Marcos Morau ja Ylpeys. Kuva: Jeanette Bak
TANSSI | Seitsemän kuolemansyntiä ei jättänyt Gauthier Dancen taiteellista johtajaa Eric Gauthieria rauhaan, vaan hän kutsui seitsemän koreografia käsittelemään niitä samaan teosiltaan. Ryhmä vierailee Helsingissä ja Tampereella.
”Jokainen kohtaus ja koreografi on omanlaisensa, mutta erinomaisista tanssijoista huolimatta soljuvaa kokonaisuutta tai jännitteistä draaman kaarta ei synny.”
Gauthier Dance / Dance Company Theaterhaus Stuttgart: The Seven Sins. Tanssin talo, Helsinki 10.10.2024.
Seitsemän kuolemansyntiä ovat hengittäneet ihmisten niskaan siitä lähtien, kun niitä on määritelty. Lista kristinuskon seitsemästä vakavimmasta synnistä vakiintui keskiajalla Tuomas Akvinolaisen muotoilemana. Synnit ovat innoittaneet niin opetuksellisessa kuin taiteellisessa mielessä eri vuosisadoilla ja niiden pohjalta on syntynyt etenkin kuvataidetta, teatteria, elokuvaa, musiikkia – ja tanssia.
Gauthier Dancen taiteellinen johtaja Eric Gauthier kertoo teeman kiehtoneen häntä vuodesta 1995, jolloin hän näki David Fincherin elokuvan Seitsemän. The Seven Sins -teosta varten hän pyysi seitsemää arvostamaansa koreografia kutakin valmistamaan ryhmälleen lyhyen koreografian yhdestä synnistä.
En tiedä, saivatko koreografit valita heitä kiinnostavan synnin, tuliko synneistä kiistaa vai päättikö Gauthier jaosta. Joka tapauksessa teos tuli valmiiksi koreografiseitsikon muiden töiden lomassa vuonna 2022.
The Seven Sins vierailee nyt Suomessa Tanssin talossa Helsingissä sekä Tampere-talossa Tampereella.
Oletko sinä tehnyt syntiä? Hofesh Shecherin koreografia himosta. Kuva: Jeanette Bak
* *
Teoksen alku on vahva. Sidi Larbi Cherkaoui vyöryttää näyttämölle ahneuden nimissä bisnespukeutuneen joukon, jonka taskut pursuavat seteleitä. Joustavasti, pehmeästi, mutta äärimmäisen terävästi tanssivaa ryhmää seuraa mielellään.
Seuraavaksi Aszure Barton käsittelee laiskuutta kahden näennäisen rennosti liikkuvan miehen dueton kautta. Laiskuutta seuraa Marcos Moraun koreografia ylpeyden teemalla. Viiden naisen yhtenäinen rivi tekee raskaan ja viiltävän tarkan suorituksen.
Marco Goecke tulkitsee ylensyönnin riippuvuutena, ja on tehnyt aiheesta teokseen tiukan soolon.
Hofesh Shechter käyttää kymmentä valkoisiin pukeutunutta tanssijaa, itse säveltämäänsä musiikkia sekä ajoittain äärimmilleen hidastettua liikettä koreografiassaan himosta. Sasha Waltzin vihan olemus muuttunee aina hieman riippuen sitä esittävästä duettoparista. Näkemässäni esityksessä huutoon ja toisteiseen liikkeeseen perustuvan dueton uskottavuus kärsi kahdesta liian eritasoisesta tulkinnasta.
Syntien katselmus päättyy Sharon Eyalin kolmen naisen ballerinajoutsenet mieleen tuovaan liiketutkielmaan kateudesta.
Teos on onnistunut tapa tuoda yhteen iltaan seitsemän koreografia. Kohtaukset ja synnit on järjestetty sopivasti, esimerkiksi kahden suuremman ryhmäkoreografian peräkkäisyys ei olisi toiminut.
Jatkuvuuden intensiteetti kuitenkin katkeaa hämmentävästi perinteiseen kiitosriviin, aplodeihin ja hetken odotteluun jokaisen synnin jälkeen. Toki jokainen kohtaus ja koreografi on omanlaisensa, mutta tuntuu siltä, että aina lähdetään uudestaan liikkeelle, soljuvaa kokonaisuutta tai jännitteistä draaman kaarta ei synny.
Laiskottaako? Aszure Bartonin Duetto laiskuudesta. Kuva: Jeanette Bak
* *
Tanssijat ovat teknisesti erinomaisia ja heittäytyvät kukin rohkeasti koreografien toivomaan ilmaisuun. Yksittäisissä ”synneissä” on paljon hyvää ja kiinnostavaa, ja niiden tulkinta synnyttää jälkikäteen ystäväkeskustelussa erilaisia näkemyksiä, mutta jostakin syystä teoksen alku nostattaa odotuksia, jotka eivät sitten täyty. Kun huomio kiinnittyy epäolennaisuuksiin – jonkun erilaiseen meikkiin, kynsilakkaan, tatuointiin – tai ajatus karkaa muualle, koreografia ei onnistu pitämään otteessaan.
Gauthier Dancen The Seven Sins antaa kuitenkin pikakatsauksen teoksen kautta löyhään yhteistyöhön heittäytyneisiin kansainvälisiin koreografeihin, ja melkein kotiovelle tuotuna.
Merja Koskiniemi
The Seven Sins Tanssin talossa 12.10. klo 19 ja Tampere-talossa 15.10. klo 19.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Terapeuttinen teatterielämys – arviossa Tarina tytöstä joka halusi olla valas
TEATTERI | Valkeakosken kaupunginteatterin suojissa esitettävä Tarina tytöstä joka halusi olla valas on herkkä ja ajatuksia herättävä kokonaisuus.
Tanssiteos Figures in Extinction on kolmen itsenäisen esityksen kudelma – teossarja Helsingin Tanssin talossa
TANSSI | Koreografi Crystal Pite ja näyttelijä-ohjaaja Simon McBurney käyttävät yhteisteoksissaan liikettä kuvittamaan runsasta tekstimäärää.
Naku-klovniesitys sai alkunsa halusta käsitellä naiseutta ja kehollisuutta uudesta näkökulmasta – ja siinä onnistutaan
SIRKUS | Hanna Terävän klovnia on ihastuttava seurata lavalla. Hänen läsnäolonsa on luontevaa, fyysisesti taitavaa ja klovnimaisen yllättävää.
Klovnifestivaali Punainen Helmi tarjoaa elämää läpileikkaavia esityksiä, jotka herättävät tunteita, hämmennystä ja naurua
TAPAHTUMA | Hurjaruuthin klovnifestivaalia on järjestetty jo vuodesta 2012 alkaen. Punainen Helmi -tapahtuma jatkuu Helsingin Kaapelitehtaalla 28. maaliskuuta asti.