Teatteriarvio: Englantilaisen käsikirjoittajan Roy Clarken Pokka pitää (Keeping Up Appearances) on BBC:n kaikkien aikojen myydyin sarja, joka keräsi Suomessakin miljoonayleisön. Clarke on käsikirjoittanut sarjan pohjalta näytelmän, joka nähdään nyt Porissa Kirjurinluodon kesäteatterissa.

Pokka pitää -ensi-ilta Porin Kirjurinluodon kesäteatterissa perjantaina 7.6.2019

”The lady of the house speaking…”

Kertaus Pokka pitää -komedian rooliasetelmista on paikallaan, sillä tv-sarjan esittämisestä on vierähtänyt Suomessa jo jokunen vuosi.

Komiikka rakentuu pikkukaupungissa elävän rouva Hyacinth Bucketin ympärille. Alempaan keskiluokkaan kuuluva Hyacinth on omissa kuvitelmissaan seurapiirirouva. Hän ei suinkaan vastaa puhelimeen ”hello”, vaan ”The Bouquet residence, the lady of the house speaking”.

Hyacinthin aatelisfantasioita hankaloittavat reppana-aviomies Richard, höpsähtänyt sotaveteraani-isä, rahvaanomaisesti käyttäytyvät sisaret Rose ja Daisy sekä Daisyn olutta lipittävä siippa Onslow. Hyacinthin harmiksi Daisy ja Onslow vieläpä asuvat naapurissa. Kitkaa syntyy myös toisten naapurien, sisarusten Elizabethin ja Emmetin kanssa.

Sarjaa tehtiin vuosina 1990–1995. Vaikka Hyacinth vastailee näytelmäversiossa kännykkään, lavastus ja puvustus ovat sekoitus ajatonta brittiläisyyttä ja 1990-lukua. On tweediä, samettia, runsaasti kukkakuosia ja väljiä leikkauksia.

Perhe on pahin, naapuri vielä kauheampi

Nyt naapurin taiteellinen ja täysissä järjissään oleva Emmet (Miika Muranen) on alkanut vetää jännittäjäsiskonsa Elizabethin (Mervi Takatalo) kanssa näytelmäkerhoa. Hyacinthia (Sari Havas) ei suin surminkaan haluta lavalle päsmäröimään. Hyacinth tietenkin änkeää porukkaan, ja harjoitukset muuttuvat piinallisiksi, kun lady of the house alkaa diivailla.

Suku puolestaan piinaa Hyacinthia. Iloluontoinen Rose-sisko (Maarit Peltomaa) iskee silmänsä ujoon, mutta varakkaaseen harrastajanäyttelijä Edward Milsoniin (Sami Uotila).

Toinen sisko Daisy (Jaana Pesonen) heittelee kaksimielisyyksiä reteälle miehelleen Onslow’lle (Petteri Pennilä). Stressiä Hyacinthin arkeen tuovat myös puolialastomana ihmisten ilmoilla juoksenteleva isä (Sami Uotila) ja hienostorouva Debden (Mervi Takatalo), jolta Hyacinth yrittää piilotella sukuaan.

Onslow’n roolissa nähdään M/S Romantic -sarjasta tuttu Petteri Pennilä.

Ohjaus pelastaa löysän tekstin

Näytelmä käynnistyy hitaanpuoleisesti. Clarke käyttää tuhottomasti aikaa hahmojen ja heidän välisten jännitteidensä esittelyyn, eikä alkuperäiskäsikirjoitusta ole saanut muokata. Naapurus- ja sisarussuhteet olisi voinut tehdä selväksi nopeammin ja hypätä itse asiaan.

Tässä kohdassa kuvioon astuu työryhmän taito. Miika Murasen ohjaus on oppikirjaesimerkki siitä, mitä tarkoittaa rytmi.

Pahimmillaan näytelmässä olisi paljon laiskaa lavan läpi lompsimista tai hysteeristä ovien paukuttelua. Nyt kohtaukset on ladattu täyteen kipinää, mutta intensiteettiä annostellaan tarkasti. Syntyy imu, jonka ansiosta katsoja jaksaa kiinnostua hahmoista niissäkin kohdissa, joissa teksti olisi kaivannut saksimista.

