Kuva: Kangasalan kesäteatteri
TEATTERI | Brittikomedia on parhaimmillaan hersyvää tilannehuumoria, mutta Kangasalla mennään liikaa väkisin yrittämisen puolelle.
”Pieruhuumori ja pihtaamisen ympärillä pyörivä parisuhdepuhe ovat nopeasti loppuun kaluttuja aineksia.”
ARVOSTELU

Nelinpeli
- Ohjaus: Esko Kovero
- Ensi-Ilta: Kangasalan kesäteatteri 12.6.2026
Viime vuonna Ranskalainen pyjama jaksoi viihdyttää Kangasalan Kesäteatterissa (lue arvio). Nelinpeli ei siinä ihan onnistu, ja sen kuulee jo yleisön reaktioista. Naurut jäävät varsin vähiksi ja väkinäisiksi.
Perussyy on astetta huonompi näytelmäteksti. Marc Camoletti ylsi Ranskalaisessa pyjamassa siihen kepeään huolettomuuteen, hersyvään tilannekomiikkaan ja tyhjänpuhumisen taitoon, jotka Nelinpelissä jäävät saavuttamatta. Nelinpelin sovitus on Miika Murasen käsialaa, ja hän on tainnut itsekin huomata saman:
”…joitakin ihmisiä ei joka tapauksessa naurata mikään, ei ennen eikä nyt”, hän varoittaa käsiohjelmassa ja heittää samalla vastuun kuulijalle. Jos ei jaksa naurattaa, se on oma syysi, senkin tosikko!
Pakko tunnustaa, että ei nyt kyllä paljon naurattanut. Brittikomedia on parhaimmillaan hersyvää ja oivaltavaa tilannehuumoria, mutta Kangasalla mennään liikaa väkisin yrittämisen puolelle.
Mari pieree, Sami sisustaa
Brian Cooke ja Johnnie Mortimer käsikirjoittivat Nelinpelin vuonna 1977. Miika Muranen on tuonut komedian tähän päivään – ja sijoittanut Tampereelle ja (ilmeisesti) Hervantaan. Manselaisuus kuuluu päähenkilö Marin (Inna Tähkänen) paksussa murteessa, ja Ilves ja Tapparakin ovat päässeet mainintoina mukaan. Kotimaisen keväthuuman jatkeeksi näyttämöllä hoilataan hetki Liekinheitintä.
Asetelma on kesäteatterille tuttu ja turvallinen: on Mari ja Pasi (Sami Uotila) ja heidän seksin puutteessa hiipuva avioliittonsa. Sen pelastaakseen Pasi halajaa uusintahäämatkalle Ranskaan, mutta Mari pistää hanttiin. Mukavampi on maata sohvalla, kuljeskella aamutakissa ja piereskellä kotona ja puutarhassa.
Sukupuoliroolit on siis tällä kertaa käännetty päälaelleen. Sami sisustaa, fanittaa Ruotsin kuninkaallisia ja huolehtii tarjoiluista, kun Petri-veli (Sampsa Tuomala) lompsii laukkuineen paikalle ja nyyhkii vaimonsa Helenan perään. Ja kun Helena itse (Monika Lindeman) ilmestyy pantterikuvioisessa puserossaan asuntoon, käy jokaiselle varmasti ilmi, kuka on tämän perheen tahtonaaras ja alfayksilö.
Kuvaan kuuluvat tietenkin Helenan on-off-rakastaja Eetu ja tämän kämppäkaveri Sami. Heitä molempia esittää Axel Milliam, hänkin Salatuista elämistä tuttu.
Hetken tätä jaksaa
Kangasalan viisikon seikkailuista ei jää jälkipolville paljon kerrottavaa. Tarinassa kohkataan alituisesti, tehdään tikusta asiaa ja ryntäillään sinne tänne näyttämön poikki ja ovista sisään ja ulos.
