Henri Välikangas. Kuva: Mikael Leppäniemi
TEATTERI | Alaston kaupunki on ajoittain koskettava, toisinaan junnaava ja hetkittäin hyvin kaunis musikaali porilaisista nuorista miehistä, jotka muodostivat sellaiset suomalaisen musiikin käsitteet kuin Dingo, Yö ja Mamba.
”Näytelmäosioissa mennään hyvinkin henkilökohtaisiin asioihin sekä muusikoiden että heidän omaistensa kohdalla.”
ARVOSTELU
Rakastajat-teatteri: Alaston kaupunki
- Dramaturgia ja ohjaus: Tapio Kankaanpää
- Rooleissa: Maarit Niemelä, Teemu Niemelä, Henri Välikangas
- Ensi-ilta: Porin Kehräämössä 21.10.2021. Esityskalenteriin tästä.
Rakastajat-teatterin Alaston kaupunki on ajoittain koskettava, toisinaan junnaava ja hetkittäin hyvin kaunis musikaali porilaisista nuorista miehistä, jotka ajan mittaan muodostivat sellaiset suomalaisen musiikin käsitteet kuin Dingo, Yö ja Mamba.
Musiikki on pitkän illan helmi; sovitukset, laulajat ja taustabändi ovat hienoa kuultavaa. Kokonaisuudelle olisi hyväksi tiivistäminen. Yli kolme ja puoli tuntia vaatisi enemmän kuin Alaston kaupunki tällaisenaan kantaa.
Katsomoon taakseni tuli istumaan Neumann, Dingon nokkamies. Oli tietenkin pakko kysyä, miltä tuntui tulla katsomaan musikaalia, jossa hän ja Dingo olisivat yksi iso osa.
− No kyllä tämä aika iholle tulee. En myöskään tiedä, mitä kaikkea on luvassa. Vähän on ilmassa kuin urheilujuhlan tuntua, sanoi Neumann.
Sovimme, että kysyn mielipidettä sitten, kun esitys on loppunut.
* *

Maarit Niemelä. Kuva: Mikael Leppäniemi
Musikaalin rakenne on poikkeuksellinen sekoitus erilaisia elementtejä. Aluksi mustavalkoiset valokuvat 1980-luvulta muistuttavat siitä, miltä pikkukaupungin ensimmäiset ”miespuoliset riikinkukot” näyttivät meikeissään ja röyhelöissään.
Seuraavaksi samat muusikot muistelevat menneitä keski-ikäisinä miehinä kuin korostaen ajan vääjäämätöntä kulkua. Perinteisissä näytelmäkohtauksissa käsitellään muusikkojen elämän kipukohtia, kuten omaa epävarmuutta, alkoholia, ahdistelevia faneja ja skandaaleja kärkkyviä toimittajia.
Kokonaisuutta kuljettavat hyvin eteenpäin Dingon, Yön, Even ja Mamban hitit onnistuneina sovituksina, jotka antavat niille aivan uuden kaiun ja sisällön.
Suurin osa näistä 1980-luvun tähdistä tuli ankeista porilaislähiöistä ja rikkinäisistä kodeista, joissa ”nokkahuilukin oli luksusta”. He halusivat pois Porista ”pistämään värit päälle” elämään.
Näytelmäosioissa mennään hyvinkin henkilökohtaisiin asioihin sekä muusikoiden että heidän omaistensa kohdalla; toisinaan se tuntuu jotenkin kiusalliselta ja nololta tirkistelyltä.
Joukossa on myös sekä hauskoja että koskettavia kohtauksia, joiden ymmärtämiseksi on ehkä eduksi tuntea sekä Poria että porilaisuutta.
* *

Teemu Niemelä, Henri Välikangas ja Maarit Niemelä. Kuva: Mikael Leppäniemi
Ohjaaja Tapio Kankaanpää on luottanut Henri Välikankaaseen jokaisen muusikon tulkitsijana – eikä turhaan. Välikangas vaihtaa hahmosta toiseen ja on uskottava niissä kaikissa. Hänessä on vetoa ja kiihkeyttä, mikä korostuu lauluissa entisestään.
Maarit ja Teemu Niemelä ovat juuri sanoutuneet irti Porin teatterista, heittäytyneet vapaiksi näyttelijöiksi ja irrottelevat tässä komeasti sekä näyttelijöinä että laulajina. Erityisesti Maarit Niemelän tulkinnat koskettivat.
Ja kuten Rakastajat-teatterissa niin usein, myös Alaston kaupunki tulee eläväksi kekseliään minimaalisella lavastuksella, josta on riisuttu kaikki turha ja joka sen vuoksi kertoo niin paljon.
Musikaalin päätteeksi kysyn Neumannilta, koskettiko. Mies ei saa ihan heti sanaa suustaan ja pyörittelee silmiään. Tulkitsen sen positiiviseksi reaktioksi. Vai?
Leena Reikko
Rakastajat-teatteri: Alaston kaupunki
- Dramaturgia ja ohjaus: Tapio Kankaanpää
- Musiikki: Dingo, Eve, Mamba, Yö
- Musiikin sovitus: Tuomas Wäinölä
- Rooleissa: Maarit Niemelä, Teemu Niemelä, Henri Välikangas
- Orkesteri: Tomi Harrivaara, Sara Lindroos, Juha Aitakangas, Jaakko Kotiniemi
- Pukusuunnittelu: Siru Kosonen
- Puvustaja: Sara Lehtonen
- Lavasterakennus: Tapani Lepistö, Jarno Santalähde
- Tarpeisto: Sami Rosnell, Jarno Santalähde
- Dokumenttiryhmä: Jarkko Eve, Tapio Kankaanpää, Ville Salén
- Dokumenttikuvaus: Ville Salén, Tapio Kankaanpää
- Leikkaus: Ville Salén
- Animaatiot: Tapio Kankaanpää
- Tekniikka: Jari Leskinen, Pedro Garcia Diaz, Toni Randell, Andrew Ahtiainen
- Valokuvat: Mika Toivanen, Mikael Leppäniemi
- Graafinen suunnittelu: Altti Papinsaari, Ville Salén, Christian Vaarapuro
- Konsepti ja vastaava tuottaja: Kai Tanner
- Tuotantotiimi: Angelika Meusel, Amanda Mäkynen
Ensi-ilta Porin Kehräämössä 21.10.2021. Esityksiä 17.12. asti ja jälleen tammikuusta eteenpäin. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kaksi yksinäistä löytää toisensa Louhiteatterin juurevan kauniissa tulkinnassa näytelmästä Talo
TEATTERI | Kahden näyttelijän Talo on tunnelmallinen ja koskettava, mutta ei liian nostalginen. Se istuu täydellisesti Louhiteatteriin.
Valkeakosken kaupunginteatterin Häräntappoase on lahjakkaiden näyttelijälupausten taidonnäyte
TEATTERI | Pyry Joen ohjaama näytelmä etenee Anna-Leena Härkösen kirjaa kunnioittaen ja sitä ei ole onneksi modernisoitu.
Taren pirunpolska kehässä ja keittiössä – arviossa Tarmo Uusivirrasta kertova Mestari
TEATTERI | Mestari näyttää suuruuteen nousevan pienuuden, ihmissuhteiden vaikeuden ja intohimon petollisuuden Pasi Lampelan näytelmässä.
Taide pelastaa sodalta ja Jumalat-näytelmä tylsyydeltä – arviossa Kansallisteatterin kantaesitys
TEATTERI | Jussi Moilan kirjoittamassa kantaesityksessä kreikkalaiset jumalat ja nykyiset vallankäyttäjät pyrkivät asemaansa myyteillä.