Havas herkuttelee joka solullaan

Hyacinthin roolissa nähdään Sari Havas, jonka moni yhdistää edelleen tv-draamaan Puhtaat valkeat lakanat. Havaksen koomikontaidot ovat jääneet vähemmälle huomiolle, mutta nyt hän saa revitellä sydämensä kyllyydestä.

Havaksen Hyacinth on itsekeskeinen, näkyvä ja kuuluva. Välillä kiillotettu kuori kuitenkin murtuu ja ronskius pilkahtaa pitsien alta. Tällöin jopa Hyacinthin puhetyyli muuttuu. Havas herkuttelee ja on joka soluaan myöten niin mahdoton, että yleisö ulvoo naurusta.

Muita meheviä suorituksia ovat Murasen Emmet, Jaana Pesosen Daisy ja Petteri Pennilän Onslow. Sivistynyt Emmet seilaa epätoivon ja ilkeyden välillä paimentaessaan Hyacinthia. Muranen tuo fyysisyyttä ja hapokkuutta hahmoon, josta voisi tehdä kliseisen, huokailevan älykön.

Rehdisti juntit Daisy ja Osnlow ovat sitä sympaattisempia, mitä enemmän Hyacinth heitä häpeää. Pennilän Onslow’ssa on samaa hyväntahtoista lempeyttä, jota oli hänen roolissaan M/S Romanticin Matiaksena. Tekee mieli halata.

Ryhmän tasavahvuudesta kertoo se, että seurueessamme kaikilla oli hieman eri suosikkihahmot. Vaikka Havas on tarinan kiistaton tähti, kaikki näyttelijät pääsevät naurattamaan yleisöä. Ensi-illassa ryhmästä huokui terävä energia, eikä löysiä suorituksia nähty.

Näytelmäharjoitukset muuttuvat painajaiseksi, kun Hyacinth pääsee päsmäröimään.

Kansa saa, mitä haluaa

Näytelmän rakenne on tuttuakin tutumpi: juoni rakentuu simppelin perusidean, yleensä kiivaan pyrkimyksen ympärille. Nyt pyrkimyksenä on näytelmäkerhon halu saada esitys kasaan Hyacinthista huolimatta. Hyacinth taas yrittää paisutella sivurooliaan ja pitää imagostaan kiinni.

Pyrkimyksistä versoo jos jonkinlaista sivupolkua ja irtovitsiä. Lopussa saavutetaan katharsis, kaikki rakastavat kaikkia, ja katsoja voi lähteä tyytyväisenä kotiin. Tulipahan naurettua ja ymmärsin kaiken, jes!

Käsikirjoitus ei siis ole omaperäinen. Huonon ohjaajan ja ponnettoman porukan käsissä tästä syntyisi kädenlämpöinen komedia. Kirjurinluodon ensemble tekee tarinasta kuitenkin itseään suuremman.

Lisäksi kuumana kesäiltana teatterista ei haeta kokeilevaan mimiikkaan pohjautuvia dystopioita, vaan selkeitä tunteita. Naurua, ehkä vähän kyyneliäkin, ainakin liikutusta. Alkukankeuden jälkeen Pokka pitää tarjoilee kaikkea tätä. Kannatti tulla Tampereelta asti.

Porilaiset, ehditte kyllä pissalle

Viisaat ovat kertoneet, että vakavasti otettavassa kritiikissä pitää olla aina pientä närkästystä. Tällä kertaa se kohdistuu porilaiseen yleisöön.

Ihmiset rakkaat, malttakaa istua paikoillanne väliaikaan asti, vaikka haluaisitte ensimmäisinä vessaan. Nyt katsomosta alettiin kivuta pois monta minuuttia etuajassa, ja hiipiminen häiritsi muuta yleisöä.

Kyllä te sinne pissalle ja pullajonoon ehditte, vaikka kuuntelisitte repliikit loppuun asti.

Janica Brander

Pokka pitää

Käsikirjoitus: Roy Clarke

Suomennos: Joel Elstelä

Ohjaus ja sovitus: Miika Muranen

Rooleissa: Sari Havas, Jaana Pesonen, Petteri Pennilä, Maarit Peltomaa, Miika Muranen, Mervi Takatalo, Sami Uotila

Lavastus: Olli Tervo

Puvustus: Saara Ryymin

Peruukit: Pekka Helynen

Äänitekniikka: Petri Blomqvist

Kesto: 2 h 15 min sisältäen väliajan

Esityksiä Porin Kirjurinluodon kesäteatterissa 6.7. asti.