Rohkeimmin rooliinsa heittäytyy Monika Lindeman. Koko stoori on rakennettu saman yliampuvan ylinäyttelemisen varaan, johon Salkkarit-väen ja ohjaaja Esko Koveron suosio tv-ruudulla perustuvat. Mutta jos näyttelijä vetää jatkuvat ja tietoiset ”överit”, tunnen itse vain kyllästyväni.
Edes tunkkaiset sukupuoliroolit eivät sillä tuuletu, että perheen ”mies” onkin nyt nainen. Pieruhuumori ja pihtaamisen ympärillä pyörivä parisuhdepuhe ovat nopeasti loppuun kaluttuja aineksia. Hetken tätä jaksaa, mutta lopulta odottaisi saavansa enemmän. Ihan halpaa lystiä kesäteatteri-ilta ei nimittäin katsojallekaan nykymaailmassa ole.

Viisikko loppukumartaa Kangasalla. Kuva: Kari Pitkänen
Irtiottoa odotellessa
Kangasalan tuulisessa illassa kiusaa vielä ontuva äänentoisto. Takariville asti ei meinaa saada aina selvää varsinkaan Inna Tähkäsen (normaalista) puheäänestä. Tosin heti, kun volyymi nousee ja homma menee huutamiseksi – mikä tapahtuu usein – kuuluvuus paranee.
Ylimääräistä iloa iltaan toivat kesäteatterin katoksen alle pesää rakentavat pääskyset, jotka eivät tuntuneet ihmisten touhuista juuri välittävän. Toivottavasti pesinnät onnistuvat, sillä Nelinpelin esitykset jatkuvat 31. heinäkuuta asti.
Kangasalan Kesäteatteri on ainakin kolmatta kesää peräkkäin Nina ja Teemu Lehtilän perheyrityksen Tapahtuma Taika Oy:n pelikenttä. Hienoa, että he jaksavat yrittää, sillä työtä on paljon ja onnistuminen epävarmaa. Ensi kesäksi uskallan kuitenkin toivoa rohkeaa irtiottoa perustason Salkkarit-tempoilusta ja sarjan liiankin tutuksi tulleesta näyttelijäkaartista.
Arvio on kirjoitettu 17.6. näytöksestä.
Kari Pitkänen
kari.pitkanen(at)kulttuuritoimitus.fi
Nelinpeli
- Käsikirjoitus Johnnie Mortimer ja Brian Cookie
- Sovitus Miika Muranen
- Ohjaus Esko Kovero
- Lavastus ja puvustus Työryhmä
- Äänitekniikka Jaakko Salmijärvi
- Rooleissa Inna Tähkänen, Monika Lindeman, Sami Uotila, Sampsa Tuomala, Axel Milliam
- Tuotanto Tapahtuma Taika Oy / Nina ja Teemu Lehtilä
Ensi-ilta 12.6.2026 Kangasalan kesäteatterissa. Esityksiä 31.7. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sekoilua potenssiin kaksi – Törnävän kesäteatterin Draculan sekopäiseen menoon on pakko samaistua
TEATTERI | Miika Murasen Seinäjoelle ohjaama Dracula on silkkaa kohellusta, mitä tietenkin komediakesäteatterilta odotetaankin.
Krapin kesäteatterissa pelataan ihmissuhteilla – arviossa Ranskalainen pyjama
TEATTERI | Keski-Uudenmaan Teatteri KUTin kesässä mennään ja lujaa nykyaikaan tuodun farssin kyydissä. Kuka pettää ketä ja kenen kanssa?
Harmony Sisters on vahvojen naisten tarina, joka kannattaa kertoa – arviossa Pyynikin kesäteatterin näytelmä laulavista sisaruksista
TEATTERI | Vera, Raija ja Maire Valtonen eivät olleet ainoastaan pehmeä-ääninen laulutrio, vaan äidin vahvistama päämäärätietoinen perhekvartetti.
Suomenlinnan kesänäytelmä kattaa pätkän Suomen historiaa – arviossa Missä kuljimme kerran
TEATTERI | Riikka Oksasen sovitus Kjell Westön romaanista antaa hahmojen kertoa omasta taustastaan ennen kuin paljastaa mitä kullekin sodan aikana tapahtui.




