilmäkouluun ja laulavat tyttöjen ja poikien välisestä rakkaudesta.

Asetelma järkkyy, kun tätinsä, Pubi Ruusun omistajan kasvattama nuorisokapinallinen Queer-Baby ja Mrs Virtasen lapsenlapsi, Straightien alfauroksen unelmatyttö Allison rakastuvat. Kummankaan jengi ei hyväksy suhdetta: Straightien mielestä Queer-Baby on perheen rikkoja, Queerien mielestä Allison on ”bi-curious heterotyttö”.

”Olisiko pitänyt imettää pidempään?”

Asetelma on herkullinen, sillä kumpikin jengi päästään sivaltamaan välillä hyvinkin teroitetulla parodian miekalla omaa kulttuuriaan. Pubi Ruusun omistajan mielestä hänen poikansa on sellainen kuin pojan pitääkin olla eli ”feminiini, sassy ja fabulous”. Kun taas selviää, että Queer-Baby on rakastunut heteroon, reaktio viiltää homouteen liitettyjä stereotypioita: ”Olisiko pitänyt imettää pidempään?” Straightit ovat oma heteronormatiivisuuden kuplansa, jossa ”mimmit” rakastavat poikia, joilta saavat kukkia, ja ovat sitä mieltä, että oma itsensä voi olla näyttämättä sitä muille.

Harmi vain, että joskus huumori ei terävimmillään ja käsikirjoitus yritti välillä kerätä helppoja pisteitä tylpiltä kalskahtavilla vitseillä: ”Mihinkä pimeään, kosteaan koloon te olette aivonne tunkeneet?” tuomari kysyy riiteleviltä jengiläisiltä. Terävämpien kohtien perusteella rahkeita olisi ollut vähemmän kuluneisiin sanankäänteisiin.

Musiikki jää sivuosaan

Musiikkiteatteriesityksenä Queer-Babyn musiikki jää hieman sivuosaan. Pienellä lavalla on hankala välittää energiaa niin kuin suurilla näyttämöillä, mutta moneen kappaleeseen olisin kaivannut vielä asteen enemmän räjähtävyyttä – johon viimeisessä yhteislaulussa yllettiin. Äänentoistolla oli osansa asiaan, sillä usein laulu hukkui taustamusiikkiin. Joukossa oli upeitakin esityksiä: erityisesti Linda Maneliuksen Allisonin balladissa suhteen loppumisesta Queer-Babyyn oli disneymäistä tunnetta.

Queerit ja Straightit omistivat roolinsa niin fyysisyydellään kuin puhetavoillaankin. Erityismaininnan ansaitsee kuitenkin jengien ulkopuolella oleva, Netta Simolan Judge Trudy, jossa ei voinut olla näkemättä Todella upeeta -sarjan Patsya.

Joskus kesäteatteriesitykset tuntuvat siltä kuin ne olisivat Straightien tähtisilmäkoulun tuotoksia: sovinnaisia ja ennalta-arvattavia näytelmiä, jossa kaikki on niin kuin kuuluu. Queer-Baby on raikas tuulahdus tähän maailmaan ja ehdottomasti Mustikkamaa-illan arvoinen.

Anna Hollingsworth

Helsingin Ylioppilasteatteri: Queer-Baby

• Ohjaus ja käsikirjoitus: Jenni Korpela ja Elena Rekola
• Sävellys ja äänisuunnittelu: Maron Lahdenperä ja Edit Viljamaa
• Lavastus: Mia Määttä ja Maija Tikka
• Pukusuunnittelu: Emilia Hutri, Maisa Laitinen ja Arja Sulkunen
• Maskeeraus: Siiri Lehtinen
• Koreografia: Tiina Romppainen
• Laulunopetus: Ella Jäppinen
• Näyttelijäntyön tutorointi: Esme Kaislakari
• Valokuvaus ja graafinen suunnittelu: Annika Luukko
• Videot ja lavasterakennus: Vilppu Rantanen
• Livemiksaus ja ääniajo: Jonatan Noponen
• Logo: Dinah Youssef
• Tuotanto: Tommi Kokkonen
  
• Näyttämöllä: Oskari Eskola, Miina Hallikainen, Melisa Ilonen, Roope Kovalainen, Heidi Lalli, Miika Luukko, Linda Manelius, Suvi Mäkinen, Clarissa Rosi, Netta Simola, Tii Taxell, Velma Tiusanen, Fanni Vihersaari, Maria Viitanen ja Eemeli Väisänen

Ensi-ilta Helsingin Mustikkamaan kesäteatterissa 16.7.2022. Esityksiä 20.8. asti. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua