Reidar Palmgren ja Satu Silvo. Kuva: Jukka Kontkanen
TEATTERI | Satu Silvo ja Reidar Palmgren vangitsevat yleisön kauhun kierteeseen onnistuneilla roolisuorituksillaan.
”Sylki roiskuen ja raivon turvottamin liikkein Silvo näyttää antavan itsestään lavalla kaiken.”
ARVOSTELU
Piina
- Ohjaus: Olli-Matti Oinonen
- Rooleissa: Reidar Palmgren, Satu Silvo, Jukka Puronlahti
- Ensi-ilta: Seinäjoen kaupunginteatteri 6.2.2025.
Newyorkilainen menestyskirjailija Paul Sheldon (Reidar Palmgren) joutuu syrjäisellä maaseudulla auto-onnettomuuteen, josta hänet pelastaa ykkösfaninsa, pienellä maatilallaan asusteleva Annie Wilkes (Satu Silvo).
Sheldonin pelastuminen hurjasta onnettomuudesta on kuin ihme, mutta ihmeellinen on myös pelastusta seuraava tapahtumasarja. Kirjailija saa pian huomata joutuneensa psykopaatin vangiksi. Arvaamattomuudessaan kammottava Wilkes vuoroin palvoo, vuoroin murjoo vuoteenomaa suosikkikirjailijaansa, ja hiljalleen Sheldonille selviää, ettei kukaan tiedä, missä hän on. Hän on kaappaajansa armoilla.
Stephen Kingin romaani Piina (1987) on monelle tuttu, ellei kirjasta niin vuoden 1990 elokuvasta, jossa päärooleja näyttelivät huikean hienosti James Caan ja Kathy Bates.
Seinäjoen kaupunginteatterin Elissa-näyttämölle Piinan nyt ohjannut Olli-Matti Oinonen ei olisi voinut paremmin onnistua. Palmgrenin ja Silvon Sheldon ja Wilkes olivat niin hyviä, että esityksestä on vaikea keksiä mitään huomautettavaa.
Satu Silvo tavoittaa näyttämöllä Annie Wilkesin hulluuden kuin Kathy Bates valkokankaalla. Sylki roiskuen ja raivon turvottamin liikkein hän näyttää antavan itsestään lavalla kaiken. Silvo tekee Wilkesin roolin fyysisesti, kuten pitääkin, ja kuten sanotaan: itseään säästelemättä. Ei voi kuin ihailla ammattiaitoa, jolla näyttelijä pitää jännitteen yllä parituntisen esityksen ajan.
Jukka Puronlahti kotikäynnillä. Kuva: Jukka Kontkanen
Palmgrenin luulisi pääsevän helpommalla, sillä hän makoilee sängyssä huomattavan osan näytelmästä. Vaan ei hän pääse. Hän menee uskottavasti tuulella käyvän vangitsijansa mielenliikkeitä ennustelevan Sheldonin nahkoihin. Sheldonin käytös muuttuu sitä mukaa, kun hän oppii kaappaajastaan lisää. Tutustuminen Wilkesiin tuo Sheldonin olemukseen varmuutta, vaikka hän avuttomassa asemassa onkin. Aivan kuten Caan elokuvassa.
Puolivälissä näytelmää hahmojen välille alkaa kehkeytyä jonkinlaisia Tukholman syndrooman piirteitä. Tai ei ehkä niinkään. Siinähän kaapattu alkaa suhtautua kaappaajansa myötäsukaisesti. Sheldon ei koskaan ala, vaikka niin antaa ymmärtääkin. Se on kuin leikkiä, sillä vaikka Wilkes välillä on pakahtua Sheldonin sanottua hänelle jotain mukavaa, myös Wilkes ymmärtää koko ajan, mistä on kyse. Wilkesin ymmärrys tilanteesta vääntääkin tilanteeseen vielä ylimääräisen kauhun kierroksen. Jos kaappaaja olisi umpihullu, hän olisi ehkä samalla myös tyhmä ja johdateltavissa.
Tarina tapahtuu käytännössä kahdessa lokaatiossa: makuuhuoneessa ja keittiössä. Ne on toteutettu näyttämölle tyylikkäästi. Näyttelijät siirtävät seiniä ja huonekaluja itse, mikä on hieno ratkaisu: jännittävä tunnelma säilyy.
Sheldonin runnellut jalat muuten – ne on niin elävästi toteutettu, että omiinkin jalkoihini koski.
Reidar Palmgren on menestyskirjailija Paul Sheldon. Kuva: Jukka Kontkanen
Vielä maininta äänisuunnittelusta. Äänet ja musiikki viimeistelivät kauhistuttavan tunnelman ja raa’istivat väkivallan. Äänet olivat aika kovalla, mutta näytelmän alussa kyllä mainittiinkin, että katsojat ovat paikalla omalla vastuulla.
Tuttavani kertoi lukupiiristään, joka aikoo porukalla ensin lukea kirjan, sitten katsoa elokuvan ja lopuksi käydä katsomassa Piinan Seinäjoen kaupunginteatterissa. Upea suunnitelma! Minäkin sain näytelmästä intoa katsoa elokuvan uudelleen. Ehkä luen kirjankin. Yleensä olen kirjojen filmatisoinnin ja näyttämösovitustenkin suhteen nihkeä, mutta tällä kertaa nostan Satu Silvon ja Reidar Palmgrenin Piinan näistä kolmesta parhaimmaksi.
Silvo ja Palmgren ovat siviilielämässä pariskunta. En voi olla pohtimatta, toiko se jotain lisää heidän suorituksiinsa lavalla. Niin tai näin, molemmat tekevät Piinassa viiden tähden roolit.
Kirsi Haapamatti
Piina
- Kirjoittanut William Goldman, perustuu Stephen Kingin romaaniin
- Suomennos Timo Mikkola
- Ohjaus Olli-Matti Oinonen
- Lavastussuunnittelu Riikka Aurasmaa
- Pukusuunnittelu Leena Rintala
- Valosuunnittelu Lauri Virkkala
- Äänisuunnittelu Riku Metsä-Ketelä
- Kampaus- ja maskeeraussuunnittelu Aliina Ilonen
- Taistelukoreografia Iiro Heikkilä
- Rooleissa Reidar Palmgren, Satu Silvo, Jukka Puronlahti
Ensi-ilta Seinäjoen kaupunginteatterin Elissa-näyttämöllä 6.2.2025. Esityksiä 17.5. saakka. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tampereen oopperan Viimeiset kiusaukset sai vaikuttavan ensi-illan
OOPPERA | Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset oli Tampereen Oopperan keskiviikkoisessa ensi-illassa sekä musiikillisesti että näyttämöllisesti hiottu ja vahva.
Kun spiraali ei millään onnistu – Jumppatytöt on armoton mutta lämmin esitys joukkuevoimistelusta
TEATTERI | Tampereen Teatterissa vierailevan Teatteri Takomon esityksen teemat ovat kovin tuttuja jo vuosikymmenten takaa.
Onnistuuko Komisario Palmu pidentämään työuraansa? Legendaarinen hahmo palasi Komediateatteriin
TEATTERI | Komisarion Palmu palasi tauon jälkeen Komediateatterin lavalle. Rooleissa nähdään uusia näyttelijöitä. Esitys muistuttaa esikuviaan, Marja Aaltio toteaa arviossaan.
Leikkisä, etova ja riemukas monitaiteisuutta yhdistävä kollaasi – arviossa Teatteri Telakan Lika
TEATTERI | Rashidad Aljunied, Marja Skaffari ja Vilhelmiina Sinervo pistävät kroppansa, äänensä ja näyttelijäntaitonsa sananmukaisesti likoon – ja likaan.
