Miia Selin kasvaa hienosti tyttärestä äidiksi Sirkku Peltolan näytelmässä Mummun saappaassa soi fox

Miia Seliniltä ja Aimo Räsäseltä sujuu appelsiininkuorinta vähän paremmin kuin jälkikasvun tekemisten seuraaminen. Kuva: Komediateatteri

TEATTERI | Todellisuutta pääsee aikansa pakoon vaihtamalla puheenaihetta, mutta jossain vaiheessa todellisuus ottaa pakenijan kiinni – ja silloin on ihan luonnollista nauraa ja itkeä samoille kommelluksille. Komediateatterin Mummun saappaassa soi fox on ajaton reppanaperheen potretti.

”Näytelmä kertoo siitä, miten helposti katsomme ohi, kävelemme ohi ja puhumme ohi juuri silloin, kun käsissä on ongelma, jota olisi uskallettava katsoa silmiin.”

ARVOSTELU

3.5 out of 5 stars

Mummun saappaassa soi fox

  • Käsikirjoitus ja ohjaus: Sirkku Peltola
  • Rooleissa: Miia Selin, Aimo Räsänen, Marika Heiskanen, Leevi Rauhalahti ja Tuukka Huttunen
  • Ensi-ilta: Tampereen Komediateatteri 4.9.2020 Esityskalenteriin täältä.

Hiukan vajaat kaksi vuosikymmentä sitten Miia Selin loisti Sirkku Peltolan näytelmässä angstisena teininä, joka veivasi vartaloaan Shakiran musiikkiin.

Nyt Selin on varttunut omaksi äidikseen.

Mummun saappaassa soi fox on tullut takaisin Tampereelle. Edellisen kerran se pyöri menestyksekkäästi Työviksessä. Syksyllä 2020 sille tarjoaa näyttämönsä Tampereen Komediateatteri.

Odotuksissa oli jollain lailla uudistettu versio palkitusta tragikomediasta. Mutta ei pelkoa muutoksesta, teksti on käytännössä sama kuin ennenkin.

Tuttua on myös se, että kirjoittaja itse ohjaa ja Hannu Lindholm lavastaa.

Niinpä katsoja, joka näki MSSF:n viimeksi 2002 TTT:n Kellariteatterissa, päätyy väkisinkin tekemään vertailuja esitysten välillä.

* *

Selin, joka on Komediateatterin version kantava voima, tekee roolinsa perheenäiti-kioskimyyjä Moonika Faven-Mörttisenä omilla vahvuuksillaan ja ehdoillaan. Hän ei kopioi Tiina Weckströmin suoritusta vuosien takaa, vaikka sekin oli aivan oivallinen.

TTT:n Mummussa lomautettua isää Veini Mörttistä esitti Auvo Vihro. Nyt tehtävässä on toinen huippu eli Aimo Räsänen. Mutta tässä vertailussa Vihro vetää pidemmän korren verrattuna Räsäsen harvinaisen rutiinimaiseen vetoon.

Marika Heiskanen taas ottaa irti tytär Janitan roolista yhtä paljon kuin Selin aikoinaan, mutta jälleen omalla persoonallaan.

Eniten väistämättä vertailussa kalpenee Leevi Rauhalahti alakouluikäisenä Tarmo-poikana. Hän kyllä säväyttää tanssillisessa kohtauksessa, muttei muuntaudu lapseksi samalla aitoudella kuin Lari Halme aikoinaan.

Tuukka Huttunenkin tulkitsee opettajaroolinsa eri maneerein kuin Pentti Helin vuonna 2002. Hyvä niin. Penaa matkimalla olisi voinut tukehtua banaaniin. Huttunen on valinnut hitaamman vaihteen – osoittaen, että sekin tapa toimii.

* *

MSSF ei syyttele eikä julista tuomioita, vaikka se pohjimmiltaan kertoo jokseenkin totaalisista epäonnistumisista.

Se kertoo siitä, miten helposti katsomme ohi, kävelemme ohi ja puhumme ohi juuri silloin, kun käsissä on ongelma, jota olisi uskallettava katsoa silmiin.

Se pakottaa ainakin jokaisen perillisiä omassa elämässään saaneen katsojan miettimään omia kasvatusalan saavutuksiaan. Siksi jokaisessa MSSF:n kirvoittamassa naurussa on säälin, surun ja ahdistuksen sivumaku mukana.

* *

Mörttisen perheen vanhemmilta on mantranomaisesti sanoen vanhemmuus hukassa.

Maailma on muuttunut paljon parissakymmenessä vuodessa. Erilaisuutta on opittu hyväksymään ja esteitä madaltamaan. Mutta kuinka ollakaan, vanhemmuus on hukassa koronan aikaan likimain samalla kaavalla kuin lamanjälkeisessä Nokia-Suomessa.

Ehkei se koskaan löydykään. Ehkä sen ei ole tarkoituskaan löytyä. Ehkä siksi lapsista tulee niin usein paremmin pärjääviä aikuisia kuin vanhemmistaan.

Siksi Peltola ilmeisesti katsoi tarpeettomaksi muokata näytelmän käsikirjoitusta.

Korviinkuuluvin uudistus on musiikkivalinta. Nyt taustalla soi useaan otteeseen Iiro Rantalan Tears for Esbjörn, joka toki on aivan loistava kappale – mutta muistaakseni Peltola on käyttänyt sitä myös kahdeksan vuoden takaisessa Lento-näytelmässään.

* *

Lopuksi on pakko tilittää jotain henkilökohtaista. Kun näin MSSF:n ensimmäisen kerran, tuli minulle täytenä yllätyksenä se, että kertomuksen perheen roolisukunimi on Mörttinen.

Vasta vuosia myöhemmin pääsin kysymään Sirkku Peltolalta itseltään, mistä hän valitsi tämän nimiharvinaisuuden hahmoilleen.

No, tarkkaan kirjailija-ohjaaja ei enää silloin muistanut teoksensa syntyhistoriaa, mutta ainakin hänen mielessään nimi resonoi sympaattisesti jonkinlaisen perisuomalaisen reppanuuden kanssa.

* *

Varmaa on, että Mummua nähdään vielä monta kertaa kotimaisilla estradeilla – ja ehkä ulkomaisillakin, sillä onhan teksti käännetty vientitarkoituksiin ainakin englanniksi.

Jossain vaiheessa ei olisi ollenkaan huono idea kokeilla myös näytelmän päivittämistä omaan aikaansa. Edellyttäen tietenkin, ettei roolinimiä vaihdeta!

Matti Mörttinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This